Pikainen koulutuolin tuunaus

Kun kasvihuonetta ei vielä (taas) ole, eikä pihalla kannata nyt hirveästi tehdä muutoksia pusikoiden siistimistä lukuun ottamatta, niin olen keskittynyt enemmän kirppistelyyn, sisustamiseen ja sen sellaiseen. Nyt oli aikaa ottaa käsittelyyn jo pari vuotta sitten kirppikseltä kahdella eurolla ostamani vanha työ- tai koulutuolikin.


Tai aikaa ja aikaa... Eipä sen laitteluun montaa minuuttia mennyt, että ei se ajasta ollut kiinni, vaan muistamisesta! Tuoli jäi jonnekin varaston perille ja tuli kesällä muutossa vastaan. Hetken jo mietin, että nakkaan sen kaatiskuormaan, mutta otin kuitenkin mukaan.

 

Tällainen oli lähtötilanne, eli vähän repsottavaa kangasta, hieman syöpynyttä superlonia...

Pohjassa on leima: Lahden... jotain?


Tuunaus on jo turhan vahva sana kuvaamaan sitä, mitä tuolille tein. Irrottelin kankaanjämät, hioin pois pehmusteet ja paljastuneita puupintoja kevyesti muutenkin, vähän lakkaa päälle ja siinäpä se. Samalla paljastui mööpelin alkuperäkin: Iskuhan se.

Irrotin selkänojan hiomisen ja lakkauksen ajaksi, mutta kiinnitin sen takaisin samoilla ruostuneilla ruuveilla kuin se olikin. Istuinosa on kiinni niiteillä, jotka olisi pitänyt porata auki ja ostaa kokonaan uudet tilalle - nääh, liian iso työ, antaa olla. Samalla jätin tuolinjalankin käsittelemättä, putsasin sen vain. Sillä ei kyllä isoa merkitystä lopputuloksen kannalta ollut, sillä siinä on maalia, ruostetta ja herraties mitä, näkyvillä koko tuolin elinkaaren kirjo. Toisaalta ehkä ihan kivakin jättää se sellaisekseen.

On se sentään vähän salonkikelpoisemman näköinen kuin ennen.

Uusi kotipaikkakunta, uudet kirppikset

Yksi mukava muuttamisen lieveilmiö on se, että pääsee koluamaan uusia kirpputoreja :) Lähimmät on nyt Järvenpäässä ja Mäntsälässä. Tai on Kellokoskellakin yksi, mutta sen toiminta ei vaikuta kauhean vireältä ja valikoima on aika vaatepainotteista.


Järvenpään kirppareilla olen käynyt pari kertaa ennenkin, mutta Mäntsälä oli ihan ennestään kartoittamatonta aluetta. Eräs miehen työkaveri asuu Mäntsälässä, ja on innostunut vanhasta kotimaisesta lasista. Hän osasikin suositella kirppareita, jotka kannattaa ratsata säännöllisesti.

 

Heti tein mielestäni aika kivan (ja halvan) löydön, tämä on VR:n vanha ensiapulaatikko :) Kyljissä on teksti "tavarajunia varten". Sisältöä ei ollut enää tallella, mutta kannen sisäpuolelle on niitattu sisällysluettelo sekä toimintaohjeita. "Laatikon avaaja merkitköön nimensä ja toimensa...". Melko juhlallisen kuuloista tekstiä :)

Löytyi sitä lasiakin. Hintamielessä Heikki Orvolan Nuutajärvelle suunnittelemat Herttua juoma-/olutlasit ei olleet kovin hyvä löytö, mutta kun ne näin, niin ne oli pakko saada.

Kolmessa on Nuutajärven tarra tallella. Maksoin laseista 15 euroa kappaleelta, eli aika suolaisen hinnan. Torissa tai Huutonetissä hinnat näyttävät pyörivän aika samoissa, Astiataivas näyttää pyytävän 32 euroa kappaleelta. Noh, Astiataivaassa on hinnat nimen omaan taivaassa, ei kannata verratakaan.


Alemmassa kuvassa näkyy myös aikaisempia kirppishankintoja, eli Aino ja Luna jälkiruokakulhoja. Niitä olisi kiva löytää lisää. Ylemmällä hyllyllä olevia grogi-/juomalaseja olen etsinyt myös. Niissä on jotain hauskaa, vaikka eivät taida kotimaista tuotantoa ollakaan. Mielestäni niitä oli meillä neljä, mutta muuttolaatikoita purkaessani vastaan tuli enää nuo kolme kappaletta.

Hauska ja halpa löytö oli yllä olevassa kuvassa näkyvä vanha ulkokäyttöön tarkoitettu seinä- tai kattovalaisin. Se taipuu mainiosti myös pöytämalliksi, kun sisälle laittaa led-tuikun. Oikeaa kynttilää sinne ei voi laittaa. Tuo nykyinen tuikku on kantaan hieman liian iso, pitää kokeilla eri valmistajien kikkaneita, josko löytyisi joku halkaisijaltaan pikkuisen pienempi.

Eräs tuttavani suositteli Facebookissa vanhojen tavaroiden pelastamiseen, myymiseen ja tunnistamiseen tarkoitettua ryhmää nimeltään Pelastetaan vanhat esineet! Liityin siihen tietty oikopäätä, ja se uhkaa koitua mulle kalliiksi... Siellä on myynnissä vaikka mitä aarteita! Hinnat ei ole kyllä mitään älyttömän pahoja, kun vertaa vaikka Arabian/Iittalan kirppisryhmään. Yllä olevan Arabian seinälautasen sain 20 eurolla, ja se on mielestäni ihan kivasti. Lautanen on Raija Uosikkisen Emilia-sarjaa. Emiliat on nyt arvossaan, joten tätä voi pitää ihan löytönä. Astiataivaassa hieman eri kuva-aiheella olevan, mutta väritykseltään ja tyyliltään samankaltaisen lautasen hinta on 95 euroa. Mutta siihenhän ei saanut verrata...


Olen minä onneksi jotain myynytkin! Ennen muuttoa mulla oli pöytä pari viikkoa Tuusulan Femmatorilla, ja tienasin sieltä yli 400 euroa. Kun hintaa per esine oli pääsääntöisesti euron-parin luokkaa, niin myyntejä kertyi listattuna yhteensä neljän A4:sen verran. Lisäksi myin joitakin huonekaluja FB:n nettikirppiksen kautta, tai ihan annoin pois. Tosi kätevää ja nopeaa! Nyt olisi vielä päästävä eroon muutamasta kalusteesta, kaikki vanhat ei vaan uuteen taloon ja sen tyyliin istu.

Lisää löytöjä - viinimarjoja!

Pihaa penkoessa tein vielä lisää löytöjä. Keskellä todella tiheää vesakkoa näkyi jotain punaista... punaviinimarjoja! Laitoin Fiskarsit laulamaan, ja parin tunnin perkauksen tuloksena löysin kolme "pensasta". Lainausmerkit siksi, että jokaisessa on kaksi oksaa ristissä, ja siinäpä se. Eli kunto todella huono.

Lähtötilanne siis yllä, pelkkää pusikkoa (kauheasti on jo keltaisia lehtiä!). Raivatessa paljastui myös kivistä tehty pengerrys, jonka päälle viinimarjapensaat oli istutettu.

Ja tässä sitten väliaikatilanne. Hienoa tai valmista ei tosiaan vielä tullut. Kivetys on rikkaruohojen peitossa, ja pensaiden ympärystä on ihan yhtä juurakkoa ja kannonnysää. Ei siihen pure lapio tai kuokka, pitäisi olla joku puutarhajyrsin. Jos juurakoita ei kitke pois, niin ihan kohta paikalla kasvaa samanlainen reuhka koivua, kuusta, pajua, mäntyä ja herraties mitä kuin ennenkin. Multa siinä tuntuu olevan hyvää, ei mitään savista jankkia. Tuon pläntin taakse jäi vielä raivaamaton alue, loppui into kesken.

 

Assari oli ensin touhukkaana mukana raivaustöissä, mutta siltäkin loppui kiinnostus tyystin kesken projektin...

Pientä laittoo se vaatii vaan! Kyllä tästä vielä viinimarjapensas tehdään...



Löytöjä omalta pihalta

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, meillä on nyt tonttia hehtaarin verran, ja siitä iso osa on metsää. Hoidettua alaa on aika vähän, ja kaiken maailman pusikkoa ja vesakkoa (eli raivattavaa) on siellä täällä.


Eilen taas katselin ja kuljeskelin tontilla vähän sillä silmällä, että mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä. Yllätys oli suuri, kun erään tiheän kasvuston keskeltä pilkotti jotain punaista: punaviinimarjoja! Vesakon kätkössä on ainakin kaksi viinimarjapensasta. Viikonlopun projektina onkin kaivaa ja karsia ne esiin.

Pihatie jakaa tontin kahteen erilaiseen osioon: oikealle jää alavampaa maata ja lehtimetsää, vasen puoli nousee kallioisena, ja siellä on vallalla havupuut, lähinnä männyt. Jossain tuolla kaarteen takana on talokin...

Etupihalla on nurmikkoa aika vähän, takapihalla sitten enemmän. Kävelyreiteille parkkipaikalta oville on tehty ihanat kivetykset. Pihan perällä näkyy polvenkorkuista heinikkoa, sieltä saa vallattua nurmikolle lisää alaa. Matalat valotolpat kiertävät koko talon, ja niiden valo loistaa pimeässä illassa kauniin pehmeänä. Mutta jos tulee luminen talvi, niin ne jäävät kyllä hangen alle, eikä niiden valaistusteho ole muutenkaan kaksinen. Muutama tolppa onkin tarkoitus vaihtaa korkeampaan ja paremmin ympäristöä valaisevaan. Valoa varmasti talven tullen kaivataan.

Pihan perällä on myös lupiini"pelto", joka oli kauniissa kukassa silloin, kun kävimme katsomassa taloa ensimmäisen kerran. Nyt kukinnan päätyttyä näky on vähemmän nätti... Ehkä tästäkin alasta voisi osan kesyttää nurmikolle.

 

Tontilla kasvaa paljon mustikkaa, varvikkoa on kummallakin puolella tonttia. Nyt marjoista on enää rippeet jäljellä, ne on menneet parempiin suihin (nokkiin) tai karisseet. Ei täältä ehkä saa mustikkaa säilöttäväksi saakka, mutta varmasti parin piirakan ja smoothien  verran.

 

Tiheä metsä aukeaa yht'äkkiä sanaisten peittämäksi pieneksi aukeaksi. Ihana huomata, miten luonto  voi olla todella monipuolinen jo pienelläkin alueella! Syksyn merkkejä alkaa olla ilmassa (tai tässä tapauksessa maassa) yllättävän paljon, pudonneet lehdet kahisivat jo jaloissa.

Ja toisella puolella tonttia tunnelma on tosiaan ihan erilainen, männyt humisevat kallioilla.

Muutamissa notkelmissa kasvaa kanervaa, nämä on niin nättejä, että pitää varoa tallomasta ja kuluttamasta niitä!

Sammalia, jäkäliä, puolukkaa... Omalla pihalla on ainekset kasassa kokonaiseen luontoretkeen!

Ja ihan kirjaimellisesti pihalla on kasassa vielä jotain muutakin: rakennusjätteitä, jotka on maanneet paikoillaan niin pitkään, että päällä kasvaa sammalta ja pieniä puitakin! Eli tämänkin kaltaista raivausta on tiedossa. Tosin ei tämä pelkästään huono juttu ja löytö ole: tiilistä saa tehtyä vaikka kivijalan kasvihuoneeseen...



Taas saan unelmoida kasvihuoneesta...

Blogi on ollut tauolla vuoden verran. Meni aivan mielenkiinto kirjoittamiseen, kun mikään ei tuntunut sujuvan: talon myyminen takkusi, kasvihuoneessa ei kasvanut mikään jne. No nyt on uusi ääni kellossa. Muutimme heinäkuussa "maalle", eli Mäntsälään. Lähiympäristön maisemat muuttuivat melkoisesti.

Omalta pihalta ei kuitenkaan avaudu näkymät pelloille, vaan hehtaarin suuruinen tontti on metsän ympäröimä.Kasvihuonetta ei täällä ennestään ole, joten saan alkaa siitä haaveilun taas alusta. Tällä kertaa koitan saada miehen rakentamaan meille kivan pienen lasitalon... Vaan luulen kyllä, että joudun tyytymään johonkin pakettimalliin.



Otin muutossa entisestä kasvihuoneesta mukaan yhden tomaatintaimen, kaapaisin sen vain lavalta ruukkuun. Se ei kai elettä arvostanut, koska mokoma kitupiikki tekee vain YHDEN tomaatin!

Lajikkeeltaan tomaatti on Green zebra. Nyt vaan odotellaan kypsymistä, nam nam...

Tonttia on tosiaan nyt hehtaarin verran. Siitä hoidettua alaa on melko vähän, suurin osa on metsikköä. Samalle tontille on hauskasti mahtunut sekä havu- että lehtimetsiköt: toinen puoli tontista on kallioista ja mäntyjen valtaamaa, toinen puoli laskee kosteaan ja vehreään lehtoon. Tässä olisi erittäin hyvät ainekset metsäpuutarhalle.

Istutuksia ei tontilla ole käytännössä lainkaan, lukuunottamatta muutamaa vuorenkilpeä (jotka kuuluu mun inhokkilistalle) ja kolmea tuijaa. Talo on rakennettu vuonna -99 ja ollut melkein koko ajan samalla omistajalla (me olemme kolmannet asukkaat), jotka eivät ole selvästi olleet kiinnostuneita puutarha-asioista. Eli tässä saa aloittaa lähes puhtaalta pöydältä! Rajoitteita toki on paljonkin, esim. kallio on lähellä pintaa ja multakerros paikoin hyvin ohut.

Talossa itsessään ei sitten laitettavaa oikeastaan olekaan. Mies innostui maalaamaan kaikki sisäseinät nyt heti alkuun uudelleen, mutta siinä se remontin tarve sitten onkin. Talo on tyyliltään aivan erilainen kuin aikaisempi: edellinen oli vanha puutalo, tämä on paljon uudempi täystiilitalo, hyvin moderni valkoisine tiili- ja betoniseinineen, tummanharmaine laattalattioineen ja maalämpöineen. Sisustus meneekin aika pitkälti uusille, entinen maalaisromantiikkaa kohti kallellaan ollut tyyli ei sovi tänne ollenkaan. Vähitellen, vähitellen... Neliöitä tuli vähän lisää entiseen verrattuna, asuinpinta-ala on 169 m2 ja kokonaisneliöt 196 m2.



Lana-mummukka muutti tietysti mukana myös <3 Isoista ikkunoista on hyvä vahtia pihaa. Tosin ei siellä liiku kuin lintuja ja oravia, ehkä joku jänis tai jännittävimmässä tapauksessa naapurin kissa. Talo on sen verran etäällä tiestä, ettei ohikulkijat näy tänne ollenkaan. Eikä trafiikkia paljon olekaan, asumme kapoisen päättyvän hiekkatien loppupuolella, meidän jälkeen on vain kaksi taloa.

Näillä spekseillä siis mennään eteenpäin!