Hyvinkään Asuntomessuilla

Kun lomalla oli sopivasti aikaa, ja asuntomessut (http://www.asuntomessut.fi/hyvinkaa-2013) melkein naapurissa, niin pitihän siellä poiketa. Varsinkin, kun satuimme saamaan ilmaiset liputkin :)

Onneksi tajusimme lähteä liikkeelle heti aamupäivästä, kun messut avasivat ovensa. Silloin taloja sai kierrellä vielä aika rauhassa. Iltapäivällä ryysis oli niin kamala, että jätimme muutaman kohteen suosiolla väliin, ja lähdimme kotiin. Aikaa vierähti siinä katsellessa ja ihmetellessä viitisen tuntia.

Kuvia tuli otettua enemmänkin sisustusratkaisuista kuin itse taloista, ylläri pylläri ;) Eipä silti, kyllä talotkin kiinnostivat ihan eri lailla kuin ennen, kun rakentaminen pyörii itselläkin mielessä.

Valkoinen ja turkoosi on raikas väriyhdistelmä sisustuksessakin. Itselläkin on joku "turkoosi kausi" menossa, taitaa kuulua kesään...

Tässä oli jo yritystä kuvata talon pohjaratkaisua, mutta tilaa kuvaamiseen oli aika niukalti. Jokatapauksessa päämakuuhuoneesta oli käynti sekä walk in -vaatekomeroon että kylppäriin. Näppärää! Toisaalta kylppäriin ei päässyt mitään muuta kautta  - vähemmän näppärää.

Tässä vaatekomerossa oli tilaa pukeutua ja laittautua muutenkin. Oikea budoaari!

Harmonista sävymaailmaa: roosaa makkarissa, harmaata olkkarissa. Olohuoneen taulut toimivat samalla valaisimina.

Erilaisia työpisteitä. Mulle kelpaisi kaikki! Keskimmäisen kuvan kolmesta tikashyllystä kasattu kirjahylly on kiva idea.

Matala lekottelusohva on kasattu pyörien päälle. Vähän sama idea, kuin kuormalavoista tehdyssä sohvassa tai sängyssä.

Muuten simppelissä vessassa katse kiinnittyy peiliin, siis muutenkin, kuin vain omaan kuvaan :) Mutta minne kaikki pieni tilpehööri laitetaan??

Seinätarrat ja -tekstit on edelleen suosiossa. Tämä pirteän värinen maailmankartta oli osoitteesta art4u.fi.

Ikkunasta näkyvä metsikkö jatkuu kivasti seinäpinnassa. Koko talon sisustus oli muutenkin melko luonnonläheinen, nimikin taisi viitata Lappiin.

Romantiikka ryhdistyy ripauksella mustaa.

Kappas vaan, myin just äsken tuommoisen ns. ohjaajantuolin (mustalla kankaalla tosin) kirpparilla vitosella :p Noh, ei sille vaan löytynyt meiltä paikkaa.

Valkoista valkoisella, valoa ja vaaleaa puuta...

Saunoista ei saanut hyviä kuvia sitten millään. Trendi tuntui olevan melko tummaan päin, mutta harva sauna enää oli aivan musta. Joku oli ihan valkoinenkin, tuntui hirmu kalsalta. Itsekin haluaisin meille tällaisen savusanunamaisen tummuusasteen. Kylppäreissä oli lähes järestään kaksi suihkua, pienissäkin taloissa. Ja sadesuihkut oli tosi yleisiä.

Moneen kylppäriin oli ängetty wc-pönttö, vaikka näytti siltä, ettei se sinne istuisi sitten millään. Ja talossa saattoi olla jo muutenkin kaksi vessaa. Ennätys taisi olla yksi pieni talo, jossa oli yhteensä neljä pönttöä! Kaksi vessoista oli vierekkäin niin, että oikeasti oli vain seinä siinä välissä.

Kasvihuoneen ja kasvatuslavoja bongasin vain yhden talon pihasta. Monilla terasseilla oli kyllä ruukuissa tomaattia, paprikaa ja avomaankurkkuakin. Todella monen talon pihalla oli palju, poreamme tai ihan uima-allas. Kun tontit on messutonttien tapaan todella pieniä ja naapuri ihan harjassa kiinni, niin polskuttele sitten siinä "omassa rauhassa".

Mutta kaiken kaikkiaan, kivoja taloja ja paljon ideoita. Kannattaa poiketa, kun vielä ehtii.

Nizzan antiikkimarkkinat & kukkatori

Nizzan vanhan kaupungin laidalla olevalla aukiolla on muutoin kukka- ja hedelmätori, mutta maanantaisin tilan valtaa antiikkimarkkinat. Kirppisten ja vanhan tavaran ystävänä olin tietysti tikkana paikalla, itse asiassa kahteenkin otteeseen.

Vaikka tavara oli enimmäkseen kirppislaatuista, niin hinnat oli antiikin mukaan. Eli eipä meikäläisen budjetilla sieltä mitään ostoskeltu :/ Toki halpaakin tavaraa oli mukana, mutta se oli sitten ihan roinaa.

Koska isomman tavaran kotiinkuljettamisessa olisi ollut omat ongelmansa, katselin lähinnä koruja. Niilläkin oli hintaa, vaikka osa oli selvästi uusvanhoja, ja osa rehellisesti rihkamaa. Kummallisia nuo fransmannit: lähes kaikissa korvakoruissa oli nipistinlukot. Jäi sitten korutkin ostamatta.

Monissa kojuissa oli muuten kyltit, joissa kiellettiin valokuvaaminen. Siksi kuvia piti räpsiä vähän salaa, minkä huomaa...

Yhden aivan ihanuuden löysin, nimittäin keraamisen ranskanbulldogin! Siitä ei tietenkään saanut ottaa kuvaa. Hintaa bullalla oli 200 euroa, mikä todellakin ylitti antiikkimarkkinoille varaamani budjetin. Toisessa kojussa oli vähän samantapainen, joka olisi irronnut neljällä kympillä. Lähtöhinta silläkin oli 115 euroa, mutta tuolloin oli jo iltapäivä, ja hinnoista selvästi ilmat pihalla. Tällä bullalla oli kuitenkin bullaksi liian terävät korvankärjet, ja lisäksi silmät olivat "pehmolelutyyppiset" helmet, joten kiitos mutta ei kiitos. Myyjä kyllä esitteli (ranskaksi, tottakai) jotain valmistajan leimaa sieltä pohjasta, eli aitoa tavaraa piti olla, mutta minun silmääni tuo ei tiimarikamaa kummempi ollut. Siksi jäi sekin pysti ostamatta.

Useissa kojuissa myytiin sekä uusvanhoja että oikeasti vanhoja julisteita sekä vanhojen ranskalaisten lehtien sivuja. Hintaa oli taas hirveästi, pienimmilläkin kymppejä. Ja kuvia ei tietystikään saanut ottaa.

Hauskin silmiin osunut esine oli Tamara Aladinin kääntömaljakko, samanlainen, mitä omasta hyllystänikin löytyy :) Teki mieli mennä haastattelemaan myyjää, että mistä hän on sen saanut, mutta epäilin kielimuuria liian vahvaksi.

Monessa kojussa oli myynnissä ihania isoja ja koristeellisia taulunkehyksiä. Juuri sellaisia, mitä olen etsinyt! Harmi tosiaan, että matkatavaroihin ei sellaista(kaan) olisi saanut sitten millään. Myös kauniita vanhoja peilejä oli usealla myyjällä, mutta niissä tuli sitten koon lisäksi taas hintakin vastaan.

Tilaongelman olisi tietysti voinut ratkaista hankkimalla jonkin ihanan vanhan matkalaukun tai -arkun ;) Yhtä hatturasiaa hypistelinkin jo aika tosimielellä, mutta epäilin, ettei sitä olisi kokonsa puolesta saanut koneeseen käsimatkatavarana. Ja ruumaan laitettavaksi se olisi ollut aivan liian hauras.

Viikon muina päivinä aukiolla tosiaan on sitten kukka- ja hedelmätori. Väriloisto ja tuoksu olivat huumaavat, kuin parfyymiä lämpimässä ja kosteassa ilmassa :)

Nizzassa 11.-18.7.2013

Eli eilen palailtiin ns. Ranskan Rivieralta, Nizzasta. Siellä vierähti viikko, ja vaikka matka osui melkein yksiin tämän 10-vuotishääpäivän kanssa, niin mistään juhlamatkasta ei kuitenkaan ollut kyse.

Hotelli, Nicea ***, oli muuten ok, mutta majoittavat mielellään isoja ryhmiä, ja äänieristys huoneesta toiseen on olematon... Mökää siis piisaa! Kaupunkina Nizza vastasi ihan odotuksia, mutta ilmat oli olettamaani epävakaisemmat. Lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta joka päivä, mutta iltaisin oli melko pilvistä, ja pari sadekuuroakin mahtui viikkoon.

Vanhalta linnoitukselta oli hyvät näköalat kaupunkiin ja rannalle. Kohdalle sattui juurikin vähän pilvisempi ilta.

Huipulla oli komea vesiputous. Ilmeisesti se, tai ainakin köngäs, on kuitenkin keinotekoinen.

Vanhan kaupungin katot on kaikki punaisia, vähän saman näköisesti kuin Kroatiassa, Dubrovnikissa. Vanhassa kaupungissa kujat on tosi kapeita, ja julkisivut joko kauniita tai rähjäisiä, vähän sen mukaan, miten remppa etenee...

Ja kun Ranskassa ollaan, niin ruoan lisäksi ilmassa tuoksuu yksi lemppareistani, laventeli!

Rantaelämä oli muuten todella kallista! Kaksi aurinkotuolia ja varjo maksoivat 50 euroa per päivä, litran pullo vettä 6,50... eikä omia juomia saati syötäviä todellakaan sallittu! Rannat ovat kivikkoisia, joten uimatossut tuli ostettua heti loman alkuun.

Yksi kaupungin maamerkeistä on rantakadun varrella sijaitseva klassikkohotelli Negresco:

Nyt ei ollut pilvistä, vaan vastavalo :)

Kaiken kaikkiaan Nizza on kaunis ja viehättävä kaupunki, mutta mielestäni siitä on vaikea saada edustavia kuvia! Tunnelma täytyy siis vain kokea itse...

Lisäksi kävimme Monacossa katselemassa isoja veneitä ja nopeita autoja, ja Nizzan jokamaanantaisilla antiikkimarkkinoilla. Laittelen niistä toisen postauksen, ettei kuvia tule yhteen aivan tuhottoman paljon.

10 vuotta, eikä suotta - Tinahääpäivä

Kymmenen vuotta sitten jännitti kyllä aika paljon! Ei niinkään se, miten elämä tulee sujumaan ja mihin kuljettamaan, vaan miten päivästä selviää kunnialla :)

Hyvinhän se meni - niinkuin viimeiset kymmenen vuottakin. Ja nopeasti!

Pieni on pullo, vaikka vuodet on isot :) Riittävä meille kuitenkin, kun ei ole tapana sitä lasillistakaan ottaa. Lasit on samat kuin hääpäivänä, ja silloin lahjaksi saadut.

Tämä päivä on ollut omalla laillaan yhtä ihana kuin se kymmenen vuoden takainenkin. Toivottavasti samoissa merkeissä mennään tulevakin vuosikymmen.

Hyi, hiiri!!

On kyllä ihan eri asia huomata jälkien perusteella, että kasvihuoneella käy hiiri, kuin nähdä siimahäntä ihan ilmielävänä! Yök! Niin vaan tuo mennä loikki karkuun, kun menin kastelemaan viljelyksiä.

Olenhan minä hevosten kanssa puuhaillessa ja tallilla pyöriessä nähnyt hiiriä vaikka kuinka, eikä ne siellä ole olleet ällöjä. Mutta kasvihuoneessa kaikki on kuitenkin tarkoitettu syötäväksi, siis ihmisravinnoksi. Enpä soisi hiirien käpälöivän kasviksiani.

Siispä huomenna litskukaupoille...

Poimin tänään ekat avomaankurkut :) Aika pieniä ovat, mutta varmaan jo kypsiä, kun eivät ole viimeiseen viikkoon enää juuri kasvaneet. En ole vielä maistellut.

Kesäkurpitsoitakin on kypsynyt koko ajan lisää, ja hyviä ovat olleet. Eilen kurppaa päätyi grillivartaaseen.

Krassit tykkäävät näköjään kasvaa vähän salassa. Tässä padassa oli siemeniä itämässä useita, mutta ei sieltä hellästä hoivasta huolimatta noussut mitään. Nakkasin padan vajan nurkalle kannon päähän, että onpahan pois silmistä ja tieltä. Nyt sitten sattumalta vilkaisin sinne päin, ja kas: muutama siemen on lähtenyt kasvuun sittenkin, ja kukkakin jo on :)

Syyllinen taitaa olla selvillä!

Eli kasvihuoneessa käyvä voro lienee hiiri :(

Kuva on laaduton kännyräpsy, mutta kyllähän nuo hampaanjäljet siitä silti erottaa. Raakile oli vielä puskassa kiinni, ihan alhaalla. Orava olisi varmasti napannut saaliinsa ylempää, ja kurre on jo niin iso elukka, että sen käynnistä jäisi varmasti jotain muitakin jälkiä.

Mitään selvää hiirulaisen käyttämää reittiä ei näy, ja parhaimmillaan ne mahtuvat sisään kuulemma 7 mm:n rakosesta. Koska barrikadin pystyttäminen tuskin onnistuu, täytynee turvautua litskujen apuun :/

Mysteeri: kuka vie kaikki mansikat??

Tai vain ne hyvät "oikeat" mansikat, kuukausimansikka ei varkaalle kelpaa.

Ruukussa kasvavaan mansikkaan on tullut roppakaupalla raakileita, jotka ovat alkaneet yksi kerrallaan kypsyä kauniin punaisiksi. Yhtään mansikkaa en vain ole suuhuni saanut, sillä sitä mukaa kun ne ovat syöntivalmiita, ne menevät jonkun muun suihin.

Ensin epäilin syylliseksi lintuja, sillä ruukku on aivan kasvihuoneen ovella, ja punaiset marjat voivat houkutella siivekkäitä. Suojasin ruukun edestä päin kompostikehikon verkolla. Ylhäältä katsottuna marjat eivät juuri näy, sillä lehtikasvusto on niin tiivis.

Viritelmä ei ole kaunis, ja se on hyvin kiikkerä. Ajattelin kuitenkin, että näenpä ainakin nurin olevasta verkosta, jos joku tai tietysti paremminkin jokin on mansikoitani käynyt verottamassa. Välillä epäilin jo omia silmiäni ja muistiani, että onkos niitä mansikoita nyt niin paljoa ollutkaan...

Ja kuinkas kävi: kuvassa punaisena mollottava mansikka oli seuraavana aamuna viereisellä kasvatuslavalla, n. 30-40 sentin päässä. Se ei ole voinut millään pompata sinne itse. Mutta verkko oli pystyssä...

Ovi oli yön kiinni. Joko ryöstö on tehty illalla juuri ennen oven sulkemista, tai varas on päässyt yöllä sisään. Ensimmäisessä tapauksessa voro lienee orava, mutta toisessa epäilty on hiiri.

Meidän pihassa on kumpiakin. Oravia näkyy harvoin, mutta puoliksi tai kokonaan syötyjä kuusenkäpyjä löytyy milloin mistäkin, ja kokonaisten käpyjen jemmoja on kukkaruukuissa ja niiden takana, ulkona olevalla kasvatuslavalla, rappusten nurkassa, luumupuussa... Hiiren pesä taas on vanhassa lehtikompostorissa, heti kasvihuoneen takana. On mahdollista, että sokkelin ja maan väliin on jäänyt johonkin kohtaa hiirun mentävä kolonen. Pitää tutkia tarkemmin...

Ja tosiaan: vetiset ja mauttomat kuukausimansikat ei tälle kulinaristille kelpaa!

Ekat avomaankurkut on kohta valmiita poimittavaksi! Ellei nääkin nyt mee muihin suihin sitä ennen...

Krassi ja ruusupapu alkoivat muuten kukkia viikonlopun aikana. Kannattaisi kai kääntää selkänsä viljelyksilleen vähän useammin, kun heti alkaa tapahtua.

Krassin väriksi oli luvattu valkoinen, mutta aika keltaisia nämä ovat. Ihme, että ylipäätään kukkii, kun on aika kitulias ja tietysti täynnä kirvoja tai mitä lie, kuten aina... Kotina krassilla on tulikori.

Ruusupapua on samassa ruukussa valkoista ja vaaleanpunaista.

Köynnökset kasvavat niin paljon tuen yli, että niitä piti jo vähän sitoa kiinni, etteivät repeydy irti omasta painostaan.

Taustalla näkyvä keinu vaatisi muuten vähän tuunausta, pitäisikin ottaa työn alle...