Ihanat, erikoiset tillandsiat

Nettiä ja blogeja selaillessani olen minäkin törmännyt ilmakasveihin eli tillandsioihin. Ne ovat ananaskasvien heimoon kuuluva kasvisuku, johon kuuluu  noin 500 eri lajia. Useimmat lajeista ovat päällyskasveja, joilla on juuret vain alustaan kiinnittymistä varten - kaiken tarvitsemansa ne saavat ilmasta ja sateen mukana. Huonekasvina ne toimivat samalla lailla, eli eivät tarvitse multaa kasvualustaksi, ja hoidoksi riittää kylpy kerran viikkoon.

No heti mulle kanssa! Paikallisista kukkakaupoista ei tillandsioita löytynyt joten tilasin ne netistä, HUONE ett RUMista. Heti ekana laitoin kasvit kylpyyn tunniksi, sitten pyyhkeen päälle kuivattelemaan.

Lopullista sijoituspaikkaansa tillandisiat odottavat kulhossa keittiön ikkunan äärellä. Pitäisi kaivaa Muurlan lasipallot esiin, nämä sopii niihin kuin sormi nenään.


Toteutin muutama päivä sitten toisenkin kasvihaaveen:

Eli peikonlehtihän se siinä. (Vitsi kun tähän aikaan vuodesta on keskipäivälläkin niin pimeää, ettei sisällä tahdo saada kännykkäkameralla kuvia.) Mulla on ollut peikonlehti ennenkin, joskus vuosia sitten, mutta siitä tuli ihan toivoton runkelo ja luovuin siitä. Toivottavasti nyt onni ja olosuhteet ovat paremmat.


Just nyt tykkään käyttää koreja isojen kasvien ruukunsuojuksina. Tuovat mukavasti lämpöä sisustukseen ja myös yhtenäistä ilmettä, vaikka kasvit olisivat eri puolilla taloa.


PS. Kuvan taustalla näkyy vähän valkoista... Meillä sataa lunta :)

Lupaavaa

Kiinanruusussa on pitkästä aikaa nuppuja. Latvassa kaksi jo isompaa ja pari pientä, lisäksi yhdessä oksassa kaksi pikkuriikkistä.

Kukintaa on lykännyt kasvin reipas leikkaaminen, jolla olen yrittänyt vahvistaa sen vartta.

Toivottavasti tämä kukinta onnistuisi! Muutaman kerran on käynyt niin, että juuri aukeamaisillaan oleva nuppu on tipahtanut. En tiedä missä vika: olenko kastellut sillä hetkellä liikaa tai liian vähän, onko kuun asento ollut väärä... Tykkään paljon viherkasveista ja onkin ihanaa, kun nyt on hyvin tilaa lisätä niiden määrää. Opettelemistakin on vielä paljon, ja ikävä kyllä prosessi vaatii välillä kasviuhreja.

Sipulit multiin

Meidän tontilla ei tosiaan kukkapenkit kukoista. Mitä kuluneen kesän perusteella voi päätellä, siellä ei vuorenkilven lisäksi muuta istutettua ole. Hätiköiden ei kannata alkaa mitään puuhaamaankaan, mutta olisihan se kiva, jos kevään tullen maasta pukkaisi muutakin kuin rikkaruohoa.


Helppo ratkaisu on tietysti kevään ensimmäiset kukkijat, eli sipulikukat.

Tai sana "helppo" on tähän ehkä vähän väärä. Mulla ei ole ikinä ollut onnea krookusten ja vastaavien kanssa. Parina ekana keväänä maasta ei nouse mitään, ja sen jälkeen hyvässä lykyssä pintaan pukkaa lehtiä, mutta ei kukkaa. Jos tulee kukka, se on minipieni, eikä nuppu todennäköisesti jaksa aueta.

No kerta kiellon päälle kuitenkin. Kävin ostoksilla Järvenpään kukkatalossa, ja (onneksi) juttelin samalla vähän myyjän kanssa. Sipulikukillahan on helpon maine. Nakkaat mukulat multaan ja se on siinä! Tähän tyyliin olen toiminutkin, ja nyt sitten kävi ilmi, että väärinhän se meni. Niin kuin en olisi osannut sitä jo lopputuloksesta päätellä... :P

Sipulikukat tarvitsevat hoivaa ja lannoitusta siinä missä muutkin. Kasvualustankin olisi syytä olla hyvää, eikä mitään savista jankkia. Pelkkä lehtien pukkaaminen voi olla myös merkki siitä, että sipulit on jääneet liian pintaan.

Kuopaisin sipuleille paikan etupihan havujen juureen. Multa oli hyvää, vähän hiekansekaista, ei mitään vanhaa pellonpohjaa. (No vaikea se kallion laella olisikin peltoa viljellä.) Sipulit sisään (toivottavasti tuli tarpeeksi syvään), multaan vähän kompostia sekaan, sitten ostamaani kukkasipuliravinnetta ja lopuksi se tärkein: kastelu!

Jos ei näillä eväillä tule mitään, niin ei sitten millään. Krookuksia ei valkoisena nyt ollut, joten odotettavissa on valkoista lumikelloa ja kasvitieteellistä minitulppaania.

Bitossia ja Arabiaa

Nyt on kyllä sattunut mieluisia kirpparilöytöjä kohdalle! Facebookin vanhojen esineiden ryhmän kautta ostin Bitossin vadin, ja se tuli jopa Postin kuljettamana ehjänä perille.

Sininen ei ole missään mielessä yleensä mun väri, mutta näissä on sitä jotain...

Ja kuviossa on mukana mun lempparia, turkoosia. Käyttöön vati ei tietenkään tule, vaan hyllyntäytteeksi muiden keräilykikkaneiden seuraan.

Keravalta, Oliverin kirppikseltä, löytyi sitten astioita sekä näyttöön että käyttöön. Vanhempi Arabian kulho maksoi vain 4 euroa, ja isot Kokot kympin per setti. Lisäksi mukaan lähti pieni "kristallikulho hopeareunuksella", eli varmaan (painavaa) puristelasia 2 eurolla ja iso sirotin eurolla. Sirottimessa on niin suuret reiät (ja purkilla kokoa muutenkin), että se taitaa olla tarkoitettu ennemmin vaikka parmesanille kuin mausteille.

Ja minun silmäänihän nämä ihanuudet ovat vaalean turkooseja, ei missään nimessä sinisiä, ihan sama mitä joku muu on mieltä ;) Kulhon väriä ei tästä kuvasta oikein näe, mutta sisäpinta on valkoinen ja ulkopuoli samaa sävyä kuin kupit ja tassit.

Sitä saa mitä tilaa

Mulla on välillä todella valikoiva muisti. Esimerkiksi lehtitilauksiani en meinaa saada pysymään mielessä, ja muutaman kerran on käynytkin niin, että olen ehtinyt ostaa jonkin suosikkilehteni irtonumeron, ja sama lehti putkahtaa samana päivänä postilaatikkoon. Ei ole monen euron menetys, mutta ottaahan se päähän silti.

Nyt olen näköjään tilannut Dekon ja Koti ja keittiön. Deko on tällä hetkellä suosikkini, mutta Koti ja keittiö... No ihan ok sekin, mutta voisin vaikka vannoa, että täyttelin Habitaressa tämän sijasta Plazan tilauskupongin. En sitten kai.


Näiden lisäksi tällä hetkellä "tilauslistalla" on Parhaat kotiblogit -lehti, jonka tilasin illan hämärinä tunteina hyvän tarjouksen houkuttamana. Ja ylläri pylläri Maalla-lehti tulee näköjään vielä myös! Mielestäni en ole sen tilausta jatkanut, mutta niin vain on kuulemma maksettu helmikuulle saakka. Mystistä. Sen lehden kohdalla aika on ajanut ohi jo ajat sitten minun kohdallani.


Vaikka pinterestiä on kiva selata ja kaiken maailman blogeja on lueskella (plus ne "ilmestyvät " huomattavasti tiheämmin kuin lehdet), niin silti painetussa sanassa on oma viehätyksensä. Lehtien lisäksi rakastan kirjoja! Tilasin juuri tänään Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken kirjan Green Home Book sekä Hilary Robertsonin Monochrome Homen. Toimitusta odotellessa!

Nappulat talteen

Pikkulinnut lauloivat, että Iittalan Nappula-kynttilänjalkaa ei enää tehdä mustana. Höh! Luulin, että musta on värinä niin kestosuosikki ja klassikko, että niin kauan kuin Nappulaa ylipäätään tehdään, sitä saisi myös mustana.


No ei siis saa, joten äkkiä nappulakaupoille... Nappula on ollut markkinoilla jo vuodesta 2012 lähtien (suunnttelija Matti Klenell), mutta mulla se on ollut aina sitten-joskus-jos-ei-muuta-satu-kohdalle -listalla. Näköjään on aina sattunut.


Iittalan verkkokaupasta mustaa ei enää löytynyt, mutta Royal Designin nettikaupassa niitä oli, jopa pienellä alennuksella.

Nyt on varmistettu, ettei käy kuten Iittalan neljän kynttilän Allas-kynttelikön kanssa: odottelen liian pitkään, ja jään ilman. Allasta on ollut joskus myynnissä esim. Torissa, mutta postikulut nostaa hintaa aina sen verran, ettei tule ostettua. Tuntuu järjettömältä maksaa esineestä 30 euroa ja postikuluja kolmasosa päälle! Sama se on verkkokauppaostosten kanssa, eli halvasta tuotteesta tulee kallis, tai kiva alennus hupenee postikuluihin.

Toinen uudehko hankinta on tuo puinen musta Ikean Svärtan-vati. Se on keittiön tasolla asetelma-alustana, ja mielestäni hirmu kiva. Tosin pohja saisi olla tasaisempi, eli nousta vasta lähempänä reunoja, nyt se alka kallistaa jo keskeltä alkaen. Siksi sen päälle laitetut Nappulatkin vinksottaa vähän eri suuntiin.


Olen ehkä vähän hassu, mutta mielestäni moni kynttilänjalka on kaunis ihan sellaisenaan, eli ilman kynttilöitä. Mulla itse asiassa on useampikin jalka esillä ilman kynttilää...

Eteis"hallissa" tarjoiluvaunun päällä on ryhmä Granitin kuparin värisiä kynttilänjalkoja...

Takkahuoneessa hyllykön päässä on puisia sorvattuja jalkoja...

Ja olohuoneen ns. valkoisella hyllyllä on vaikka mitä: lyhtyä, Kastehelmi- ja Kivi-tuikkua, Festivoa, kitch-peuraa... Ja lisäksi vanhahkoja, kotimaista lasia olevia tuikkulyhtyjä on muuallakin, vain harvassa kynttilä paikallaan.

Todella hyvin investoidut 5 euroa!

Olen haaveillut takorautaisesta (vaimikäsenyton) sängynpäädystä makkariin. Uudet maksaa hunajaa, ja käytetytkin vaan vähää vaille. Lisäksi ongelmana on ollut kuljetuskaluston puute.


Mutta nyt! Kerrankin olin ajoissa, kun fb:n kirppikselle putkahti myyntiin just sopiva, ei liian krumeluuri pääty vain viidellä eurolla! Kaupat lukkoon ja maasturin nokka kohti Keravaa!

Vaiva palkitsee, mutta jumankekka että oli änkeminen! Jos päädyn myynyt mies ei olisi töissä kuljetusfirmassa (eli tottunut pakkaamaan tiiviisti), se ei olisi ikipäivänä mennyt meidän auton perään. Kotiin sain ajella penkki edessä ja nokka kiinni tuulilasissa, ja hyvä että saatiin pääty keploteltua autosta ulos kotipihassa. Mut siinä se nyt on :)


Kuvissa näkyy myös toinen huippuhankinta, eli pellavalakanat sekä sisustusklisee, eli roikkalamppu.

Kuvista hahmottuu myös makkarin ongelmat: vasemmalla seinällä (heti yöpöydän takana) näkyy liukuovi, jonka takia sänkyä ei saa keskemmälle seinää. Koska vastapäisellä seinällä on koko mitalla peiliovia (ja niiden takana vessa ja vaatehuone), ei sänkyä saa sillekään seinälle. Lyhyt sivu on pelkkää ikkunaa (enkä osaa nukkua pää sitä kohti), ja sitä vastapäiselle seinustalle on olkkarista suora näkymä, joten sänky ei käy siihenkään. Ainoa paikka sille on just tuossa kuin se nyt on. Mahdun juuri kömpimään omalle puolelleni sängyn ja ikkunan välistä.


Makkarissa on siis tilaa, puolet siitä ei näy kuvissa. Kuvan ulkopuolelle, "selän taa", ja iso senkki, ja sittenkin on vielä väljää. Mutta tila on todella huonosti hyödynnettävissä. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus ottaa liukuovi pois ja laittaa tilalle lasiruutuiset pariovet. Oven voisi poistaa mielestäni jo nyt heti, mutta mies pelkää, että kesällä makkariin tulee liikaa valoa olohuoneen puolelta. Ilmeisesti pariovien laitto ei ole ihan lähellä...


Valoa toden totta pääsee sisään ikkunasta, mutta yöt on nyt jo niin säkkipimeitä, ettei verhojen puutteella ole ollut merkitystä (ja kaikkeen tottuu...). Projekti onkin jäänyt vaiheeseen. Hidasteena on toiminut myös se, että pimentävää laskosverhoa ei saa ikkunan mitoilla valmiina mistään kaupasta, vaan se pitää teettää. Ja sepä taas maksaa aika mukavasti.