Mökkiviikonloppu

Tänä viikonloppuna oltiin ekan kerran anopin mökillä Iitissä, Kotojärven rannalla. Oli tosi mukavaa ja rentouttavaa, ainoa ikävä puoli tuolla on se, että siellä on ihan älyttömästi hyttysiä ja paarmoja! Ilma oli aika pilvinen mutta lämmin ja kostea, joten pörriäiset oli pahalla päällä. Yöllä ukkostikin.

Mökki on pieni mutta silti oikeinkin riittävän kokoinen. Sähköt on, mutta vedet ei tule eikä mene. Mökki on rinnetontin yläpäässä, ja sieltä on mukavat näköalat järvelle.

Illalla saunottiin ja uitiin. Löylyt oli pehmeät ja järvivesi tosi lämmintä! Mutta ne pörriäiset... Paarmat oli kimpussa järvessäkin koko ajan.

Lana oli tietysti meillä mukana. Kerrankin se osasi olla ja käyttäytyä niin, että sitä pystyi pitämään mökkipihassa irti. Valvottuna, tietystikin. Mökki on kaukana isoista teistä, eikä naapuritkaan ole ihan lähellä. Tontti on iso, toiseen naapuriin ei näy ja toinen ei ollut mökillänsä. Lanalla oli siis houkutukset vähillä. Pupujakaan ei nyt näkynyt.

Lana osallistui tietysti saunanlämmitykseen...

...ja kahlaili useampaankin otteeseen.

Mikä onni, mökiltä löytyi keppejäkin!

Tänään tultiin jo aikaisin kotiin, kun täälläkin on vaikka mitä puuhaa ja tekemistä. Mutta kiva pieni reissu tuo oli, viimeistään loppukesästä voisi ottaa uudelleen.

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Jussia :) Mullahan sellainen onkin joka päivä ;)

Kuten ennenkin, me ei vietetty aattoa mitenkään erityisesti. Grillattiin, käytiin motskariajelulla "maalla" (eli Sipoossa ja Porvoossa), otin aurinkoa... Kerrankin on aurinkoinen juhannus! Ja hoivasin tietysti kasvaria.

Aloitin sadonkorjuun ehkä vähän aikaisin, mutta en malttanut enää odotella.

Tämä on siis kesäkurpitsa :) Vähän alamittainen, tai varsinkin hoikanpuoleinen vielä. Maistui ihan hyvältä, eli neutraalilta. Tämän halusinkin tarkistaa, kun näiden "vesivihannesten" kastelun kanssa saa olla tarkkana. Jos kastelee liian vähän, maku on kitkerä. Toisaalta en halua kastella määrättömästikään, ettei kasvarin ilmankosteus nouse ihan kamalasti. Tomaatti ja paprika kun pärjäävät vähemmälläkin. Paprika meinaa olla pulassa, kirvat tekevät invaasiota.

No olen minä vähän päässyt maistelemisen alkuun muutenkin, sillä ekat kuukausimansikat ovat kypsyneet.

Ja tässä niitä tulee lisää... Pakko sanoa, että kuukausimansikan maku ja rakenne eivät ole kummoiset. Ne ovat pehmeitä, pieniä ja vetisiä. Puskan malli on muutenkin vähän mahdoton, ja raakileet retkottavat mullassa. Vaatii siis tukemista, tässä siihen tehtävään on päässyt vanha jousi.

Tavallinen "amppelimansikkakin" on raakiletta täynnä, ja marjoista näyttää tulevan huomattavasti isompia ja kiinteämpiä kuin kuukausimansikasta.

Juhannusruusu oli tänä vuonna melko aikaisessa, kuva on otettu jo muutama viikko sitten. Kukkia tulikin pensaaseen todella paljon! Ruusu piti leikata viime keväänä alas, koska talvella kaadettu koivu oli rusentanut sen täysin. Niinpä se ei kukkinut viime kesänä, mutta otti sen kyllä hyvin takaisin tänä vuonna.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Ihanaa Juhannusta!

Olen haaveillut omasta pienestä kasvihuoneesta jo useamman vuoden, ja vakavammin siitä saakka, kun kolmisen vuotta sitten muutimme omakotitaloon, jonka pihaan kasvihuone passelisti mahtuisikin. Aikaisempina kesinä tyydyin kuitenkin kasvattelemaan avomaankurkkua ja tomaattia kasvatuslavoilla, enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä...

Tänä keväänä sain kuitenkin miehen sitoutettua projektiin, eli kasvihuoneen kasaamiseen. Tai suurin työ ei itse kokoamisessa ollutkaan, vaan pohjan tekemisessä, sillä tonttimme ei ole aivan tasamaata.

Mieluiten olisin rakennellut uniikin kasvihuoneen vanhoista ikkunoista, mutta siihen ei mieskään sentään suostunut. Niinpä sain luvan tyytyä tällaiseen tällaiseen Palram Harmony -kasvihuoneeseen. Kooltaan se on 5,7-neliöinen. Olisihan valmiistakin kasvareista löytynyt kivemman näköisiä, puurunkoisia jne, mutta koska joskus innostukseni on kovin ohimenevää, en ollut valmis tekemään suurta rahallista investointia.

Tämmöinen siitä sitten tuli:

Ei ole kauneudella pilattu, mutta onpahan nätimpi kuin kennolevystä kasattu, ja täyttänee tarkoituksensa.

Ajatukseni oli esikasvattaa itse kaikki taimet, mutta en aloittanut tarpeeksi ajoissa. Omaa tuotantoa ovat kuitenkin kesäkurpitsat, kasvihuonekurkut, vesimelonit ja paprika. Tosin paprikoiden alku oli niin vaisu, että ostin varalta yhden isomman taimen. Ostettuja ovat myös kirsikka- ja luumutomaatit sekä mansikka.

Vasemmalla ihan alhaalla on mansikka ruukussaan, sitten paprikaa lavalla. Naapurilavalla on kirsikka- ja luumutomaatti, kumpikin oman basilikaseuralaisensa kanssa. Vasemmassa takanurkassa on vesimeloni, ja takaseinän isolla lavalla sekä kesäkurpitsaa että kurkkua. Oikealla ruukussa on kehäkukkaa ja ruukutuspöydän kulman taa jää toinen mansikkaruukku.

Blogin aloitus on viivästynyt muiden kiireiden takia, ja näiden kuvien ottamisen jälkeen kasvu onkin lähtenyt hyvin käyntiin. Ensimmäistä satoakin päästään korjaamaan ihan pian, sillä kesäkurpitsa on ollut ahkerana :) Kukat ovat aivan valtavia, yli kämmenen kokoisia. Poikakukkia on vain paljon vähemmän kuin tyttöjä, joten ensimmäisestä kukinnasta ei kovin montaa kurpitsaa tule. Jotain kuitenkin...