Joulunjälkeistä elämää

Sinnepä se taas hurahti, joulu. Kuten arvelinkin, joulu tuntui parhaalta taas ennakkoon, ja tuskin maltan odottaa loppiaiseen asti kuusen ja koristeiden raikkoamisen kanssa.

Kukat saa tietysti olla. Sain aatonaattona vielä täydennystä "riippuvaan puutarhaani", eli hyasintteja on riipuksissa nyt yhteensä kuusi. Eikä ne ole tykänneet huonoa. Kuva on otettu heti ripustaessa, sen jälkeen on kaikki alkaneet kukkia. Mietinkin jo, miten tätä voisi toteuttaa muina vuodenaikoina... Pääsiäisenä ainakin on myynnissä passeleita sipulikukkia, voisi kokeilla roikottaa vaikka tulppaaneita.

Samoin annan himmeleiden vielä olla, en miellä niitä pelkästään joulukoristeiksi. Tykkään näistä, ja myös siitä isommasta valkoisesta, tosi paljon. Perinnettä yhdistettynä moderniin nykypäivään.

Amaryllikset on kukkineet kiitollisesti läpi joulun, ja niitä on ollut niin ruukuissa kuin leikkona maljakoissakin. Kelpuutin jopa punaisen amarylliksen, ja hieno se onkin. Joulun pakollinen punainen ripsaus :)

Kun ihmismieli on harvoin tyytyväinen vallitsevaan nykytilanteeseen, ainakaan pitkään, niin itselläkin ajatus askartelee jo seuraavassa joulussa... Vaikka turha on suunnitella mitään! Nytkin jäi iso osa koristeista käyttämättä, niin uusista kuin vanhoistakin. Ja moni vielä joulun alla hirmu kivalta tuntunut ei päätynyt esille ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan joulunpyhät ja sen perään liittämäni pari vapaapäivää meni ihan vaan ollessa, syödessä, rentoutuessa ja syödessä, välillä piti syödäkin vähän jotain... Nyt on niin jäätävä kestoähky, että tämän vuoden puolella ei välttämättä tarvitsisi laittaa suustaan alas enää mitään!

Saunominen ja poreet kuului rentoutumiseen tietysti ihan olennaisesti :) Pari männynoksaa toi kylppäriinkin vähän jouluntuntua.

Ja kuten joulun henkeen kuuluu, nuortuu vanhuskin kuin pentu leikkimään :) Lana nyt on ollut kova leikkimään aina, mutta uuden lelut ilahduttivat ihan erityisesti.



Oikein hauskaa, ihanaa, onnellista ja rauhallista joulua!

Tule joulu kultainen

tule joulu hopeinen

tule joulu valkoinen

tai vaikka harmaa sateinen

Tule joulu kotikutoinen

tule tutun tuntuinen

meidän perheen näköinen

ja kuuloinen

Tule joulu

sellaisena kuin tulet

ja ole sitä mitä olet

kunhan minäkin saan

seurassasi hetkisen

vain olla

Kesken - Elina Salminen



Joululahjavalvojaiset

Jippii ja jee, yhtä lukuunottamatta kaikki joululahjat on paketoitu! Pitkälle iltaan siinä nyhertäessä meni, mutta olen tosi onnellinen, etten jättänyt urakkaa viimeiseen iltaan. Toisaalta, olisihan sekin ollut yhdenlaisen jouluperinteen vaalimista.


Ettei kaikki olisi liian hyvin mennyt, niin lahjapaperi loppui kesken, just anopin lahjan kohdalla. Eli anopin vika, että joudun tänään vielä menemään kaupoille, vaikka ei ollut tarkoitus ;)

Vähän erilainen hyasinttiasetelma

Jes, nyt mennään jo valoa kohti! Eilen oli vuoden pimein päivä. Tästä se alkaa taas kirkastua. Sekunti kerrallaan, mutta kuitenkin...

Sain jouluksi kolmen hyasintin asetelman. Hyasintti ei ole ikinä kuulunut lempparijoulukukkieni joukkoon, mutta koska kasvi kuin kasvi on tähän perheeseen tervetullut, niin tietysti otin tämänkin vastaan. Mietin sitten siinä, että miten tekisin asetelmasta vähän enempi omannäköiseni. Mieleen juolahti eräs netissä näkemäni kukkakaupan kuva, ja siitä se (varastettu) ajatus sitten lähti.

Eli ensiksi juotin hyasintit hyvin, sitten purin asetelman, putsasin mullat ja juuret sipuleista ja pistin ruokailutilan ikkunaan riippumaan. Joku jaksavampi olisi tehnyt näille kokedamat, mutta en nyt jaksanut vaivautua askartelemaan. Sammalta olisi saanut kyllä omalta pihalta (paitsi se on jäässä), mutta kiinnittämiseen tarvittavaa rautalankaa ei ollut. Ja halusin tehdä tämän just sillä sekunnilla. Joten.

Ikkunat on vaan sitä kokoluokkaa, että pienet hyasintit on niiden edessä kuin pissa valtameressä... Olisi pitänyt ripustella vaikka amarylliksia.

Koitin kuvata joulukuustakin uudestaan päivänvalon aikaan. Ei vaan ollut mitään valoa, joten kuva ei ole yhtään aikasempaa kirkkaampi. Eli ei siitä selvää saa. Tämän vuoden teema: mörkökuusi...

Koristeet ei näkymistä juuri edesauta: mustia tähtiä ja timangeja, kirkkaita lasipalloja... No on siellä joku vaaleampikin joukossa.





Pieni synkkyys tahtoi leimata joulunalusaikaa, mutta eilinen toi mukanaan niin valoisia uutisia, että jos koristaisin kuusen nyt uudelleen, sekin saattaisi näyttää tyystin erilaiselta :)

Neljännen adventin puuhia

Vajaa viikko enää jouluaattoon. Neljännen adventin kunnaksi koristelin joulukuusen viikonloppuna. Minusta on kiva laittaa kuusi aina ajoissa, siitä nauttii enemmän ennen aattoa kuin joulun jälkeen, jolloin alkaa tehdä jo mieli palata arkeen ja alkaa miettiä kevättä.

Kuusi saatiin ihan omalta pihalta. Pihatien varren kasvustoja pitäisi harventaa muutenkin, ja siinä kasvoi sopivasti muutamakin joulukuuseksi sopiva puu. Niistä vaan sitten parasta valkkaamaan. Kuusenkaatoon liittyvä romantiikka puuttui kyllä tilanteesta täysin. Siinä ei saha suihkinut, vaan isot Fiskarssit sanoi kerran naps. Tehokasta, mutta ei nostalgista.

Niin on pimeetä ettei mitään näe. Koristelusta tuli yllättävän tummasävyinen, eikä mitkään kaavailemistani koristeista päätyneet puuhun sitten ollenkaan. Niin se naisen mieli on muuttuvainen. Pitää ottaa valoisalla vielä parempi kuva.

Viikonlopun aikana tuli valmiiksi myös valkoinen pillihimmeli. Koitin ensin tehdä tämän kaiken taiteen sääntöjen mukaan, kohdistaa pillien päät jne. Hermo meni varmaan alta minuutin ja linjat suurenivat melkoisesti.

Eilen ehdittiin käydä yhdellä "pukkikeikalla", eli viemässä joululahjat sukulaismuksuille. Kyllä siinä alkoi itselläkin odottava tunnelma nousta. Mites se menikään... Kuta pienempi on itse, sitä suurempi joulu tulee.

Joulun kaunein kukka

Mielestäni joulukukista kaunein on ehdottomasti jouluruusu.

Kukan tuottama ilo on vaan tavannut jäädä melko lyhytaikaiseksi, en ole ikinä saanut pidettyä jouluruusua hengissä kovin pitkään. Ilmeisesti olosuhteet on olleet liian lämpimät. Kukat on kuihtuneet ensin, ja jäljelle on jäänyt epämääräinen tupas lehtiä. Tämänvuotisessa lajikkeessa ei lehtiä ole juuri lainkaan, mutta kukkaa kyllä pukkaisi senkin edestä. Toivottavasti olosuhteet on nyt kukan mielestä otollisemmat.

Jouluruusuhan on sitten myrkyllinen, mikä kannattaa huomioida, jos perheessä on sellaista elollista olentoa, jolla on tapana maistella asioita.

Toinen kiva koristuke on pieni maljakollinen eucalyptuksen oksia. Nämä jäivät yli kranssista. Kranssi on muuten jo kuivahtanut, mutta ei se haittaa, lehdet kuivuivat nätin vaaleiksi eivätkä ainakaan vielä varise.





Yksinkertainen on kaunista

Jos joulukranssin ulkonäkö mukailee omistajansa persoonaa, niin taidan olla melko yksinkertainen :)

Tapani mukaan oikaisin kranssin tekemisessä reippaasti. Kaapissa pyöri ennestään valkoinen metallivanne, halkaisija 50 senttiä. Ostin nipun eucalyptuksen oksia. Sidoin oksia vanteeseen. Valmista.


Eli en alkanut naamioimaan vannetta vihreäksi, tai värkkäämään mitään ylimääräistä muutenkaan. Ihan itselle kelpo tuli noinkin. Kranssi roikkuu pääsisäänkäynnin tuulikaapin sisäoven sisäpuolella, ja levittää mietoa eucalyptuksen tuoksua ihanasti asuntoon. Ei oksat ehkä kovin virkkuna kauaa kestä, mutta ne voi tarpeen tullen vaikka uusia, nippu taisi maksaa vitosen pintaan. Tai jos lehdet kuihtuu nätisti, niin saa ne niinkin olla.

Eucalyptusta oli kukinnoilla ja ilman. Tämä on sitä kukallista laatua. Nättiä ainakin minusta :) Jos on allergioihin taipuvainen, niin askarrellessa kannattaa vähän varoa. Vaikka välttelin naamani koskettelua työn tuoksinassa, alkoi ylähuulta silti kuumottaa ja turvottaa. Olisi varmaan pitänyt ottaa selfie kranssin kanssa. Olisi tullut nuorekas duckface ihan pinnistelemättä.

Hemmetin himmelit

Kuten jokainen yhtään sisustusblogeja seuraava varmasti tietää, pillihimmelit on nyt in ja pop. Itse olen fanittanut perinteisiä olkihimmeleitä aina, lapsuudenkodissanikin oli sellainen, iso ja hieno. Olen myös haaveillut omasta himmelistä, mieluusti itse tehtynä.


Himmelien teko (varsinkin oljesta) on kuulostanut kuitenkin niin heprealta, etten ole lähtenyt edes selvittämään, miten sellaisen voisi tehdä. No nyt joka tuutista pukkaa pillihimmelin ohjetta ja materiaalin helppoutta. Rähmäkäpäläkin innostuu väkisinkin kokeilemaan!


No koska kuten jo todettua, himmeli on nyt muotilaji, ei materiaalia tahdo löytää mistään. Varsinkin, jos haluaa himmelinsä mustana. Sinellistä löytyi vielä yksi paketti mustia pillejä, mutta vaan lyhyitä, 12,5-senttisiä. Niistä ei siis isoa himmeliä aikaan saa, eli pitää soveltaa.

Omat rajoitteeni tuntevana ja tunnustavana tyydyin timantin muotoiseen peruskuvioon. Ja kyllä meinasi jo siinäkin palaa käpy! Aina on lanka solmussa tai joku liitoskohta löystyy ja koko viritelmä alkaa roikkua kuin paavin pall... eiku.


Tein kolme timanttipötköä, käytin jokaisessa myös mustia puuhelmiä. Sitten vaan nastoilla kattoon roikkumaan. Siis tosi helppoa, tai silleen.

Eilen se oli myös kolmas adventti. Ei muuten kannata askarrella kynttilöiden läheisyydessä. Meinasi hiha palaa, myös kirjaimellisesti.

Kylpyhetken iloksi

Käväisinpä taas askartelun tuolla puolen. En nyt menisi sanomaan, että tein saippuaa, mutta melkein.

Netissä tuli eteen "jelly soapin" ohje, kai sitä voisi suomeksi sanoa hyytelösaippuaksi. Resepti on hyvin yksinkertainen: liivatejauhetta, kiehuvaa vettä, nestesaippuaa ja ripaus suolaa. Lisäksi sekaan voi nakata hajustetta, elintarvikeväriä, öljyä, glitteriä tai muuta vastaavaa. Kaikki sekaisin, muotteihin ja vähintään pariksi tunniksi jääkaappiin. Nauti ulkoisesti.


Aineiden suhteet vähän vaihtelevat ohjeesta riippuen. Koska yleispäteviä määriä oli vaikea saada ja suorat käännökset jenkkimitoista eivät tuntuneet järkeviltä, heitin määrät hihasta. Vai kuulostaako järkevältä sekoittaa 16 unssia eli melkein puoli kiloa liivatejauhetta kolmeen desiin nestettä...? No ei minustakaan.

Perusaineksien lisäksi laitoin "taikinaan" öljyä, siis sellaista, mitä käytetään kropalle eikä ruoanlaittoon. En tiedä oliko se hyvä idea, sillä se ei tietenkään tahtonut sekoittua joukkoon, vaan pyrki pintaan. Valmiiden jellypalojenkin pinta on kostean öljyinen.


Parhaiten palat säilyvät jääkaapissa. Huoneenlämmössä rakenne alkaa sulaa, vaikka viileinä palat ovatkin tosi kiinteitä. Säilytysastian on hyvä olla tiivis, tai koko jääkaappi tuoksuu saippualta, tässä tapauksessa mustikkaiselta.

Kylpyyn asti en ole vielä ehtinyt, mutta testasin saippuapalaa suihkussa. Eikä näille mitään korvamerkittyä käyttötarkoitusta olekaan olemassa, jellyn voi laittaa vaikka vessaan lavuaarin reunalle. Ihan toimiva peli suihkussakin, mutta kova karkailemaan käsistä. Voin vaan kuvitella, kuinka metsästän palasta poreiden seasta.

Onnea 99-vuotiaalle!



Joulumarkkinahulinaa

Tänään järjestettiin Kellokosken ruukin alueella joulumarkkinat. Sinnepä siis. Keli oli mitä ihanin, pakkasta rapsakat 10 astetta ja aurinko paistoi. Osa myyntikojuista ja tapahtumista oli ulkona, osa sisällä ruukin vanhoissa rakennuksissa. Myynnissä oli aika perinteisiä juttuja, eli käsitöitä (myös pillihimmeleitä), leivonnaisia, lasitöitä, keramiikkaa jne. Lisäksi oli ponitalutusta, hevosajelua, seppänäytöstä, valokuvanäyttelyä... You name it.


En nyt sortunut juuri shoppailemaan. Ostin ruukin tiloissa vakituiseen toimivasta keramiikkapajasta yhden kuusenkoristeen sekä arvan, joka tietysti oli tyhjä.

Itse tapahtumaa enemmän minua kiinnosti ruukin alue. Tarkoitus on ollut mennä tutustumaan siihen jo aikaisemmin, mutta en ole saanut aikaiseksi / ei ole ollut aikaa / joku muu sopiva tekosyy tähän.

 

Käymisen arvoinen paikka, meinaan mennä kesäkelien koittaessa kyllä uudelleen, ja sellaiseen hetkeen, ettei siellä ole tämän päivän kaltaista ihmispaljoutta.

Ja tänäänhän on myös toinen adventti, enää pari viikkoa jouluun :)

Askartelun äärellä: kuusenkoristeet

Niin paljon kuin haluaisinkin olla kätevä käsistäni, niin en ole. Askartelu, käsityöt tai muut vastaavat toiminnot ei ole ikinä olleet mun juttu.


Koska mukavuusalueensa ulkopuolella olisi hyvä käydä säännöllisesti, päätin askarrella kuusenkoristeita. Ihan sen kunniaksi, kun vietetään ekaa joulua uudessa talossa. Ja joka jumalan joululehdessä ja blogissa on tehty selväksi, miten helppoa se on...


No ihan niin suurta riskiä en ottanut, että olisin itse tehnyt soodataikinaa, mistä olisin koristeet leipaissut, vaan käytin Fimo Light -massaa. Eli tehtäväksi jäi vain massan kaulitseminen levyksi ja koristeiden otto siitä muotilla.


Massan ostaminenkin meinasi kyllä mennä turhan vaikeaksi. Marssin askarteluliikkeeseen ja suoraan myyjän puheille. Näin teen aina, kun en tiedä mitä olen tekemässä, kuten vaikka alusasuliikkeessä. Kysyin valkoista Fimo Lightia. Kuulemma on. Myyjä johdatti minut nurkkaukseen, jossa oli toista hyllymetriä erilaisia massoja, joista pro-laatuisimmat olisivat tarvinneet kovettuakseen suunnilleen polttouunia. Ja värejäkin oli sen seitsemää sorttia. Sitä vaan ihmettelen, että miksi piti käydä läpi joka ikinen plaatu ja väri, jos minä olen kysynyt valkoista, tietyn merkkistä massaa ja vielä tuonut julki, että olen ihan noviisi näissä hommissa! Ei siinä silloin mitään ammattilaistason massoja paljon kaivata.


No massa on viimein kotona, eikun hommiin. Meinaa tyssätä jo siihen, että kaulinta ei löydy mistään, ilmeisesti on hävinnyt muutossa. Kätevällä emännällä on kuitenkin kaapissa kriisitilanteiden varalle Absolut-pullo, ja silläpä käy kauliminenkin kätevästi.

Ei ole ulkonäöllä pilattu, mutta itte tein! Kuvion painamiseen käytin Kastehelmi-tuikkukippoa. Osaa painaumista korostin mustalla tussilla. Olisin korostanut enemmänkin, mutta kävi ilmi, että tussi ei passaa koristeluun, vaan menee laakista tukkoon ja pilalle. Tyydyn siihen mitä sain.

Havuja saa nyt kätevästi omasta pihasta. Ei tarvitse sääliä eikä säästellä, koska karsittavaa on paljon.

Ihan omatekemän varassa en kuitenkaan ole. Tänä jouluna kuuseen päätyvät luultavasti nämä höyhenkoristeiset lasipallot sekä mustaksi maalatut metallitähdet. Tosin sen verran noista lähtee hötöä ilmoille, että nokka alkoi vuotaa saman tien... Ongelma se olisi sekin: olla allerginen joulupallolle.

Ensimmäistä adventtia

Eilen oli ensimmäinen adventti, eli jouluun on enää neljä viikkoa.

Adventtikynttelikkö piti kasata vanhoista aineksista, koska en saanut aikaiseksi hankkia mitään uutta. Mutta ihan mukava näinkin.

Olen alkanut lisäillä kaamosvaloja pitkin taloa jo muutenkin.

(Verhotangot jo olis, milloinkohan saisi aikaa ostaa verhotkin...)



Tähtiteema näyttää olevan valoissa vallalla edelleen. Osa paperitähdistä vetää niin viimeisiään, että niitä piti paikkailla teipillä.

Joulutunnelmaa lakanoiden väliin

En tarkoita nyt mitään tontturoolileikkejä :P vaan jouluisia vuodevaatteita :)


Päätin siis ulottaa joulusomistuksen tänä vuonna lakanaosastolle asti. Ihastuin Marimekon Kuusikossa-vuodevaatteisiin (valkoisella pohjalla mustia tyyliteltyjä kuusia) ja olin jo tilaamassa niitä. Viime hetkellä ennen enterin painallusta päähän pälkähti, että haluanko ihan oikeasti maksaa sesonkivuodevaatteista melkein satasen per setti. Varsinkin, kun koira nukkuu samoissa lakanoissa ja olen tullut jo huomaamaan, että valkopohjaiset lakanat ei tällaisessa käytössä kovin pitkään raikkaina pysy, tehopesuista huolimatta.


No jäi siis Marimekot verkkokaupan hyllylle. Mutta eipä hätää: Ikea pelastaa budjettirajoitteisen lähes aina, niin tälläkin kertaa!

Ikeasta löytyi siis kivan marimekkomaiset pussilakanat, joiden jouluisa ilme ei tule kuvioinnista, vaan värimaailmasta. En siedä punaista sisustuksessa isoina annoksina, edes jouluna, mutta tässä on värit vielä hyvässä balanssissa.

Eikä hinta harmita, vaikka koira piehtaroisi nämä pysyvästi harmaiksi: reilu 12 euroa per setti. Se on kyllä myönnettävä, että halvan hinnan huomaa myös laadussa. Mutta jos näitä käyttää vaan joskus eli jouluna, niin eiköhän ne asiansa aja.