Ensimmäinen adventti

Eka adventti pääsi melkein yllättämään, kun olikin jo marraskuun puolella. Tottakai piti jonkinlainen adventtikynttelikkö raapaista kasaan... Siinä olikin hommaa, kun mikään ei näyttänyt kivalta :/ lopputulema on aika simppeli.

Tästä se alkaa; jouluun laskeutuminen :)

...valo ja tuikku kerrallaan...

Marttojen Cottage garden -kurssilla

Kävin viime viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämällä Cottage garden –kurssilla. Yritän tässä tehdä siitä jonkinlaista pintaraapaisua, mikä ei ehkä aivan helppoa ole, sen verran aihe hyppelehti ja rönsyili parin tunnin kuluessa…

Ensimmäinen puutarhakirja ”rahvaalle” kirjoitettiin Englannissa jo 1500-luvulla (Thomas Tusser, 1557,  A hundreth good pointes of husbandrie). Kirjassa kerrottiin hyötykasveista, mutta suositeltiin myös kauneutta puutarhaan. Kasvien lääkinnällisiä ominaisuuksia korostettiin, mm. laventelin ja orvokin käyttöä kirppujen ja täiden torjunnassa jne. 1600-luvulla englantilaiset puutarhayhdistykset aloittelivat toimintaansa, jakaen kasveja ja ideoita ja kehottaen kokeilemaan uusia lajeja. Englantilainen maisemapuutarha kehitettiin 1700-luvulla, ja cottage garden ”löydettiin” 1800-luvulla, kun joutilas yläluokka alkoi ihannoida maaseutumaista elämää, kädentaitoja ja maanläheisyyttä.

 

Cottage gardenilla tarkoitetaan ”mummonmökki”-tyylistä puutarhaa, ”iloista kukkasekoitusta olkikattoisen mökin ympärillä. Tyyli on romanttinen, runsas ja se yhdistää hyödyn ja koristeellisuuden, luontaisia kasvupaikkavaatimuksia kunnioittaen. Cottage gardenin voi perustaa ahtaaseenkin pihaan, jossa pienellä alalla voi olla jopa satoja kasvilajikkeita.

Alun perin kaikki on lähtenyt hyötyajattelusta. Talojen puutarhoissa ovat olleet suloisesti sekaisin ja sovussa niin hyötykasvit kuin perennatkin, marjapensaat, vesipiste, kotieläimet lehmistä, vuohista ja aaseista alkaen, lantakasat, kompostit, tunkiot ja ulkohuussit… Koriste- ja hyötykasvit voivat olla jopa samoissa penkeissä, tai sitten omiksi lohkoikseen jaettuna. Cottage gardenista haluttiin vaihtoehto mannereurooppalaiselle muotopuutarhalle. Samalla haluttiin palauttaa ruusut puutarhoihin, korvata yksivuotiset, kylmänarat kasvit kestävillä perinteisillä perennoilla ja kaunistaa myös talvista puutarhaa pensailla ja talventörröttäjillä. Koska tyyli on vapaa ja runsas, sopeutettiin myös eksoottisempia kasveja perinteisten rinnalle. Jokaiselle siis jotakin, ja mikään ei ole väärin!

Olennainen osa cottage gardenia ovat erilaiset muurit, portit ja aidat. Alun perin näiden tarkoitus oli pitää kotieläimet pihalla, mutta muurin vierusta tai seinusta tarjoaa myös suojaisan kasvupaikan perennoille tai hyötykasveille. Myös oleskelupaikat, pergolat, köynnöskatokset, penkit ja polut kuuluvat pieneenkin cottage gardeniin.

 

Cottage gardenissa on tärkeää muukin kuin visuaalisuus, kuten tuoksut. Perhosten ja muiden pölyttävien hyönteisten houkutteleminen on toki tärkeää jo käytännönkin kannalta. On kuitenkin hyvä varoa kyllästämästä koko pihaa tuoksuilla. Esimerkiksi ulko-oven pieli ja portit ovat hyviä sijoituspaikkoja tuoksuville kasveille. Kukkien lisäksi tuoksua leviää myös yrteistä.

Syksyisin cottage garden tarjoaa monenlaista satoa korjattavaksi: syötäviä kasveja, kuivakukkia, omien kasvien siemeniä, koristeheiniä… Osa tällaisen puutarhan viehätystä on sen helppohoitoisuus. Isot, kerrokselliset istutukset ovat näyttäviä, eivätkä juuri jätä sijaa rikkakasveille. Esimerkiksi pensaiden juurille istutetaan matalampia kasveja, tai korkea- ja matalakasvuisia perennoja rinnakkain, luontaiset kasvutavat huomioiden. Erilaiset köynnökset nousevat väriä antaen näiden yläpuolelle, joko puunrunkoihin tai tukiin. Itsekylväytyvät tai muulla tavoin leviävät lajikkeet lisäävät kasvien määrää luontaisesti. Kasvien siemeniä, taimia tai pistokkaita on mukava myös vaihdella toisten asiasta kiinnostuneiden kanssa.

On vaikea kuvailla, minkälainen cottage gardenin tulisi olla, tai minkälainen se ei saisi olla. Puutarha voi olla hyvinkin tarkkaan suunniteltu, tai villi ja luonnonmukainen, metsäpuutarhamainen, niittypuutarha, leikkopuutarha, kivikkotarha… Yhdistävä piirre on yleensä helppohoitoisuus, runsaslajisuus, kerroksellisuus ja tiukkojen geometristen muotojen välttely.

(Kaikki kuvat googleteltu netistä.)

Pentikin poro ja ystäväklubi

Minä en juurikaan suositteluja harrasta, mutta tämä oli ihan kiva juttu...

Mä tykkään sarvipäistä sisustuksessa, siis poroista ja noin. Muutama hetki sitten tuli kirpparilla eteen Pentikin poro (n. 20 cm), jolla on kynttiläkuppi selässä, hintaan 25 euroa. Ovh sillä on 48 euroa, joten ei paha, mutta kirpparihinnaksi silti pikkusen korkea. Jäin miettimään asiaa seuraavaan päivään - ja se siitä porosta, joku muu korjasi potin.

Pari päivää sitten kävin Pentikillä vähän hypistelemässä poroja ja muutakin. Myyjä sitten mainosti mulle Ystäväklubia. Vanha juttu varmaan, mutta mulle uusi! Klubi on ilmainen, siihen kuuluvat saavat vaihtuvia klubietuja ja -tarjouksia jne, ja liittymisen yhteydessä -30% alekupongin. No minä liityin ja käytin alen siihen poroon, hintaa jäi enää 33 euroa :)

Kännyräpsy, pardon me...

Pitää vielä ostaa tuohon kunnolla sopivia kynttilöitä.

Miksei aikuisille ole joulukalentereita?

Niin, miksi missään ei myydä aikuisille suunnattuja joulukaletereita? Miksi ne on vain lasten oikeus?? Tai no, onhan niitä, mutta jos et juo alkoholia tai kahvia, tai tahdo raaputella keskiaukeamatytön paljasta pintaa esiin päivä kerrallaan, niin vaihtoehdot on aika vähissä.

Hirvittää muuten ihan googlettaa "aikuisten joulukalenteria", siinä voi toden totta yllättyä, eikä pelkästään iloisesti...

On mulla parina vuotena ollut joku arpakalenteri, milloin Partiolaisten ja milloin Veikkauksen, mutta masentavaksi se käy pimeä aamu toisensa jälkeen aukoa niitä "ei voittoa" -luukkuja. Että hyvää huomenta itse kullekin vaan!

No nyt ilahduin, kun näin Divaani(?)-lehdessä kuvan Hübschin joulukalentelokerikosta, joka oli täytetty joulukoristeilla!

(kuva Pikkuruinen Puoti)

 

Tällainen lokerikko löytyisikin esim. Pikkuruisesta Puodista, mutta voi kurjuus, hintaan ei niitä koristeita kuulukaan, ne olivat vain kuvausrekvisiittaa.

 

Kivoja kalenteripohjia olisi siis tarjolla, muitakin kuin tämä. Mutta mistäpä saada sinne täyttöä? Oma mies ei tähän taivu, turha luulla, että hän lähtisi etsimään ja valkkaamaan yli pariakymmentä kalenteriin mahtuvaa kivaa pikkuesinettä. Hermo menee herkästi kaupoilla jo muutenkin. Äiti taas varmasti tykkäisi ideasta, hän itse asiassa täytteli minulle kotona asuessani joulukalenteria aivan aikuisuuteen asti. Nyt vain näkö ja kunto asettavat arkiaskareille jo sen verran rajoituksia, etten viitsi äitiä tällä asialla vaivata.

 

Tietysti voisi jollekin ystävälle lyödä setelit kouraan ja sanoa, että käytähän mielikuvitustasi. Mutta ei: jokaisella on täysin ymmärrettävästi omat kiireensä, perheensä, lastensa joulukalenterit täytettävänä, tai sitten fyysistä välimatkaa on niin paljon, että hankalaksi menisi.

 

Omakin muisti pelaa vielä sen verran hyvin, etten jaksaisi kovin yllättyä itse ostamistani esineistä. Vaikka saisipa ainakin just semmosta, kuin toivoo...

 

 

 

 



Ihanainen Mailegin joulupossu!

Niin se kalenteri kääntyi marraskuun puolelle, ja joulu on hyppäyksen lähempänä. Eilen yritti sataa luntakin, mutta eipä siitä ole enää juuri mitään jäljellä, märkää sohjoa vain.

Viime jouluna mulle tuli jostain syystä hinku saada Mailegin kankainen joulupossu. Sama idea oli pälkähtänyt kai aika moneen muuhunkin päähän, sillä nasut oli loppu joka paikasta.

No nyt olin vähän aikaisemmin liikkeellä, ja possu kotiutui tänään. Hän on kokoa M, ja mallia raidallinen.

On se ihku ja söötti ja joulunpunainen... Taidan laittaa sen kyllä vielä jemmaan vähäksi aikaa. Vaikka mieli alkaakin olla välillä jo jouluinen, ei sen tarvitse ihan vielä ulospäin näkyä.