Taas näkyy läpi

Vähän patapataa, ja jopa näkyy liekki luukkujen läpi taas!

Syksyn tulet

Onhan syksyssä jotain hyvääkin: takkatuli, kynttilät ja... Noh.


Laitettiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa tulet takkaan. Hyvin lähti hormi vetämään. Samalla kävi sitten ilmi, että luukut, joiden kuvittelin olevan mustaa lasia, ovatkin vaan ihan helkkarin nokiset!

Ei meinaan vallan kamalasti liekki läpi loimottanut! Lämmitettiin nyt alkuun varovasti pari pientä pesällistä, eikä tuo kivimassa siitä vielä miksikään tullut. Pitää jatkaa lämmittämistä nyt säännöllisesti.


Kynttilöitä voisi tietysti polttaa läpi vuoden, mutta itselleni ne kuuluvat vain syksyyn ja talveen. Kynttiläkausi avataan terassilla, ja pikkuhiljaa lisäilen niitä sisällekin.

Nyt on kyllä entistä mukavampi laitella kynttilöitä sisälle, kun ei ole ilmalämpöpumppua puhaltamassa liekkejä vaateriin.

Tähän ihanuuteen ei kyllä puhuri yltäisikään:

 

Iittalan iso, 60 cm korkea Lantern-lyhty (suunnittelja Harri Koskinen) tuli vastaan niin hyvillä alennusprosenteilla, etten voinut jättää sitä kauppaan.

Kyllä maalla on mukavaa!

Ei tosiaan tarvitse menne kovin pitkälle kehä kolmosen ulkopuolelle, kun tuntee olevansa ihan maalla! Nyt iltojen (ja aamujen...) pimetessä huomio kiinnittyy kaupungin keinovalonkajon totaaliseen puuttumiseen. Makuuhuoneen ikkunassa ei ole vieläkään verhoja, joten sängyssä loikoillessa on ihana katsella tähtien tuiketta taivalla. Kylläpä ne onkin kirkkaita!


Kuu onkin sitten kirkkaudessa ihan omaa luokkaansa. Sekä mies että minä herättiin muutama yö takaperin siihen, että joku näyttää taskulampulla valoa suoraan ikkunasta sisään. Ei ollut taskulamppu, vaan ihana, suuri kuutamo! Mielettömän näköistä! Ja vähän ajan päästä jo mielettömän ärsyttävääkin.

Iltarusko omalta terassilta katsottuna on myös ollut suht maalauksellinen <3

Isoon pihaan mahtuu paljon kaikenlaisia "toiminnallisuuksia". Talon edellinen omistaja oli tehnyt kallioille nuotiopaikan, tai oikeammin tiiligrillin. Hyödynnettiin sitä nyt ekaa kertaa ja tietysti ihan perinteiseen makkaranpaistoon. Ai että oli hyvää! Ihan erilaista kuin kliinisellä kaasugrillillä käristetty. Nuotioista sai makkaroihin kunnon rapsakan pinnan, eli ihanat karsinogeeniset karstat. Vähän livettiin linjasta ja syötiin sisällä, kun mitään istumapaikkaa ei notskin ääressä ole. Siinä on joskus ollut joku penkki. Pitääkin kehitellä siihen jotain tilalle, kunhan aikaa on. Nuotion lämmössä tarkenee mutustella makkaraa vähän myöhemminkin syksyllä.





Lana kekkasi, että puolukathan on ihunoita! En olisi uskonut, mutta niin se laidunsi mättäillä silmämuniaan myöten varvikkoon hautautuneena. Ei ollenkaan huono herkku hiivaherkälle koiralle. On se ennenkin syönyt karviaisia, mansikoita, vadelmia, mustikoita ja muita makeita marjoja, mutta näköjään happamatkin uppoaa paremman puutteessa.


Ai niin, olen nähnyt parin päivän sisällä sekä hirven että ketun, tosi eksoottista! Harmi vaan, että kumpikin oli tarjoutumassa auton alle (tai päälle). Onneksi osumilta vältyttiin.

Kun maku kehittyy, niin lompakko laihtuu

Monen harrastuksen kanssa tahtoo olla niin, että kun taidot ja taso karttuvat, niin harrastus alkaa niellä yhä enemmän rahaa. Tarvitaan parempia tai uusia varusteita, harrastetaan useammin jne.


Kirppistelyn kanssa on vähän sama juttu. Alkuun kelpasi kaikki kiva ja halpa krääsäkin, mutta ajan kuluessa maku kehittyy ja keräily keskittyy, jolloin hommasta tulee myös paljon hintavampaa. Ja uusia kirppiksiä pitäisi päästä koluamaan jatkuvasti...


Mulla on muutama juttu, mihin olen pyrkinyt keskittymään: Arabian kannut ja kupit, vanha kotimainen lasi (etenkin turkoosina) ja tiettyjen aihepiirien vanhat kirjat. Ja joskus mukaan tarttuu jotain pientä kivaa, kuten läjä vanhoja avaimia...

Näistä olisi tarkoitus tehdä joulukoristeita, joten ei ne ihan hukkatavaraa ole.

Ja jos punnuksia on myynnissä sopuhintaan, niin ihan varmasti ostan. Näille ei ole edes käyttöä. Paperipainoina varmaan menisivät, vaan kun en semmostakaan tarvitse.


Apteekkipullojakin on tullut haalittua, mutta tämä kokoelma alkaa olla jo täynnä, ellei jotain ihan spesiaalia tule vastaan.

Aika spesiaali oli tuo migreenipulverin kyltti :)


Lasinkeräily on levinnyt myös käyttöesinepuolelle. Tai no onhan maljakotkin tietysti käytössä olleet, mutta se ei ole sellaista "aktiivista" käyttöä. Sellaiseen tarpeeseen tuli vast'ikään ostettua Kaj Franckin kaadin 5601, jonka suunnitteluvuosi on 1954 ja tuotantovuodet 1954-1971.

Turkoosina tietenkin :)

Turkoosin lasin kokoelma on kasvanut muutenkin, tosin tämä maljakko ei ole vanha, taitaa olla tuotannossa edelleen.


Ja onhan se maku ja keräilynhalu tosiaan kehittynyt: nyt himoitsen Arabian Emilia-sarjaa, Bitossi-maljakoita ja -kulhoja, Arabian valkoisia, lasitettuja maljakoita sekä Rörstrandin tuotantoakin.


Himo vanhempaan Rörstrandiin syttyi oikeastaan tämän fb-kirppislöydön myötä:

Aivan ihana keraaminen seinätaulu, ilmeisesti 50-luvulta! Aikaisemmin olen nähnyt ihan kivoja Rörstrandin kannuja, mutta jotenkin yksisilmäisesti ohittanut ne, koska kun ne eivät ole Arabiaa, niin ne eivät muka ole mitään... No nyt on mieli muuttunut. Harmittaa suht paljon, kun näin eräällä kirpparilla mustavalkoisen keraamisen leikkuulaudan, enkä ostanut sitä. Menin parin päivän päästä sitä hakemaan, mutta toki se oli jollekin jo sinä aikana kelvannut.

Emilia-sarjasta minulla on tämä yksi seinälautanen, ja kun nyt olen sarjan hintoja tutkaillut, niin voin tosiaan todeta tehneeni löydön... Emiliasta näköjään tykkää nyt moni muukin, ja hinnat on sen mukaisesti sitten pompsahtaneet peruskirppistelijän kipurajan yläpuolelle.

Bitossiin en ole omakohtaisesti törmännyt muualla kuin Habitaren antiikkipuolella, ja sielläkin oli vain yksi itseäni kiinnostava maljakko, eli Rimini Blu -vaasi. Näitä taitaa kirpputoreilla kiertää aika vähän, tai sitten on vaan aiemmin mennyt kiinnostuksen puutteen takia ohi silmien. Kun ei oo sitä kotimaista...

Kiroillen ja manaten jatkan edelleen maalausprojektiani, mutta jos saan sen maaliin (sori vaan sanaleikki!), niin onpahan tilaa keräilyharrastukselle. 

Sadonkorjuuta

Tämän vuoden sato on nyt korjattu, eli mun ainokainen tomaatti kypsyi syötäväksi...

Ja kylläpä olikin hyvää! Sääli, ettei näitä ollut enempää. Tomaatin lajike oli tosiaan green zebra, siitä vihreä väri kypsänäkin. Näyttää itse asiassa aika lailla kiwiltä (ja nyt tulee mieleen K-kaupan mainos, missä nörtihkö mies lausuu kiwin silleen jännästi).

Perjantaina pidin kertyneitä ylityötunteja pois ja kävin Habitare-messuilla. Kierreltävää ja katseltavaa riitti kyllä koko rahan edestä, ja olisi rittänyt shoppailtavaakin. Illalla mies sanoi piirtävänsä ison ruksin seinään: kävin antiikki- ja sisustusmessuilla, ja ostin vain siivousvälineitä! Kieltämättä ei ihan kuulosta meikäläiseltä.

Kun vastaan tuli (My o my:n) katseenkestävät rikkalapio ja -harja, niin pitihän ne saada. Hyvästi muovikihveli ja tekokuituharjakset!

Tämä pölyhuisku ei ole messuilta, mutta varioi samaa teemaa rikkasetin kanssa, huiskimisosa on strutsinsulkaa ja varsi puuta. Heti kehtaa pitää esillä! Ehkä sitä sitten muistaa käyttääkin... Huiskun alla on muuten se punainen peltikaappi, jonka suihkin mustaksi. Hetken mietin, että mihis tämä nyt sitten ripustetaan, ja paikka löytyi kodinhoitotilan seinältä, käyttötarkoitus lääkekaappi.

Juu, se Habitare. Otin sieltä kuvia kaikista kivoista osastoista, ideoista ja jutuista, tarkoituksena laittaa niitä tänne blogiin. Mutta enpä viitsi. Samoja kuvia on nyt kaikki design- ja sisustusblogit väärällään. Katsokaa niistä ;)

Mielestäni messujen parasta antia oli antiikkipuoli. Sieltä ei mitään kyllä nyt mukaan lähtenyt, kun hinnat oli tosiaankin antiikkiliikkeiden hintoja, eli kaukana kirppistaksoista. Hyvänä esimerkkinä alla olevassa kuvassa etuoikealla oleva pieni amber-sävyinen maapallopullo.

Itse maksoin kirppiksellä pullosta 5 euroa, ja messuilla ihan vastaavasta (munkin puollossa on tarra tallella jne.) pyydettiin 50 euroa! Noh, mikä kellekin minkäkin arvoista on. Itse en olisi maksanut tuosta varmaan euroakaan sitä vitosta enempää.

Vielä viimeisiksi sanoiksi on pakko manata "maalaiselon" varjopuolia, eli hirvikärpäsiä! Enpä olisi uskonut, että niitä meillä päin on! Ekoihin iljetyksiin törmättiin koiran kanssa lenkkeillessä (en muista, kerroinko jo). Noh, tämä vielä jotenkin ok, pitää pysyä enempi valtaväylillä... Mutta toinen ällökki oli meidän pihassa, meidän autossa, hyihyiyök! Ilmeisesti tuli miehen matkassa pihavajan nurkilta. Siltä suunnalta tonttia alkaa iso metsäalue, josta tietysti on hirvien hyvä hiippailla... Mulla ei ole kohta hiustakaan päässä, kun on pakko haroa kuontaloa koko ajan ihan vainoharhaisena! Ekaa kertaa odotan viileitä päiviä tai edes sadekelejä. Hirvarit ei kuulemma lennä alle +8 asteen lämpötiloissa, eikä myöskään sateella. Tosisyksyä siis odotellessa!







On Boknäs-ihmisiä ja sitten on...

Eräänä päivänä selasin netistä Ikean uutuuksia ja sanoin miehelle, että aika härskiä, kun Ikea on nimennyt erään uuden mallistonsa Brjörksnäsiksi, hyvin paljon Boknäsiä muistuttaen. Todellisuudessa en kyllä tiedä, onko näillä mitään yhteyttä.


Myöhemmin sitten manailin kirppikseltä ostamieni kaappien maalausurakkaa ja ylipäätään rajallista sisustusbudjettia. Siihen mies totesi melko osuvasti, että rakkaani, on Boknäs-ihmisiä ja on Brjörksnäs-ihmisiä, ja me ollaan niitä jälkimmäisiä. Auts.

Noh, jos emme ole Boknäs-ihmisiä, niin emme selvästi ole myöskään Artek-ihmisiä. Olen aina tykännyt Artekin jakkaroiden pelkistetystä ja yksinkertaisesta ulkoasusta, ja nyt haaveilu on ulottunut myös baarijakkaroihin, ne sopisivat niiin hyvin keittiön saarekkeen ääreen. Budjetti ei vaan tätä haavetta tue, baarituolien hinnat alkavat second handinakin 150 eurosta. Mielijohdepiipahdus kierrätyskeskuksessa helpotti vähän tätä tuskaa: sieltä löytyi yllä olevat, ehdottoman ei-Artekit hintaan 6 euroa kappale. Muotoilussa on kuitenkin jotain selvästi samaa ja puhuttelevaa, ja peräkontissa tilaa, joten...

Rakkautta ja huolenpitoa tuolit kyllä tarvitsevat ruuvien, hionnan ja lakkauksen muodossa. Tosin nyt into kaikenlaiseen sudin- tai telanheilutteluun on ennätysmatalalla, joten taitaa olla tyytyminen pelkkään ruuvien kiristelyyn.

 Jos oli nuo tuolit kiva löytö, niin oli tämäkin! Eli vanha mainoskirjain, ei mitään uustuotantoa. Ja sopivasti k, kun meidän molempien sukunimet alkaa koolla. Myyjällä on riittänyt osaaminen laittaa kirjaimeen uudet ledit ja johdon katkaisijalla, joten kirjain palvelee nyt pienenä tunnelmavalona. Pitää löytää sille vaan kivempi paikka, nyt lykkäsin sen olkkarin "kirja"- eli mediahyllyyn. Voi kun saisi nuo vempaimet kaikki ovien taakse! Ehkä joku päivä...

Jos meinaat vähän maalata, niin älä

Sisustusinnostuksissani menin taas vähän kirppariostoskelemaan. Olen etsinyt takkahuoneeseen joko yhtä leveämpää tai kahta samanlaista vitriinikaappia, noin metrin korkeaa. Budjetti ei just nyt sallisi uusien ostamista, varsinkin, kun kyseessä on puhdas mieliteko, ei tarve. Uusien kalusteiden hinnat onkin melkoisissa sfääreissä, jos nimessä edes vilahtaa sana vitriini.


No fb:n kirppisryhmä toi taas avun: kaksi just sopivankokoista (100 x 77 x 35 cm) kokoista vitriinikaappia, yhteensä 20 euroa! Ja mahtuivat sopivasti maasturin konttiinkin. Ei kun kaupoille! Ainoa vika kalusteissa oli väri (tai paremminkin materiaali), eli ne ovat pyökinväristä viilua. Mutta ei hätää, äkkiäkös minä ne maalaan! Niinhän se menee sisustuslehdissä ja -blogeissakin: vähän maalia pintaan, ja kädenkäänteessä saadaan uutta väriä ja persoonaa esiin... Ja halvalla pääsee (varsinkin, kun käyttää samaa maalia jolla mies maalaa parhaillaan sisäseiniä).


No helpommin kirjoitettu kuin tehty! Hioin kalusteista pintaa vähän karheaksi, pyyhin pölyt pois ja sitten tela viuhumaan! Paitsi ettei maali tahdo tarttua, kulmia on tosi vaikea saada siistiksi (ja niitä on, koska hyllyjä ei saanut järkevästi irti) ja koko kroppa valittaa huonosta työasennosta. Vasta kahden päivän ja yhteensä viiden maalikerroksen jälkeen alkaa olla jotain toivoa näköpiirissä (kunhan ei tarkastele turhan läheltä). Nyt on enää ovilasien reunalistat ja sokkelit maalaamatta, eli ihan leikintekoa.

Sanoin miehelle, että jos vielä jonain päivänä hourin maalaavani jotakin, niin sanot heti, että et muuten maalaa. Lupaan uskoa.

Spray-maalia ei lasketa mukaan tähän! Sen kanssa pärjään, ainakin suurimman osan aikaa.

 

Shoppailin pitkästä aikaa myös huutiksessa, kun silmiin osui just kiva ja sopiva peltikaappi. Vähän oli ruostetta ovessa ja jotain öljyläikkää sisällä, mutta ensimmäisen hoiti hiomakone ja seuraavan patapata. Koska punainen väri ei miellytä, turvaan taas tutun Maston-purkin puoleen. Laitan kuvaa lopputuloksesta myöhemmin.

Flapeti Flap

Miten voi ihminen olla viikonpäivistä sekaisin! Olin eilen, eli torstaina, aivan perjantaifiiliksissä. Pettymys, kun ei viikonloppu vielä alkanutkaan!


Sain viimein Habitatista varaamani Flap-kellon. Olen mieluillut sitä jo muutaman vuoden, mutten nähnyt sille paikkaa edellisessä talossamme. No nyt löytyy paikkoja enemmänkin, pitää ihan miettiä, että mihin se on järkevintä laittaa. Olkoon sen aikaa keittiön tasolla.

Ei vaan mennyt taas ihan putkeen. Sain odotella kelloa muutaman kuukauden sen takia, että halusin nimen omaan sellaisen version, missä ei ole noita kaupunkeja tuolla yläpalkissa. Noh, tuliko sellainen...? Ei. En jaksa kuitenkaan alkaa asiasta vääntämään, eli tyydyn kelloon ja nielen tappioni. Vaikka olishan se nyt ollut kohtuullista, että melkein satasen kello on sellainen kuin sovittiin.


Olin tosiaan eilen niin perjantaissa, että vaikka sain suurella vaivalla kelloon säädettyä oikean viikonpäivän, meni päivämäärä kuitenkin päivää edelle. Huomasin sen vasta tänään. Onneksi NYT on sitten se perjantai, ja edessä viikonloppu, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Syksyn ensimmäinen päivä

Kamalaa! Tänään on jo syksyn ensimmäinen päivä, ainakin jos kalenteria on uskominen. Miten kesän päättyminen voikin tuntua aina niin lopulliselta, ihan kuin se ei sieltä taas ajallaan tulisi...

Pitäisi opetella nauttimaan eri vuodenajoista sellaisina kuin ne ovat. Syksyssä parasta on kuulaat päivät (paitsi että 99% ajasta sataa...), kirkkaat värit ja pimenevät illat (kynttilöitä!).