Kuparikuumetta!

Kuten olen tainnut aikaisemminkin mainita, mulla joskus kestää innostua uusista asioista. Materiaaleista kupari on juuri tällainen juttu. Vasta vuodenvaihteessa vannoin, että vaikka se kuinka olisi nouseva (vaiko jo laskeva, pysy nyt näissä perässä) trendi, niin meidän taloon ei kuparia tule!

Noh, kun sitä sitten näkee joka paikassa, niin ajatus alkaa kypsyä, ja...

Ajatus lähti liikkeelle tuosta aivan ihanasti patinoituneesta kuparisesta suojaruukusta. Se aivan pyysi päästä meille ja muratin kaveriksi! Ja kaipasihan se sitten seuraa, ja kirpparilta löytyi eurolla hurmaavasti romuromanttinen kynttilänjalka, joka jää tässä kuvassa tuonne taustalle. Ei kahta ilman kolmatta ja pientä tuunausta: pieni mutta tukeva kynttilänjalka on oikeasti messinkiä. Suihkaisin siihen kuparinväristä spray-maalia. Pikkusen se on liian siloinen, ehkä sitä pitäisi pyöräyttää vähän takan tuhkassa tai kukkapenkissä... Muoti taitaa "vaatia" kuparin kirkkaana, mutta itse tykkään siitä enempi patinan kanssa.

Nätisti se kupari käy yksiin myös turkoosin lasin kanssa!

Yksi kuparijuttu meillä oli jo ennestään, tosin tässä talossa se ei ole vielä päässyt käyttöön:

Eli kattolamppu. Tällä on ihan oikea historiakin: lamppu on alun perin ollut kaupungin katuvalona. Silloin siihen on kuulunut myös iso lasikupu, mutta se on mennyt rikki ajat sitten. Lamppu on tullut meille mutkien kautta miehen sedän omistamasta vuokra-asunnosta. Ensin inhosin sitä, sitten tykästyin kovasti. Juuri nyt sille ei ole järkevää paikkaa, mutta ehkäpä taas tulevaisuudessa.

 



Edellisessä asunnossa lamppu roikkui yläkerran aulan katossa. Täällä meinaa joko huonekorkeus käydä vähän matalaksi, tai muuten ei ole olosuhteet kohdallaan.

Kun lauantainen Lahden kirpputorikierros ei tuottanut saalista, kävin eilen Keravan Löydössä. Nimensä mukaisesti sieltä löytää aina jotain! Nyt löytyi tuo vasemmalla oleva Heikki Orvolan suunnittelema pöytätuikku. Tuotantovuodet 1975-1983. Jonkun tiedon mukaan valmistaja on ollut Arabia, toisen tiedon mukaan Nuutajärvi. Tuota on kahta kokoa, tämä on isompi. Väreinä on ruskean/ambran lisäksi vihreä ja kirkas. Liikkeessä olisi ollut myös pieni vihreä tuikku, mutta en ostanut sitä, kun just se vihreä ei oikein ole mun juttu. Tämä ruskea menee mukavasti Tamara Aladinin Jupiter-tuikun seurana.

Tuikusta tuli mieleen, että muistin vihdoin ostaa Finnmarin tuikkukynttilöitä, jotka on kirkkaassa muovikuoressa.

Nämä on tinakuorisia vastineitaan nätimpiä esim. lyhdyissä, jossa kuori ei jää piiloon. Eipä tähän aikaan vuodesta tule juuri kynttilöitä enää poltettua, mutta ovatpa valmiina seuraavaa sesonkia varten :)