Askartelun äärellä: kuusenkoristeet

Niin paljon kuin haluaisinkin olla kätevä käsistäni, niin en ole. Askartelu, käsityöt tai muut vastaavat toiminnot ei ole ikinä olleet mun juttu.


Koska mukavuusalueensa ulkopuolella olisi hyvä käydä säännöllisesti, päätin askarrella kuusenkoristeita. Ihan sen kunniaksi, kun vietetään ekaa joulua uudessa talossa. Ja joka jumalan joululehdessä ja blogissa on tehty selväksi, miten helppoa se on...


No ihan niin suurta riskiä en ottanut, että olisin itse tehnyt soodataikinaa, mistä olisin koristeet leipaissut, vaan käytin Fimo Light -massaa. Eli tehtäväksi jäi vain massan kaulitseminen levyksi ja koristeiden otto siitä muotilla.


Massan ostaminenkin meinasi kyllä mennä turhan vaikeaksi. Marssin askarteluliikkeeseen ja suoraan myyjän puheille. Näin teen aina, kun en tiedä mitä olen tekemässä, kuten vaikka alusasuliikkeessä. Kysyin valkoista Fimo Lightia. Kuulemma on. Myyjä johdatti minut nurkkaukseen, jossa oli toista hyllymetriä erilaisia massoja, joista pro-laatuisimmat olisivat tarvinneet kovettuakseen suunnilleen polttouunia. Ja värejäkin oli sen seitsemää sorttia. Sitä vaan ihmettelen, että miksi piti käydä läpi joka ikinen plaatu ja väri, jos minä olen kysynyt valkoista, tietyn merkkistä massaa ja vielä tuonut julki, että olen ihan noviisi näissä hommissa! Ei siinä silloin mitään ammattilaistason massoja paljon kaivata.


No massa on viimein kotona, eikun hommiin. Meinaa tyssätä jo siihen, että kaulinta ei löydy mistään, ilmeisesti on hävinnyt muutossa. Kätevällä emännällä on kuitenkin kaapissa kriisitilanteiden varalle Absolut-pullo, ja silläpä käy kauliminenkin kätevästi.

Ei ole ulkonäöllä pilattu, mutta itte tein! Kuvion painamiseen käytin Kastehelmi-tuikkukippoa. Osaa painaumista korostin mustalla tussilla. Olisin korostanut enemmänkin, mutta kävi ilmi, että tussi ei passaa koristeluun, vaan menee laakista tukkoon ja pilalle. Tyydyn siihen mitä sain.

Havuja saa nyt kätevästi omasta pihasta. Ei tarvitse sääliä eikä säästellä, koska karsittavaa on paljon.

Ihan omatekemän varassa en kuitenkaan ole. Tänä jouluna kuuseen päätyvät luultavasti nämä höyhenkoristeiset lasipallot sekä mustaksi maalatut metallitähdet. Tosin sen verran noista lähtee hötöä ilmoille, että nokka alkoi vuotaa saman tien... Ongelma se olisi sekin: olla allerginen joulupallolle.

Ensimmäistä adventtia

Eilen oli ensimmäinen adventti, eli jouluun on enää neljä viikkoa.

Adventtikynttelikkö piti kasata vanhoista aineksista, koska en saanut aikaiseksi hankkia mitään uutta. Mutta ihan mukava näinkin.

Olen alkanut lisäillä kaamosvaloja pitkin taloa jo muutenkin.

(Verhotangot jo olis, milloinkohan saisi aikaa ostaa verhotkin...)



Tähtiteema näyttää olevan valoissa vallalla edelleen. Osa paperitähdistä vetää niin viimeisiään, että niitä piti paikkailla teipillä.

Joulutunnelmaa lakanoiden väliin

En tarkoita nyt mitään tontturoolileikkejä :P vaan jouluisia vuodevaatteita :)


Päätin siis ulottaa joulusomistuksen tänä vuonna lakanaosastolle asti. Ihastuin Marimekon Kuusikossa-vuodevaatteisiin (valkoisella pohjalla mustia tyyliteltyjä kuusia) ja olin jo tilaamassa niitä. Viime hetkellä ennen enterin painallusta päähän pälkähti, että haluanko ihan oikeasti maksaa sesonkivuodevaatteista melkein satasen per setti. Varsinkin, kun koira nukkuu samoissa lakanoissa ja olen tullut jo huomaamaan, että valkopohjaiset lakanat ei tällaisessa käytössä kovin pitkään raikkaina pysy, tehopesuista huolimatta.


No jäi siis Marimekot verkkokaupan hyllylle. Mutta eipä hätää: Ikea pelastaa budjettirajoitteisen lähes aina, niin tälläkin kertaa!

Ikeasta löytyi siis kivan marimekkomaiset pussilakanat, joiden jouluisa ilme ei tule kuvioinnista, vaan värimaailmasta. En siedä punaista sisustuksessa isoina annoksina, edes jouluna, mutta tässä on värit vielä hyvässä balanssissa.

Eikä hinta harmita, vaikka koira piehtaroisi nämä pysyvästi harmaiksi: reilu 12 euroa per setti. Se on kyllä myönnettävä, että halvan hinnan huomaa myös laadussa. Mutta jos näitä käyttää vaan joskus eli jouluna, niin eiköhän ne asiansa aja.

Pientä joulufiilistelyä

Ehkä nyt on vielä vähäsen liian aikaista antautua aivan joulutunnelman valtaan, mutta vähän kai voi jo fiilistellä?


Sain ensimmäiset joulukukat, valkoiset joulutähdet, töistä perjantaina. En ehkä olisi vielä joulukukkia ostanut, mutta kun antamalla annetaan, niin en tosiaan kieltäydy!

Ja myydäänhän näitä princetan nimellä syyskukkinakin. Valkoiset joulukukat on mielestäni kauneimpia, ja tuskin muun värisiä meille tänä(kään) jouluna tulee.


Illalla alkoi tehdä mieli joulutorttujakin. Periaatteesta en tee tai syö perinteisiä joulutorttuja vielä marraskuun puolella. Sanotaan näitä nyt sitten vaikka pikkujouluviinereiksi.

Täytteenä on vaniljanmakuista tuorejuustoa ja puolikas punaisesta Fazerin Finlandia-kuulasta. Väri jäi vähän valjuksi, kun jääkaapista ei löytynytkään kananmunaa voiteluun. Mutta makuun se ei vaikuttanut, hyvää (ja makeaa) oli!

Voiko pallo olla vinossa?

Sesongin ensimmäisiä joululehtiä selaillessani sisälläni alkaa taas versoa askarteluinnostus. Harmi vaan, että en kykene teoissa suunnitelmien tasolle, en edes lähelle. Illan iloksi päätin kuitenkin toteuttaa ehkä vaativimman tekeleen, mihin kykenen:

Otetaan yksi joulupallo. Kaivetaan komerosta tarrakiinnitteiset helmikoristeet, jotka on ostettu tätä tarkoitusta varten jo pari vuotta sitten. Annetaan palaa.


Varmaan joka toinen saakelin helmenpirulainen kimposi hyppysistäni lattialle. Suorien linjojen pitäminen oli myös sen verran vaativaa, että mielessä alkoi pyöriä parin vuosikymmenen takainen Speden sketsi, jossa mies ja nainen keskustelivat siitä, voiko pallo olla vinossa vaiko ei. Naisen logiikalla todellakin voi, ja olen täysin valmis yhtymään tähän mielipiteeseen. Ja apuviivojen piirtäminen on harrastelijoita varten.


Kaikki lattialle varisseet koristeet löytyivät vähän ajan päästä hirmu kätevästi sukanpohjasta.


Jotain mukavaakin näihin lumisiin marraskuun päiviin: kiinanruusu totesi olosuhteet kukinnalle sopiviksi, ja ekan kukan jälkeen pukkaa päättäväisesti uutta. Uhkailin kasviparkaa alasleikkuulla, mutta joudun näillä näkymin lykkäämään toimeenpanoa, koska latvuksen keskelle on tulossa useampi nuppunen lisää. Eivät satu hollille just tässä kuvassa.

Kiinanruusu on kyllä muuten mukava kasvi, mutta sen kasvutapa on aika epäesteettinen.

Sivuhaaroja kasvaa yksi siellä, toinen täällä, ja kaikki tosi epämääräisessä kulmassa toisiinsa nähden. Missä balanssi, missä harmonia? Ei ainakaan kiinanruusussa... Tuommoinen pitkä hontelikkokin se on, vaikka olen ahkerasti sitä leikkonut vahvistumisen toivossa. Nyt tosiaan en raski sitä pätkiä, nuppuja on latvan lisäksi kaikkien sivuhaarojen päissä.

Talvi tulee - en ole valmis

Täällä eteläisessä osassa maata on nyt sellainen kuuluisa lumikaaos. Eli lunta on tullut varmaan ainakin vähintään huimat 10 cm, mistä johtuen a) kukaan ei osaa ajaa ja b) julkisetkaan ei kulje, ainkaan ajallaan. Joten jumissa ollaan.

Meillä tämänpäiväinen jumitus ei johdu ajokyvyttömyydestä tai julkisesta liikenteestä vaan siitä, että aamulla autoa putsatessani jäi kuskin puoleinen pyyhkijänsulka käteen. Sulan varteen kiinnittävä muoviosa antoi periksi, joten motissa ollaan. Tuossa kelissä ei ilman pyyhkijää ajeta montaakaan metriä. Eli vähän niinhän siinä pääsi käymään, että talvi yllätti autoilijan... Onneksi on kone matkassa, joten työt hoituvat kotikonttorilta käsin, ja mies tuo töistä tullessaan uudet sulat.

Pihassa alkaa kyllä näyttää oikeasti talviselta, tässähän alkaa salakavalasti tulla ihan joulumielelle...

Se kukkii sittenkin

Kauan siinä kesti, mutta kiinanruusu avasi viimeinkin ensimmäisen kukkansa! Väri on ihanan jouluisen punainen, kiinanruusun perinteinen klassikkoväri.

Nuppuja olisi vielä useita, toivottavasti muutama muukin aukeaa. Yksi onneton ehti jo tipahtaa.

Pieni viherseinäke

Olen joskus ennenkin miettinyt viherseinän perustamista, mutta ei ole ollut sopivaa paikkaa. No nyt on, joten tuumasta toimeen! Tosin viherseinä on ehkä vähän turhan voimakas nimitys tälle mun kolmen kasvin kokoelmalle...

Tykkään ihan hirveästi! Rottinkiset seinäamppelit löysin fb:n vanhojen tavaroiden ryhmästä, ja maksoin niistä yhteensä 10 euroa. Kukat ostin Järvenpään kukkatalosta. Ylin on posliinikukka, sen alla ilmeisesti jonkunlainen muorinkukka ja viimeisestä ei hajuakaan... Sen pitäisi kuitenkin käydä näistä parhaiten vähävaloisiin olosuhteisiin. Viherkasvien valikoima oli nyt kukkatalossa hieman niukka, joulukukkasesonki puskee päälle. 

Toivottavasti säilyvät elossa koko konkkaronkka!

Valoa tulee kyllä tälle seinälle kahdesta suunnasta, eli sekä ruokailutilan että olohuoneen seinänkokoisista ikkunoista. Eipä se vaan talvella kummoista ole. Olen vähän jo suunnitellut kasvivaloviritystä, mutta kokeilen ensin ilman.

Ensin ajattelin lisätä seinälle kasvien joukkoon jotain kukka-aiheisia kuvia, mutta miksipä sotkea selvää asiaa. Yksinkertaisin on jälleen kerran paras!

Kiinanruusun kukinta edistyy hiiiitaasti, eikä kovin varmasti. Yksi iso nuppu tipahti :( Toivottavasti tämä kukka jaksaa aueta täyteen loistoonsa.





Marraskuu - tinttien talviruokintabaari avattu

Se on sitten marraskuu, ja teemaan sopivasti viime yönä oli rapsakka pikkupakkanen. Se motivoi viimeinkin liikkeelle ja avaamaan pikkulintujen talviruokintabaarin, minkä järjestäminen on ollut hieman vaiheessa...

Katsoin sopivan paikan talon viereiseltä kalliolta, eli parin puun muodostaman suojaisan, mutta helppopääsyisen "pusikon". Männyn oksaan ripustin siemenpöntön ja viereiseen pihlajaan talipallotelineen.

Kuvakulma valehtelee, siemenpänikkä ei ole männyn rungossa kiinni. Tarkoitus olisi, että oravat ei pääsisi osille. Mielelläni minä niitäkin syöttäisin, ei talvet ole herkkua niillekään (melkein tuli sanaleikki!), jos ne nimen omaan tyytyisivät syömään tarjottuja eväitä. Mutta ei: kun kaikki pitää viedä mukanaan ja kätkeä paikkoihin, joita orava ei suurella todennäköisyydellä itsekään enää löydä. Eli hukkaan menevät hyvät sapuskat. Liian kesy kurre on muutenkin melkoinen riesa, kokemusta on.