Voi kasvun ihmettä :)

Aina se on jotenkin ihmeellistä. Että aivan häviävän pienestä siemenestä kehittyy kokonainen iso kasvi. Tässä ne nyt kuitenkin on aluillansa, ihan ekat Tiny Tim -tomaatin taimet :)

Yhteen kennoon oli näköjään hupsahtanut useampikin siemen...

Ehdin jo epäillä tuon pienoiskasvihuoneen toimivuutta. Yhteen kennoon, eli ruukkuun, mahtuu multaa niin vähän, että kosteuden säätely on aika hankalaa. Tuntuu siltä, että multa on helposti liian märkää. Liika vesi valuu toki pohjan reijistä pois, mutta kosteus jää kuitenkin kuvun alle pyörimään. Näyttäähän se toimivan hyvin näinkin, mutta laitoin nyt varalta pikkuisen rakoa pohjan ja kuvun väliin, että ilma vaihtuisi vähäsen.

Nimestään huolimatta pikku-Timit on isommalla alulla, mutta Balcony Yellowt ponnistavat perässä!

Paprikoista ei vielä näy merkkiäkään, mutta meni niillä viime vuonnakin itämisessä pitkään. Ostin paria erilaista paprikaa lisää, täytyisi laittaa multiin.

Uusimmassa Viherpiha-lehdessä oli houkutteleva tomaattitarjous. Täytynee kuitenkin ensin katsoa, mitä näille omille kasvateille käy. Kasvihuone on sen verran pieni, ettei kaikille mieliteoille ole tilaa. Tietysti osan terassista voisi valjastaa kasvatuskäyttöön... Mutta toisaalta, kun ei vielä edes tiedä, että asutaanko me tässä koko kesää. Vaikeeta on!

Sormet multaan :)

Tadaa ja rumpujen pärinää! Tänään oli se päivä, kun laitoin ensimmäiset esikasvattelut käyntiin! Ruukkuihin päätyi Tiny Tim- ja Balcony Yellow -tomaatteja sekä "tavallista" paprikaa. Tilatessani siemeniä netistä unohdin paprikat ihan kokonaan, ja laittelin nyt alulle sitä, mitä Prismassa sattui olemaan. Pitää koittaa löytää jostain vielä suippopaprikaakin.

Sen lisäksi, että olen nyt ajoissa, olen liikkeellä myös uusin asein. Varsinkin chilin- ja paprikankasvattajat suosittelevat kokeilemaan turvepellettejä. Ne on siistejä käyttää, mutta pölisivät kyllä kuivina sen verran, että alkoi aivastuttaa.

Pellettejä on kahta lajia: toiset laitetaan turveruukkuihin (kuten nämä), ja toiset pysyvät kasassa maatuvan muoviverkon avulla.

Pelletit turvotetaan kastelemalla. Kuvasta ei kunnolla näy, mutta pelletti ei täyttänyt ruukkua aivan reunojaan myöten, joten laitoin lisäksi vähän taimimultaa. Tuliko tehtyä kardinaalimunaus, en tiedä. Ajattelin vain, että jatkossa kastelu on helpompaa, kun kaikki vesi ei valu suoraan ruukun ja pelletin väliseen rakoon ja pohjasta pihalle.

Näihin pellettipohjiin laitoin siis paprikaa, ja verrokin vuoksi laitoin muutaman siemenen myös jätskirasiassa olevaan taimimultaan, ja perinteisesti ikkunalle.

Koska mulla on ollut käyttämättömänä Fiskarsin pöytäpuutarha (Fiskars KitchenGarden), ja paprikat tarvitsevat lisävaloa, niin... Kokeillaan nyt, mitä tapahtuu. En voinut ottaa pöntöstä kuvaa valo päällä, vastavalo oli niin voimakas. Tuo on vielä se premium-malli, missä on kaukosäädin ja ajastin, ja valon väriä voi vaihtaa. Minkähän värisestä valosta paprikat tykkää? Sinisestä, punaisesta, vihreästä? Lähdetään nyt perinteisellä sävyllä liikkeelle kuitenkin.

KitchenGarden on oikeasti hintava kapistus, mutta tuo on proto, jonka sain jo viime kesänä isännän työkuvioiden kautta kokeiluun.

Punaiset Tiny Tim -tomaatit ja keltaiset Balcony Yellowit pääsivät luksuspöntön sijasta muutaman euron muoviseen "kasvihuoneeseen", ja hyväksi havaittuun GreenCaren taimimultaan. Keskellä on tilaa vielä... niin, mille?

Istutusastioissa tökkii niiden epäesteettisyys! Olisi ihanaa laittaa kaikki oikeisiin pieniin saviruukkuihin, oikeiden lasikupujen alle... Mutta eipä riitä materiaalit eikä varsinkaan tilat sellaisille virityksille. Ehkä sitten joskus. Nyt käytännöllisyys ajaa silmänilon edelle, mutta toivottavasti makuhermot kiittävät loppukesästä!

Kevään kauneimmat tulppaanit



Ystävänpäivä oli ja meni, jäljelle jäi kaksi suurta maljakollista tulppaaneja.

 



Mielestäni tulppaanit ovat kauneimmillaan juuri silloin, kun ne ovat jo vähän ylikukkineita, hieman rähjäisiä ja ränsistyneitä. Nämä ovat ehkä kevään kauneimmat tulppaanit, vaikka eivät olekaan ensimmäiset. Meillä tulppaanikausi alkaa heti tammikuussa, kun viimeinen joulukukka on kuihtunut.

Uutta valoa keittiöön

Viimeinkin on keittiön uusi lamppu katossa! Malli ei ole mitenkään erikoinen, ihan vaan Ikean Foto, mutta se sopii keittiön nykyiseen tyyliin huomattavasti paremmin kuin vanha valaisin.

Laitoin keittiön ikkunaseinälle myös magneettitaulun, missä on sopivasti tilaa esim. kalenterille ja kaikennäköisille muistilapuille.

Kalenteri on mukavan simppeli, ja yksi ilmaiseksi netistä tulostettavista vaihtoehdoista. Tulostaminen ja kartongille liimaaminen ylittääkin jo lähes mun DIY-taidot ;) On muuten ihan helkkarin vaikea leikata saksilla suoraa linjaa!

Varma kevään merkki, turkoosi lasi teki paluun takan reunukselle :) Pitää sitä jotain väriläikkää vähän olla.

Mikä ihmeen säilykeviherkasvi??

 

 

Käväisin Honkkarissa ostamassa kylvö- ja taimimultaa (kyllä! kohta on sen aika!), kun silmiini osui jotain kummaa: säilykeviherkasveja! Purkkeja oli siinä muutamaa erilaista, mutta huomioni kiinnittyi yhteen lempiyrteistäni, eli laventeliin.

 

Käyttöohje on yksinkertainen: poista kansi, kastele ja odota. Toista kastelu aina tarvittaessa. Siementen pitäisi itää viikossa-parissa.

 

Eli kansi auki ja vettä perään. Laitoin purkin keittiön ikkunalle, toivottavasti se on tarpeeksi valoisa ja vedoton paikka laventelille. Valikoimissa oli laventelin lisäksi ainakin mansikkaa, pitäisi käydä hakemassa sitäkin purkki!

 

Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä kerrottiin tämän vuoden puutarhatrendeistä. Valkoinen väri väistyy puutarhasta, ja sen sijaan astuu välimerellinen värikylläisyys (välimerellinen jes, värikylläisyys nou). Ajan patinoimat ruukut ja puutarhakalusteet ovat nousussa (todellakin jes). Oma keittiötarha ja luomuvihannesten viljely on superpop (no eikös se ollut jo viime vuonnakin...). Kas kummaa, ei ollut säilykeviherkasvia listalla!

 



Jee, sain huutonetin kautta kaupaksi sekä makuuhuoneen että keittiön vanhat valaisimet :) Ei niistä juuri rahaa saanut, mutta pääsinpähän eroon. Laatikot odottavat kuljetusta Itellan epävarmaan huomaan...

Tänään oli muuten Suvilahden Kattilahallissa iso kirppistapahtuma klo 12-17. Pöytäpaikat (150 kpl) oli kaikki myyty, ja tapahtumaan oli Facebookin mukaan ilmoittautunut toistatuhatta henkeä. Kirppis oli nyt ensimmäinen laatuaan, mutta sitä mainostettiin jo "perinteisenä", ja seuraavan kerran se on tarkoitus järjestää 30.3. Itse hilpasin paikalle klo 13.30, jolloin sisäänpyrkijöiden jono kiersi ulkona rakennuksen nurkan ympäri, kävelytielle saakka! En tosiaankaan jäänyt jonon jatkeeksi, edellä olisi ollut varmaan sata ihmistä. Eikä moisessa tungoksessa kirppistely kiinnosta, eihän siellä näe mitään eikä pysty keskittymään. Eli hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

Harakka lennähti keittiöön

Meillä on ruokailutila erikseen, ja siellä iso ruokapöytä, mutta keittiössä on tilaa ja selvä tilaus pienelle ruokaryhmälle. Tuolit onkin jo olleet mieleni mukaiset, mutta vasta nyt sain hankittua tuoleihin sopivan pöydän.

Huutonetistä löytyi sopuhintaan vanha valkoinen harakkapöytä! Onnistuin huutamaan pöydän minimihinnalla, ja parin päivän päästä sainkin jo hakea paketin Matkahuollosta. Pöytä on juuri sopivan kokoinen, ja mummon vanha liina sopii pöytään kuin nenä päähän.

Kuvien rajaus on muuten tarkoituksella turhankin tiukka. Olen jo ostanut pöydän ylle uuden valaisimen, mutta se odottaa vielä ripustajaansa. Jahka lamppu on katossa, kehtaan ottaa kuvia vähän laajemmallakin kuvakulmalla :)

Nätti se pöytä on ilman liinaakin :) Elämän jälkiä on kertynyt, ja maalipinta on vähintään kolmas: valkoisen alta näkyy paikoin punaista ja turkoosia.

Kannen maali on kärsinyt jalkaosaa enemmän, mutta ei haittaa! Annan pöydän olla juuri sellaisena kuin se nyt on. On ihanaa, kun huonekaluilla on historiaa ja luonnetta :)

Harakkapöytähän on ihan arvohuonekalu, ja istuisi siinä mielessä muuallekin kuin keittiöön. Meillä sen paikka nyt kuitenkin on kyökin puolella.

Tuolitkin on vanhat, mutta sen lisäksi niitä on (vähän harmi kyllä) uusvanhennettu ja tuunattu. Toisaalta ihan hauskat! Ei ole epäselvää, kumpi on emännän jakkara! Taustalla näkyy muuten vähän keräämääni keittiöantiikkia, eli kakku- ja hyytelömuotteja. Olen saanut nuo muutamalla eurolla kappale, enkä enempää niistä maksaisikaan. Näin vasta pari päivää sitten Vantaan Lanttilassa ihan samanlaisen kannellisen muotin kuin tuo keskimmäinen on, ja sen hintapyynti oli 80 euroa! Haluaisinpa tosiaan nähdä, kuka siitä moisen summan suostuu pulittamaan.

Kuvasta näkee myös, miten rumia lämmityspatterit on, ja miten ne pilaa fiiliksen, brrhh... Jos me joskus päästään rakentamaan, niin taloon tulee takuulla lattialämmitys! Tuo ikkunalautakaan ei mikään ruusu ole. Haaveilen leveistä ikkunalaudoista, tai oikeammin ikkunakynnyksistä, mutta niitä ei taida olla muualla kuin vanhoissa, paksuseinäisissä kerrostaloissa.

 

 

Vasta avokadopastan yhteydessä marmatin, kuinka en ikinä ole trendeissä mukana, ainakaan ensimmäisten joukossa. No nyt olen :) Esikot ja saintpauliat ovat taas muotia. Minä olen tykännyt niistä aina, ja ostanut usein, varsinkin valkoisena.

Rakasta Arabiaa!

Nyt kun olen lähtenyt tälle kirppislöytöjen esittelyn tielle, ajattelin laittaa näytille rakkaat arabialaiseni. Ei hevoset ;) vaan Arabian kannut. Ei niitä montaa ole (vielä), mutta sitäkin arvokkaampia ne ovat minulle.

Vasemmalla on Seita, malli A. Kuvion on suunnitellut Riitta Uosikkinen, ja se on ollut tuotannossa vuosina 1963-1964. Kannu on muuten ehjä, mutta pinnan lasituksessa on pari aivan hiuksenohutta krakeloitumaa, jotka eivät kuitenkaan ole tummuneet.

Seitan vieressä on mummolta peritty Perho, malli FA, suunnittelija Birger Kaipiainen. Tuotantovuosia en ole kohtuullisella ponnistelulla saanut tietoon. Tämä kannu oli pitkään hukkateillä. Luulin sen hävinneen edellisessä muutossa, ja surin sen kohtaloa kovasti. Onneksi löysin kannun, se tuli sattumalta vastaan yhdestä pahvilaatikosta, joka on ollut avaamatta muutosta lähtien, eli parisen vuotta... Tämä on aivan priimakunnossa, kuin juuri pakasta vedetty!

Toinen oikealta on litran vetoinen mittakannu, ja sen enempää en siitä sitten tiedäkään. Tämä on ehdottomasti Perhon jälkeen piskuisen kokoelmani tärkein aarre!

Oikealla on Riitta Uosikkisen suunnittelema Oksa, ja tämä ei ole kovin hehkeässä kunnossa. Krakeloitumaa on paljon, mutta paloja ei sentään puutu. Kannu maksoi kirpparilla vaan parisen euroa, ja yhtään enempää en olisi siitä maksanutkaan, juuri kuntonsa takia. Oksa on ollut tuotannossa vuosina 1964-1971.

Sitten on sekalaista mutta silmääni miellyttävää tavaraa:

Oikealla on Bellis-kahvikupit. Ne on niin nätit! Kunto on tosi hyvä, reunan kultauskin kulumaton. Vetoisuudeltaan kupit on niin pienet, että sopisivat lähinnä espresson litkimiseen. Koriste on ilmeisestiOlga Osolin, malli Richard Lindhin, tuotantovuodet 1967-1972.

Vieressä on Arabian kukkaruukku, ja sen tarina päättyykin siihen. Ruukku on ihanan simppeli ja kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Maksoi kirpparilla vain vitosen.

Toinen vasemmalta on kynttilänjalka, jonka mallin tai kuvion suunnittelija ei ole minulla tiedossa. Tuotantovuodet on kuitenkin 1949-1964.

Ja kukas ei kuulu joukkoon? No Lomonosovin bulldoggi, punaisella leimalla :) Näitä tulee kirpputoreilla jonkun verran vastaan, mutta harvoin näin halvalla, ja näin ehjänä! Kunto on moitteeton. Ebayssa bulldoggeja näyttää olevan myynnissä pilvin pimein, mutta kotimaisilla nettikirppiksillä selvästi vähemmän. Ei tämä mikään kaunistus nyt ole, mutta sattuneesta syystä ruttunaamat on lähellä mun sydäntä <3

Nuo Bellikset on kyllä somia kuin napit! Tahtoisin hirveesti saada Bellis-kannun kokoelmani jatkoksi, mutta esim. jostain Laatutavarasta ostaminen sotii mun periaatteita vastaan - ainakin vielä!

Pakko oli vielä palata tähän postaukseen laittamaan kuva (toivottavasti) tulevaisuuden klassikoista!

Oikealla on Iittalan Piilopaikka-kannu. Retromaisen kuosin on suunnitellut kuvittaja Piia Keto, ja kannu on malliltaan sama kuin Arctica-sarjassa.

Teekannu ja -kupit on Marimekon Siirtolapuutarhaa. Teekannun graafisen Räsymatto-kuvion on suunnitellut Maija Louekari, kannu ja kupit on itse on malliltaan Oivaa. Louekari on myös kuppien kuvioinnin takana. Lisäksi meillä on Räsymattokuosilla oleva iso kulho.

Näitä ei ole ostettu kirppareilta, vaan ne ovat päätyneet meille uutena muuta kautta.

Armasta lasia ja avokadopastaa

Olen ehkä ennenkin maininnut, että mulla on pahemmanlaatuinen fiksaatio vanhan kotimaisen lasin perään. Koska rahan puute haittaa harrastustoimintaa, on tyytyminen ns. halpaan antiikkiin. Harva se kerta kirpparilta kulkeutuu kotiin jotain pulloa tai purnukkaa. Tässäpä niistä muutamia.

Mun armaat Kehrät:

Kirkas Kehrä on mummon peruja, ja muut eri kirppareilta kerättyjä. Kehrä on Tamara Aladinin suunnittelema, ja ollut Riihimäen Lasin tuotannossa vuosina 1968-1976. Netti tietää kertoa, että maljakot ovat kiinnipuhallettua kirkasta tai värillistä lasia, ja niitä on valmistettu 200, 250 ja 300 mm korkeana. Kehrä on kääntömaljakko, eli ylösalaisin käännettynä maljakosta tuleekin kynttilänjalka.

Tässä on sitten vaikka mitä:

Vasemmalla on ruskea Helena Tynellin Onnenlehti, joka on ollut Riihimäen Lasin tuotannossa vuosina 1971-1976. Virallinen väri tälle on amber. Sen lisäksi näitä on tehty punaisena ja sinisenä, ja ne on yleensä hinnoiteltu paljon kalliimmiksi kuin tämä väri. Onnenlehti on muottiin kiinnipuhallettua väriverholasia.

Vieressä on kirkas Aurinkopullo, jonka suunnittelija on Helena Tynell. Värejä ja kokoja on useita, ja tämä pieni kirkas on taas halvimmasta päästä. Tuotantovuodet 1964-1974.

Pieni kirkas pullo on Nanny Stillin Kiteen Kirkkaalle suunnittelema Flindari-pullo.

Takana on iso ruskea Railo-pullo. Tämänkin virallinen väri on amber, suunnittelija Nanny Still. Tuotantovuodet 1974-1975. Muita olemassa olevia värejä on kirkas ja vihreä, ja Railoa on myös maljakkona.

Oikealla edessä on Kaj Franckin Kevät-maljakko, joka on ollut Nuutajärven tuotannossa. Värejä on useita, tuotantovuotta en ole saanut selville.

Ja viimeisenä on kirkas Stella Polaris -pullo, suunnittelija Nanny Still. Se on ollut Riihimäen lasin tuotannossa vuosina 1968-1973. Stella Polaris on puristelasia, puhallettu puoliautomaattikoneella. Valmistettu kirkkaana, vihreänä, ruskeana, sinisenä, vaalean sinisenä ja keltaisena.

Sitten vielä muutama juttu:

Kolme vasemmanpuoleista on Tamara Aladinin Carmen-kääntömaljakoita/kynttilänjalkoja. Niitä on tehty kolmessa koossa, ja useamman värisenä.

Viimeisenä on sitten Riihimäen Lasin karahvi, tai oikeammin pullo. Siinä on ilmeisesti myyty kylpyvaahtoa 1970-luvulla.

Sitten on vielä ihanaiset turkoosit (ja aika mielenkiintoiseksi mennyt kuvausvalo :) )

Vasemman puoleinen pullo on Arabian, suunnittelijaa tai tuotantovuotta tälle ei ole löytynyt. Jotkut yhdistävät Armando Jacobinon nimen kyseiseen pulloon. Samoin takana oikealla oleva maljakko on tarran perusteella Arabian, mutta tiedot tyssäväät siitäkin sitten siihen. Pitäisi joskus laittaa kyselyä Designlasiin, jos joku vaikka tunnistaisi sen.

Etualalla on sitten Nuutajärven kynttilänjalka. Tätä mallia on valmistettu Nuutajärvellä jo 1900-luvun alussa, mutta malli on otettu uudistuotantoon hetkeksi vuonna 1977.

Minusta on ihana etsiä ja löytää kirppareiltä tällaista kotimaista lasia, Arabian kannuja, apteekkipulloja jne. Hinnan pitää olla myös kohdallaan, eli ns. täyttä hintaa en suostu maksamaan. Kovemmalla hinnalla netistä ja kirppareiltakin löytäisi vaikka mitä, mutta silloin se löytämisen ilo jää kyllä puuttumaan, eikä kauppoja tule. Esimerkisi Astiataivaassa tuosta yllä olevasta kynttilänjalasta pyydetään 45 euroa! Ihan järjetöntä. Useammankin esineen olen ostanut reilusti alle puoleen hintaan siitä, mitä markkinoilla yleisesti pyydetään. Ja siinä onkin vähintään puolet jutun juonesta ;)

Sitten äärimmäisen harvinainen ruoka- tai kokkauspostaus! Minä en ole mikään kokki, ja laitan ruokaa vain pakon edestä. Poikkeuksen syynä on vast'ikään löytämäni uusi herkku, avokado! Aikaisemmin avokado on ollut mielestäni pahaa, mutta kävi ilmi, että olen maistellut sitä ihan liian raakana. Kypsänä se on taivaallista!

Olen ennenkin sanonut, että en useinkaan ratsasta trendiaallon harjalla, ja sama juttu tässäkin: innostuin kokeilemaan avokadopastaa vasta nyt, kun muille se on jo ihan vanha juttu, ja uudet ns. some-ruoat ovat ajaneet ohi.

Tein pastan alkuperäisellä ohjeella, jonka on kehitelleet Alexander ja Hanna Gullichsen. Muuten noudattelin sitä tarkasti, mutta unohdin ostaa basilikaa, kun kävin kaupassa ilman ostoslistaa...

...mutta eipä haitannut, tuli hyvää :) Tein tämän vähähiilihydraattiseen pastaan, ja halutessaan sen voisi korvata kesäkurpitsalla, netistä löytyy ohje siihenkin.

Tämä läppärinräyskä on kyllä hidastunut taas vaan lisää :( Tämänkin onnettoman postauksen vääntäminen vei parisen tuntia!