Toisiko sirpaleet onnea?

Tänä aamuna tein unenpöpperössä lähtöä töihin. Vielä suihkaus hajuvettä ja valmis...

Kas vaan, kuis se pullo lipesikään hyppysistä, ja otti kontaktia vessanpöntön vesisäiliön kulmaan? Ja kumpi osoittautuikaan vahvemmaksi? Diorin J'Adore selviytyi tästä kolarista voittajana.

Ja toki meillä on ensi vuoden eka asuntoesittely jo sunnuntaina! Tuohon pönttöön ei varaosakantta saa, joten on vaihdettava koko valtaistuin. Sitä ei varmaankaan ehditä sunnuntaihin mennessä järjestää. Toisiko sirpaleet silti onnea?

Vähän kimppahevosen kuulumisia

Aikaisemmin tänä vuonna hehkutin, kuinka ostin sadalla eurolla osuuden tulevaisuuden ravilupauksesta, eli lähdin mukaan Jokimaan raviliigaan 2014. Tämän lähemmäs hevosen omistamista en pääse varmasti koskaan :P

Liigan hevoseksi valikoitui suomenhevosori Piskon Merkki. Halusin nimen omaan liigaan, jolla on aikeena hankkia suokki. Olen ollut suomenhevosfani pienestä pitäen: ensimmäinen hevonen, jonka selässä olen keikkunut, oli äreä ja melko kuritonkin suomenhevosruuna Merto-Poika.

Joulukuun Villivarsakin huomioi kuluvan vuoden Raviliigat hevosineen :)

Jokimaan raviliigan kimpanvetäjä kertoilee Merkin kuulumisia ihailtavan ahkerasti. Merkillä tuntuu menevän oiken mukavasti, ja se vaikuttaa olevan mitä järkevin oripoika. Sen kanssa on käyty Jokimaalla ottamassa tuntumaa rataan, eikä se ollut siitä minällään. Samoin kesäkengityksen vaihtuminen talviseen hokkikenkään ei ollut tuottanut mitään ongelmia. Tällainen suomenhevosen tulee ollakin :)

 

Raviliigalle on järjestetty jo muutamia tapaamisiakin, mutta en ole ehtinyt niihin vielä mukaan. Pitäisihän se joskus käydä "omaa" hevostaan katsomassa ihan livenäkin...

Pitkästä aikaa on tullut sellainen  tunne, että ehkä sittenkin haluaisin vielä jonakin päivänä oman hevosen. Olen harrastanut ja ratsastanut aktiivisesti 11-vuotiaasta saakka, eli 27 vuoden ajan. Melkoinen siivu elämää... Oman hevosen hinkua minulle ei kuitenkaan ole ollut kuin joskus lapsena. Ratsastettavia, hoidettavia, kisattavia ja ylläpidettäviäkin on riittänyt aina niin paljon, että nämä hevoset ovat korvanneet mainiosti oman kaviokkaan, ja vieneet aikaakin vähintään saman verran. Rahallisesti sentään taidetaan olla plussan puolella...

Tällä hetkellä taidan lähinnä "tätiratsastella", eli käyn kerran viikkoon ratsastuskoulun tunneilla ilman sen kummempaa tavoitteellisuutta. Parit harjoituskoulukisat olen kyllä mennyt, ja kipinä kisaamiseen tuntuisi olevan vielä tallella... Totuus vain on se, ettei siihen ole tällä hetkellä sen enempää aikaa kuin rahaakaan.

"Vakkarihevoseni" on nuori, vasta 5-vuotiaaksi kääntyvä suomenhevosruuna, jolla on ratsun uraa takanaan vasta puolisen vuotta. Ihan taipaleensa alussa siis vielä. Monesti suomenhevosratsuilla saattaa olla ravitaustaa, mutta tämä kaveri ei ole koskaan ollut aisojen välissä, vaan edellisen omistajansa pihakoristeen virkaa toimitellut viime kesään saakka. Koristeeksi siitä onkin, komea herra! Yhteistyö on vielä monesti haasteellista, kommunikointikatkoksista johtuen. Nuori hevonen ei aina ymmärrä, mitä siltä pyydetään, ja tämmöinen vähän vähemmän nuoria hevosia ratsastanut kuski ei aina tajua pyytää niin, että tyhmempikin ymmärtäisi. Tai ei tyhmä, ei! Ruuna on erittäin viisas ja yhteistyöhaluinen, kokematon ja osaamaton vain.

Vaikka ratsatustunnit ovat monesti tuon vakkarini kanssa hieman turhankin toiminnan- ja jännityksentäyteisiä, ja usein tunnin lopuksi on hieman itseensä ja omaan osaamiseensa pettynyt olo, on sydämeni kuitenkin täysin sulanut ja tiettyjen kavionjälkien valtaama. Jos olisi rahaa (ja aikaa) niinkuin on mieli, niin tietäisin kyllä, miten rahat käyttäisin... Ainahan sitä toivoa saa, ja laittaa Lottoa vetämään ;)

Vuoden pimein päivä

Tai pimeä lienee väärä sana, koska tänään aiemmin paistoi aurinko, nyt sataa lunta. Mutta vuoden lyhin päivä nyt on ainakin, talvipäivänseisaus. Huomisesta lähtien mennään jo valoa ja kevättä kohti, päivä on Helsingissä minuuttia pidempi kuin tänään!

Kolme yötä jouluun on...

Tosiaan, enää kolme yötä aattoon, ja neljäs adventtisunnuntai.

Käytiin hakemassa joulukuusi tuosta melkein naapurista, kuten joka joulu tässä asuessa. Hinnat oli laskeneet viime vuodesta varmaan puolella. Olin varannut kuusiostokseen viisikymppiä, mutta puu lähti matkaan kahdellakympillä.

On muuten kuvakulma vinossa, ei itse kuusi :) Koristelin kuusen samantien. Mulla oli tarkoituksena tuunata ja askarrella koristeita, mutta se jäi aikeeksi, kuten moni muukin asia tänä jouluna... En vaan jaksa.

Koristeet on samoja "köyhänmiehenhopeisia" kuin viime vuonnakin, en tykkää laittaa montaa väriä samaan kuuseen. Muutenkin olen karsinut vuosien varrella koristelua yksinkertaisemmaksi, ja jättänyt mm. köynnökset pois. Nyt kokeilin laittaa niiden sijasta hopean väristä helminauhaa, ja sepä olikin niin kivan näköistä, että sai jäädä :) 

Mulla on paha tapa alkaa suunnitella tulevaa joulua, vaikka olevaksi ei ole eletty loppuun. Vuosi sitten haaveilin tekeväni tästä joulusta turkoosin. No kappas, enpä ihan tehnytkään... Nyt sitten jo suunnittelen yleensäkin sisustustyylin  yksinkertaistamisesta (niinkuin se kovin rönsyilevä muka nytkään olisi...), mustavalkoisuudesta ja taas ihan eri näköisestä joulusta... 

Koitan kuitenkn kovasti tyytyä siihen, mitä nyt on ;)

Kolmaskin adventti meni jo...

Aika kuluu kyllä ihan hirveän nopeasti! Haluaisin laitella joulua jo enemmänkin, mutta en vaan ehdi! Tai en saa aikaan. Aloitan monta juttua ajatuksen tasolla, hommaan ehkä tarvikkeitakin, mutta siihen sitten tahtovat jäädä.

Meillä oli tänään viimeinen asuntonäyttö tälle vuodelle. Nekin on rajoittaneet vähän, ja stressanneetkin. Aina pitäisi kodin olla tiptop-kunnossa, ja mitään askarteluja tai viritelmiä ei oikein uskalla jättää kesken. Jospa nyt sitten saisin jotain valmiiksi asti!

Piipahdin tosiaan lauantaina Lahdessa, kävin "joulupukkikeikalla", kampaajalla ja äidin luona. Häneltä sain kuvan valkoisen amarylliksen, yllättäen hänkin tietää, mikä mun lempparijoulukukka on :) Siinä on peräti kolme vanaa, ja ne on jääneet mukavan mataliksi.. Se oli alun perin rondellassa, mutta inhoan niitä, joten riipasin sen heti pois. Ruukku on ihan perusvalkoinen, ja istui aika näppärästi tuohon koriin. Nuo sipulikukkien ruukut tahtoo olla just hankalan kokoisia, "normaalia" isompia, joten niille ei meinaa löytyä sopivia suojaruukkuja.

Mun aikaisempikin amaryllisasetelma kehittyy ihan mukavasti. Vanat on jääneet melko mataliksi (mitä siis aina toivonkin), ja kukkia on jo aika paljon auki. Voi olla, että ennen joulua pitää vielä vaihtaa tuohon loppuunkukkineita uusiin.

Jotain pientä olen sentään saanut tehtyä, vaikka kyllä otti aikansa:

Nappasin ojassa kasvavasta pajusta (vai mikä lieneekään) oksan tuohon isoon AIV-rehupulloon. Olisin laittanut siihen muuten jonkun havun, mutta pullossa on halkeama, eikä se pidä vettä. Ihan alkuun mulla oli siinä led-valoketju, mutta kun laitoin ikkunaan tähti"verhon", ja viereisellä jakkaralla on adventtikynttilät, alkoi nurkassa olla valoa jo vähän liikaakin. Lisäksi valosarjat oli keskenään eri sävyiset, ei hyvä.

 

Oksaan sopii hyvin kevyet paperitähtikoristeet, oksat on aika hentoiset. Melkoinen kliseehän tuo on, mutta eipä mulla niitä omaperäisiä ajatuksia hyvin muutenkaan ole ;) Pääasia, että miellyttää omaa silmää.

 

 

 

Lahjojen paketoinnin ihanuus ja kurjuus

Käväisin tänään kauheassa räntäkelissä kotinurkilla Lahdessa. Samalla reissulla kävin viemässä joululahjat kummityttöni perheeseen, helpottaa vähän hässäkkää sitten jouluaattona.

Pidin eilen illalla paketointitalkoot. Ajatus on aina yhtä kaunis: vähän kynttilänvaloa, joululaulut soimassa, nättejä lahjapapereita ja naruja... Ja paskat! (Anteeks nyt!) Joka ikinen vuosi vannon, etten osta enää kuin nelikulmaisia lahjoja, muut on ihan mahdottomia hanskattavia. Heti alkuun huomasin, että pakettikortit unohtui. No ei hätää, käytän dymoa. No siitäkin loppuu nauha, ja päädyn kirjoittamaan nimet suoraan pakettien kylkeen. Paperit repeilee, narut on suunnilleen tulessa ja joululaulujen sijaan raikaa kirosanat. Aivan kauheeta hommaa! Tekis mieli ottaa rulla jesaria ja vetää sillä kaikki nippuun. Koita siinä sitten esittää, että "ei tullut panostettua ulkonäköön tänäkään vuonna", kun olet hikoillut pakettien äärellä puolen yötä!

Keep calm, todellakin!

Ota rennosti hei!

Ripaus punaista

Joudutin joulun tuloa vaihtamalla ns. arkitekstiileitä joulupunaisiin. Itse asiassa en tykkää punaisesta väristä sisustuksessa tai vaatteissa, mutta jouluna ripaus on ihan paikallaan.

Ruokapöydän ääressä olevan penkin tyynyt on vanhat, nyt lisäsin uutena vain lampaantaljan.

Koeponnistaja oli paikalla aivan samoin tein...

Saapa nähdä, miten tuo talja saa olla rauhassa. Karvakuonolla on taipumuksena petailla kovasti lempimakuupaikkojaan, ja joskus käsittely on ollut turhan kovakouraista - tai siis -käpäläistä. Tähän mennessä tuhoa on kärsineet kylläkin vain Lanan omat pedit . On meillä lampaankarva sohvallakin, ja se on kyllä saanut olla rauhassa. 

Sohvalle ostin vähän jotain uutta..

Punainen villaviltti on Annon, ja tähtityyny Askosta. Nyt Mailegin joulupossukin istuu paremmin joukkoon :) 

Niin, tosiaan, toinen adventti!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tuntematon katseltu jälleen kerran, kynttilät palavat ja Linnan juhlien kättelyt telkassa meneillään... Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

Yllätysaskartelua

Olin ilmoittautunut Järvenpään Kukkatalon kurssille, ja sepä osoittautui ihan erilaiseksi kuin mitä olin kuvitellut :P Kuvauksessa kerrottiin, että kurssilla tehdään pöytäkuusiasetelma ruukkuun. No minä luulin, että siellä siis istutetaan joku koristehavu ruukkuun, ja koristellaan se. Eli kukkia ja sidontaa -tyyppistä meininkiä. No ei ihan...

Kuusi kyllä tehtiin, mutta askarrellen! Enempi sidontaa kuin kukkia... Toisaalta otti vähän päähän, kun kurssi ei ollut kovin halpa, 39 euroa, mutta toisaalta tulipahan kokeiltua, tieten tahtoen en olisi tuommoselle kurssille varmaan koskaan mennyt.

Lyhykäisyydessään kuusi kasattiin niin, että ruukkuun juntattiin siihen napakasti istuva kuivasieni, siis oasiksen tapainen, mutta kuivana käytettäväksi tarkoitettu. Kanaverkosta muotoiltiin kuusen hahmo, ja se istutettiin sieneen. Sitten vaan päällystettiin kuusi havuilla, meriheinällä, sammaleella jne, jotka kiedottiin paikalleen ohuella rautalangalla. Muutaman risunkin saattoi tökätä vielä sinne alle kanaverkkoa vahvistamaan.

Kun havut ja muut vihreät oli suunnilleen ojennuksessa, päälle kiedottiin vielä ohutta hopealankaa. Sillä sai kuusen pintaa vielä siloiteltua, se tahtoi olla alkuun aika pörröinen.

Kuusi koristettiin leikkoruusulla, jota varten kuusen läpi, sieneen saakka, tökättiin vesiputkilo. Ruusun pystyy näppärästi vaihtamaan, kun se kuihtuu. Ja muita koristeita saattoi sitten lisäillä mielensä mukaan, ne kiinnitettiin kuumaliimalla. Itse käytin pieniä kuivattuja kastanjoita ja (ilmeisesti) chilejä, ja valkoisia koristepalloja.

Sen verran olen perfektionisti, että en ole varma kelpuutanko tuota tekelettä esille joulun ajaksi... Vaikka pakko myöntää, että suhteessa omiin kykyihini ja askartelukokemukseeni tuosta tuli melko pätevä! Eikä se ollut ollenkaan hassumman näköinen verrattuna muiden kurssilaisten kuusiinkaan.

Ensimmäinen adventti

Eka adventti pääsi melkein yllättämään, kun olikin jo marraskuun puolella. Tottakai piti jonkinlainen adventtikynttelikkö raapaista kasaan... Siinä olikin hommaa, kun mikään ei näyttänyt kivalta :/ lopputulema on aika simppeli.

Tästä se alkaa; jouluun laskeutuminen :)

...valo ja tuikku kerrallaan...

Marttojen Cottage garden -kurssilla

Kävin viime viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämällä Cottage garden –kurssilla. Yritän tässä tehdä siitä jonkinlaista pintaraapaisua, mikä ei ehkä aivan helppoa ole, sen verran aihe hyppelehti ja rönsyili parin tunnin kuluessa…

Ensimmäinen puutarhakirja ”rahvaalle” kirjoitettiin Englannissa jo 1500-luvulla (Thomas Tusser, 1557,  A hundreth good pointes of husbandrie). Kirjassa kerrottiin hyötykasveista, mutta suositeltiin myös kauneutta puutarhaan. Kasvien lääkinnällisiä ominaisuuksia korostettiin, mm. laventelin ja orvokin käyttöä kirppujen ja täiden torjunnassa jne. 1600-luvulla englantilaiset puutarhayhdistykset aloittelivat toimintaansa, jakaen kasveja ja ideoita ja kehottaen kokeilemaan uusia lajeja. Englantilainen maisemapuutarha kehitettiin 1700-luvulla, ja cottage garden ”löydettiin” 1800-luvulla, kun joutilas yläluokka alkoi ihannoida maaseutumaista elämää, kädentaitoja ja maanläheisyyttä.

 

Cottage gardenilla tarkoitetaan ”mummonmökki”-tyylistä puutarhaa, ”iloista kukkasekoitusta olkikattoisen mökin ympärillä. Tyyli on romanttinen, runsas ja se yhdistää hyödyn ja koristeellisuuden, luontaisia kasvupaikkavaatimuksia kunnioittaen. Cottage gardenin voi perustaa ahtaaseenkin pihaan, jossa pienellä alalla voi olla jopa satoja kasvilajikkeita.

Alun perin kaikki on lähtenyt hyötyajattelusta. Talojen puutarhoissa ovat olleet suloisesti sekaisin ja sovussa niin hyötykasvit kuin perennatkin, marjapensaat, vesipiste, kotieläimet lehmistä, vuohista ja aaseista alkaen, lantakasat, kompostit, tunkiot ja ulkohuussit… Koriste- ja hyötykasvit voivat olla jopa samoissa penkeissä, tai sitten omiksi lohkoikseen jaettuna. Cottage gardenista haluttiin vaihtoehto mannereurooppalaiselle muotopuutarhalle. Samalla haluttiin palauttaa ruusut puutarhoihin, korvata yksivuotiset, kylmänarat kasvit kestävillä perinteisillä perennoilla ja kaunistaa myös talvista puutarhaa pensailla ja talventörröttäjillä. Koska tyyli on vapaa ja runsas, sopeutettiin myös eksoottisempia kasveja perinteisten rinnalle. Jokaiselle siis jotakin, ja mikään ei ole väärin!

Olennainen osa cottage gardenia ovat erilaiset muurit, portit ja aidat. Alun perin näiden tarkoitus oli pitää kotieläimet pihalla, mutta muurin vierusta tai seinusta tarjoaa myös suojaisan kasvupaikan perennoille tai hyötykasveille. Myös oleskelupaikat, pergolat, köynnöskatokset, penkit ja polut kuuluvat pieneenkin cottage gardeniin.

 

Cottage gardenissa on tärkeää muukin kuin visuaalisuus, kuten tuoksut. Perhosten ja muiden pölyttävien hyönteisten houkutteleminen on toki tärkeää jo käytännönkin kannalta. On kuitenkin hyvä varoa kyllästämästä koko pihaa tuoksuilla. Esimerkiksi ulko-oven pieli ja portit ovat hyviä sijoituspaikkoja tuoksuville kasveille. Kukkien lisäksi tuoksua leviää myös yrteistä.

Syksyisin cottage garden tarjoaa monenlaista satoa korjattavaksi: syötäviä kasveja, kuivakukkia, omien kasvien siemeniä, koristeheiniä… Osa tällaisen puutarhan viehätystä on sen helppohoitoisuus. Isot, kerrokselliset istutukset ovat näyttäviä, eivätkä juuri jätä sijaa rikkakasveille. Esimerkiksi pensaiden juurille istutetaan matalampia kasveja, tai korkea- ja matalakasvuisia perennoja rinnakkain, luontaiset kasvutavat huomioiden. Erilaiset köynnökset nousevat väriä antaen näiden yläpuolelle, joko puunrunkoihin tai tukiin. Itsekylväytyvät tai muulla tavoin leviävät lajikkeet lisäävät kasvien määrää luontaisesti. Kasvien siemeniä, taimia tai pistokkaita on mukava myös vaihdella toisten asiasta kiinnostuneiden kanssa.

On vaikea kuvailla, minkälainen cottage gardenin tulisi olla, tai minkälainen se ei saisi olla. Puutarha voi olla hyvinkin tarkkaan suunniteltu, tai villi ja luonnonmukainen, metsäpuutarhamainen, niittypuutarha, leikkopuutarha, kivikkotarha… Yhdistävä piirre on yleensä helppohoitoisuus, runsaslajisuus, kerroksellisuus ja tiukkojen geometristen muotojen välttely.

(Kaikki kuvat googleteltu netistä.)

Pentikin poro ja ystäväklubi

Minä en juurikaan suositteluja harrasta, mutta tämä oli ihan kiva juttu...

Mä tykkään sarvipäistä sisustuksessa, siis poroista ja noin. Muutama hetki sitten tuli kirpparilla eteen Pentikin poro (n. 20 cm), jolla on kynttiläkuppi selässä, hintaan 25 euroa. Ovh sillä on 48 euroa, joten ei paha, mutta kirpparihinnaksi silti pikkusen korkea. Jäin miettimään asiaa seuraavaan päivään - ja se siitä porosta, joku muu korjasi potin.

Pari päivää sitten kävin Pentikillä vähän hypistelemässä poroja ja muutakin. Myyjä sitten mainosti mulle Ystäväklubia. Vanha juttu varmaan, mutta mulle uusi! Klubi on ilmainen, siihen kuuluvat saavat vaihtuvia klubietuja ja -tarjouksia jne, ja liittymisen yhteydessä -30% alekupongin. No minä liityin ja käytin alen siihen poroon, hintaa jäi enää 33 euroa :)

Kännyräpsy, pardon me...

Pitää vielä ostaa tuohon kunnolla sopivia kynttilöitä.

Miksei aikuisille ole joulukalentereita?

Niin, miksi missään ei myydä aikuisille suunnattuja joulukaletereita? Miksi ne on vain lasten oikeus?? Tai no, onhan niitä, mutta jos et juo alkoholia tai kahvia, tai tahdo raaputella keskiaukeamatytön paljasta pintaa esiin päivä kerrallaan, niin vaihtoehdot on aika vähissä.

Hirvittää muuten ihan googlettaa "aikuisten joulukalenteria", siinä voi toden totta yllättyä, eikä pelkästään iloisesti...

On mulla parina vuotena ollut joku arpakalenteri, milloin Partiolaisten ja milloin Veikkauksen, mutta masentavaksi se käy pimeä aamu toisensa jälkeen aukoa niitä "ei voittoa" -luukkuja. Että hyvää huomenta itse kullekin vaan!

No nyt ilahduin, kun näin Divaani(?)-lehdessä kuvan Hübschin joulukalentelokerikosta, joka oli täytetty joulukoristeilla!

(kuva Pikkuruinen Puoti)

 

Tällainen lokerikko löytyisikin esim. Pikkuruisesta Puodista, mutta voi kurjuus, hintaan ei niitä koristeita kuulukaan, ne olivat vain kuvausrekvisiittaa.

 

Kivoja kalenteripohjia olisi siis tarjolla, muitakin kuin tämä. Mutta mistäpä saada sinne täyttöä? Oma mies ei tähän taivu, turha luulla, että hän lähtisi etsimään ja valkkaamaan yli pariakymmentä kalenteriin mahtuvaa kivaa pikkuesinettä. Hermo menee herkästi kaupoilla jo muutenkin. Äiti taas varmasti tykkäisi ideasta, hän itse asiassa täytteli minulle kotona asuessani joulukalenteria aivan aikuisuuteen asti. Nyt vain näkö ja kunto asettavat arkiaskareille jo sen verran rajoituksia, etten viitsi äitiä tällä asialla vaivata.

 

Tietysti voisi jollekin ystävälle lyödä setelit kouraan ja sanoa, että käytähän mielikuvitustasi. Mutta ei: jokaisella on täysin ymmärrettävästi omat kiireensä, perheensä, lastensa joulukalenterit täytettävänä, tai sitten fyysistä välimatkaa on niin paljon, että hankalaksi menisi.

 

Omakin muisti pelaa vielä sen verran hyvin, etten jaksaisi kovin yllättyä itse ostamistani esineistä. Vaikka saisipa ainakin just semmosta, kuin toivoo...

 

 

 

 



Ihanainen Mailegin joulupossu!

Niin se kalenteri kääntyi marraskuun puolelle, ja joulu on hyppäyksen lähempänä. Eilen yritti sataa luntakin, mutta eipä siitä ole enää juuri mitään jäljellä, märkää sohjoa vain.

Viime jouluna mulle tuli jostain syystä hinku saada Mailegin kankainen joulupossu. Sama idea oli pälkähtänyt kai aika moneen muuhunkin päähän, sillä nasut oli loppu joka paikasta.

No nyt olin vähän aikaisemmin liikkeellä, ja possu kotiutui tänään. Hän on kokoa M, ja mallia raidallinen.

On se ihku ja söötti ja joulunpunainen... Taidan laittaa sen kyllä vielä jemmaan vähäksi aikaa. Vaikka mieli alkaakin olla välillä jo jouluinen, ei sen tarvitse ihan vielä ulospäin näkyä.

 

Varautumista ensi vuoteen - Noa Bembibren seinäkalenteri 2015

Olen mainonnan uhri! Jossakin tuli vastaan Noa Bembibren suunnitteleman seinäkalenterin mainos. Olen tuota aikaisempinakin vuosina jo vilkuillut, ja nyt sen sitten tilasin! Kalenteria myy ainakin Finnish Design Shop (kuvat), sieltä omanikin tilasin.

 

Kalenterilla on ensi vuonna 10-vuotissynttärit, ja siihen on valittu sekä suosituimpia sanaleikkejä, että muutama uusi yllätys. Mukava yllätys oli se, että kalenteri on painettu Suomessa. En olekaan tähän seikkaan kiinittänyt huomiota aiemmin.

 

 

Tykkään kalenterin simppelistä graafisesta ilmeestä, johon sekoittuu aimo annos leikkisyyttä. Tilaa muistiinpanoille tai muille kalenterimerkinnöille ei juuri ole, mutta en sitä seinäkalenterissa kaipaakaan.

 

 

Tykkään kovasti, ainakin näin kuvien perusteella! Äsken kilahtikin tekstari, jonka mukaan kalenteri olisi jo postista noudettavissa. Tuskin tuottaa pettymystä livenäkään :)

 

(Kaikki kuvat Finnish Design Shop)

Eka joululehti on ilmestynyt...

...lokakuussa? Noh, ostin minäkin sen :)

Ja pitäähän sitä lukijoille jäädä aikaa fiilistellä ja toteuttaa lehdestä nappaamiaan ideoita. Sitä paitsi, ehkä tästä pimeästä ja märästä, vuoden ehdottomasti tylsimmästä vuodenajasta selviäisi paremmin sillä, kun alkaisi viritellä joulutunnelmaa jo näin hyvissä ajoin :) Voiskin kokeilla. Riskinä on tietty se, että joulu kärsiin inflaation, eikä tunnukaan sitten oikeana ajankohtana enää miltään :P

Pari juttua tuossakin aviisissa oli, mitä meinaan kokeilla. Toinen oli tuunantut kuusenpallot:

Meilläkin lojuu ylijäämäpalloja koristepussien ja -laatikoiden pohjilla ihan riittämiin, sanomalehteäkin löytyy, eli ei tarvita kuin liimaa ja hilettä.

Jos pinna tuntuu kestävän, niin voisi hieman nostaa vaatimustasoa, ja koristella vanhat pallot esim. helmillä, hileellä ja hopeatussilla.

Kuvat on napattu kännykameralla tuosta ekan kuvan lehdestä, siitäpä huono laatu tällä kertaa...

Mutta jos tosiaan alkaisi tehdä joulua vähitellen jo nyt. Lahjojakin voisi hankkia ja paketoida, niin ei jäisi viime tinkaan hermoja rassaamaan. Ja jos joulun teeman (juu juu, on pakko olla teema!) päättäisi jo nyt, niin ei tulisi tehtyä summamutikassa mitään hutihankintoja (ei ei, ei tietenkään...). Ideaa voisi lähteä kehtittelemään vaikka ylläolevan kaltaisten koristeiden ympärille...

Tulkoon siis Romanttinen Joulu <3

Marttojen Metsäpuutarhakurssilla!

Olin viime viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämällä Metsäpuutarhakurssilla. Vinkin näin jonkin puutarhalehden tapahtumakalenterista, ja koska haaveissa on ostaa tulevaisuudessa omakotitalotontti, jossa olisi vähän metsikköäkin, niin tämähän sopi kuin puolukka nokkaan. Aihe on kiinnostanut mua sen verran jo ennestään, että mulla on Ella Rädyn ja Hanna Marttisen kirjoittama Suomalainen metsäpuutarha -kirja, joka oli yhtenä tämän kurssinkin lähdemateriaalina. Kiintoisa kirja, mutta siihen on ollut ehkä hieman vaikea tarttua aivan "kylmiltään".

Alkuun käytiin läpi vähän metsäpuutarhan määritelmää, kokoa, tunnelmaa ja perustamisen lähtökohtia aivan alusta alkaen. Ne voivat vaihdella metsästä puutarhapihaan tai aivan alkutekijöissään olevaan uudispihaan. Muistuteltiin mieliin myös jo peruskoulusta tutut metsän eri kerrokset (puusto-, pensas-, kenttä- ja pohjakerros) sekä erilaiset maaperätyypit ja niissä perinteisesti viihtyvät ja tyypillisesti kasvavat kasvit.

(Kuva mtv.fi)

Metsäpuutarhan voi siis perustaa jo olemassa olevaan metsään. Puutarhan muodostaminen kannattaa aloittaa metsän huolellisella tarkastelulle: mitä piirteitä tai kasveja halutaan korostaa ja tuoda esiin, mitä taas karsia tai poistaa kokonaan? Puustolla on oma arkkitehtuurinsa, jota voi hyödyntää puutarhan muodostamisessa, ja puustoa leikkaamalla pystyy korostamaan sen parhaita puolia, kuten runkojen rajaamia kauniita näkymiä tai yksityiskohtia sekä oksien ja latvustojen alle muodostuvia käytäviä. Reippaammalla raivaamisella (tai luonnostaan muodostuneita aukeita paikkoja hyödyntämällä) saadaan aikaan ns. huonetiloja ja metsäaukioita, joihin voi asetella istuinryhmiä tai vaikka vain yksittäisen penkin, jolle istahtaa ihailemaan puutarhaa. Myös käytävät tilasta toiseen ovat tärkeitä ja mahdollistavat metsäpuutarhassa samoilun. Käytävän pohja voi olla ruohikkoinen tai vaikka kivetty, ja varsinkin kosteilla alueilla pitkospuut ovat aivan mainiot!

(Kuva oulu.fi)

Pienemmän metsäpuutarhan saa aikaan puutarhapihalla olevaan metsikköön. Siinä haetaan samoja elementtejä kuin isommassakin metsikössä, mittakaava vain on toinen. Metsäpuutarhan voi toteuttaa vaikka pienelle rivitalon pihallekin, kunhan pitää kasvien koon maltillisena.

Ideaalitilanteessa metsäpuutarhassa kasvaa jo valmiiksi erilaisia kukkivia kasveja,  jotka ovat itse valinneet ja vallanneet kasvualueensa. Näitä kannattaa tietysti suosia, koska ne menestyvät parhaiten. Jos kukkivia kasveja ei ole, tai niitä halutaan lisää, monet perennat sopivat tarkoitukseen mainiosti. Tällöin kannattaa valita kulloiseenkin maaperätyyppiin ja valaistusolosuhteisiin sopivia kasveja, tai muokata ympäristöä kasville sopivaksi esim. lisäämällä multaa tai karsimalla oksistoa auringonvalon tieltä. Eri maaperätyyppejä ja niissä viihtyviä kasveja käytiin läpi runsaasti. Maaperän ominaisuuksien lisäksi kasvuoloihin vaikuttavat tietysti vesitalous ja ilmasto.

(Kuva retkipaikka.fi)

Karkeasti metsäpuutarhat voidaan jakaa lehtopuutarhaan (lehto - lehtomainen kangas - tuore kangas), jossa on runsas pensas-, köynnös- ja perennalajisto, ja kangasmetsäpuutarhaan (kuivahko kangas – kuiva kangas – karukkokangas), jossa viihtyvät mattomaiset kuivan maan perennat, yrtit ja kivikkokasvit.

Metsäpuutarhan perustaminen aivan tyhjästä esim. uudistontille on tietysti se suuritöisin tapa saada oma metsäunelma. Ensin valitaan halutut puut (kannattaa suosia nopeakasvuisia puulajeja) ja valitaan niille paikat. Sen jälkeen puiden alle ja edustalle istutetaan luonnon ja puutarhan pensaita, perennoja ja sipulikasveja. Marjapensaat sopivat mainiosti metsäpuutarhaan, niin jo olemassa olevasta metsästä perustettavaan tai aivan alusta asti rakennettavaan. Tavoitteena on monikerroksisuus, jolla imitoidaan nuoren metsän rakennetta. Aivan ehdottomasti on muistettava varmistua maaperän sopivuudesta halutuille kasveille, ja tarvittaessa parannella sitä kasvien vaatimusten mukaan.

Marjapensaat ovatkin oiva aasinsilta ns. syötävään metsäpuutarhaan. Metsät ja metsäpuutarhat tuottavat monenlaista suuhunpantavaa. Ravintoa saa niin puista, pensaista kuin syötävistä perennoistakin. Martin Crawfordin kirjassa Creating a Forest Garden keskitytään erityisesti metsäpuutarhan syötävään puoleen, ja tilasinkin nyt  tuon kirjan itselleni. Kirjan sisältöön saa kuulemma suhtautua hieman varauksella, sillä siellä suositellaan syömäkelpoisiksi lajeja, joita ei ole perinteisesti meillä Suomessa pidetty turvallisena purtavana, kuten esim. tammenterhot.

(Kuva yle.fi)

Villivihannekset ja luonnonyrtit ovat aivan parasta syötävää, mitä metsäpuutarha tarjoaa. Niihin pääsee tutustumaan esim. Arktisten aromien nettisivuilla, http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/

(Kuva hortoilu.fi)

Kurssi oli lyhyydestään (2 tuntia) huolimatta tosi kattava ja informatiivinen, tässä oli siitä nyt aivan karkea pintaraapaisu. Vaikka olin selaillut Suomalainen metsäpuutarha –kirjaa jo aikaisemmin, saa siitäkin nyt ihan eri tavalla otetta ja inspiraatiota. Eli voin suositella, sekä Marttojen kurssia että tuota kirjaa!

Tälle kurssille menin vähän testiluonteisesti, kun en ole ennen Marttojen kanssa ollut missään tekemisissä. Kokemus oli kyllä niin positiivinen, että ilmoittauduin saman tien ensi kuun puolella pidettävälle Cottage garden –kurssille. Sitä odotellessa!

Tässä postauksessa on käytetty lähdeaineistona muistiinpanoja ja kurssilla jaettua materiaalia, jonka on tehnyt kurssin vetäjä, Uudenmaan Marttojen puutarha- ja ympäristöneuvoja Kirsi Mäkinen. Kuvien lähteet on kerrottu niiden alapuolella.