Teurasjätteetön tammikuu

Joulun jälkeen on monesti sellainen olo, että pitäisi vähän keventää ja ehkä muutenkin viilata ruokavaliotaan, edes väliaikaisesti. Siihen saumaan iskee sopivasti tammikuun kestävä vegehaaste. Itselleni se tuntui vähän turhan tymäkältä vaihtoehdolta, joten päätin soveltaa sitä karsittuna versiona. Ystäväni risti lopputuloksen "teurasjätteettömäksi tammikuuksi".

Kokeilun taustalla on keventämisen lisäksi pieni aatteellinenkin vire, eli huoli tuotantoeläinten elinolosuhteista.

Ettei elämä menisi turhan hankalaksi, en luopunut paljosta, vain punaisesta lihasta ja kanasta. Kasviksien lisäksi söin siis kalaa, kananmunia ja maitotuotteita, mutta pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman kasvisvoittoisena.



Päätöksessä on ollut helppo pysyä, kun ruokavalio on ollut hyvin mutkaton noudatella. En ole mikään innokas, saati taitava ruoanlaittaja, mutta silti olen onnistunut kehittelemään ihan maistuvaa suuhunpantavaa pienellä vaivalla.

Itselleni uusia tuttavuuksia on olleet mm. marinoidut tofukuutiot (esim. wokkeihin), soijapapupasta, kuskus, falafelpyörykät, erilaiset pavut ja linssit, nyhtökaura... Osa noista tietysti on jo ihan vanhoja juttuja, mutta en ole ikinä ollut erityinen papujen tai linssien ystävä, eikä vatsanikaan ole niistä varsinaisesti kiittänyt.

Varsínkin kasviproteiinien maailmasta löytyi kyllä niin maukkaita juttuja, että ne varmasti jäävät pysyvästi ruokalistalle. Esimerkiksi tuo Risentan papupasta pieksee maukkaudellaan vehnäversiot mennen tullen. Tofukuutiot toimivat wokeissa aivan broiskun veroisesti, ellei paremminkin. Ja kalahan on aina hyvää.

Paluu sekasyöjäksi on varmaa, mutta niin on sekin, että tulen kyllä syömään tulevaisuudessakin entistä kasvisvoittoisemmin. Voisi pitää vaikka pari kasvispäivää viikossa. Ensi kuun projektiksi saattaisin sitten ottaa vaikka kahvinjuonnin opettelun, onhan kahvin hyödyt aivoterveydelle olleet paljonkin tapetilla.



Tulppaani tuo kevään

Tulppaani on kiva kukka ympäri vuoden, mutta varsinkin kevääseen se kuuluu ihan ylivoimaisesti yli ruusujen ja muiden "hienompien" leikkokukkien. Varsinainen kevään airut :)

Aurinkokin lämmittää jo (ja ensinnäkin paistaa!), teiden pinnat sulavat niiltä kohdilta, mitkä eivät ole varjossa. Ja terassin lasikatolla ei ole lunta. Sieltä se vaan taas tulee, kevät :)

Pihasuunnittelukurssilla

Aiemmin mainitsemani pihasuunnittelukurssi on nyt sitten käynnissä, eilen oli toinen kurssikerta. Ja ai että olen kuutamolla... Pitäisi mitata oma piha, mitata ja tehdä korkomerkinnät, piirtää mittalinjat kartalle ja vaikka mitä muuta. Peukku on nyt suht keskellä kämmentä, en oikein saa otetta mistään enkä osaa aloittaa. Onneksi en taida olla ainoa...

Mittakaavasta toiseen piirtäminen sujui yksinkertaista harjoitusta tehdessä onneksi ihan ok. Veikkaanpa, että todellisuus tulee olemaan tässäkin sitten vähän toinen.


Kurssin esittelyteksti antoi kyllä ymmärtää, että tiedossa on varsin monipuolinen pläjäys. En kyllä silti tajunnut, miten haastavasta jutusta on kyse... Joku oli kuulemma jo tainnut säikähtää ja jättää leikin kesken heti alkuunsa, kun kyse ei ollutkaan pelkästä kukkapenkkien suunnittelusta. Siihenkin olisi ollut oma kurssinsa, toim.huom. Ja tehdään tässä tietysti sitäkin. Mutta ennen kuin päästään valitsemaan kasveja tontille ja penkkeihin, niin edessä on vielä pitkä tie. Toivottavasti oma motivaatio riittää sinne asti, ihan hevillä en kyllä periksi anna!


Kurssin opettaja tekee viherrakentamista ja pihasuunnittelua työkseen, ja vaikuttaa olevan siinä todella pätevä. Pedagogisia kykyjä ei ikävä kyllä ole aivan samassa mittakaavassa (sanaleikki!), mikä tuo ylimääräistä haastetta työskentelyyn tällaiselle ummikolle.


Ja muuten, nyt tiedän, mihin oikeassa elämässä voidaan käyttää Pythagoraan lausetta.

Kotiseuturakkautta

Meillä on kodin seinät  monesti aika tyhjät. Syynä on ihan vaan se, etten löydä mitään mieleistä ripustettavaa. Netti ja kaupat on toki pullollaan tauluja ja julisteita, mutta harva miellyttää silmää (tai joissakin tapauksissa lompakkoa) niin paljon, että sen seinälleni ottaisin. Haluaisin, että taululla olisi jokin henkilökohtainen merkitys, eli se liittyisi tai siitä tulisi mieleen joku tietty hetki tai tapahtuma. Joskus tietysti riittää sekin, että kuva on kiva.



Mapifulista löytyi vastaus ongelmaan. Mikä onkaan merkityksellisempi kuin oma koti ja asuinpaikka! Mapifulista pystyy tilaamaan karttajulisteen oman asuinpaikkansa koordinaateilla. Väitän, että jos suunnitteluohjelmasta löytyy Ohkola, niin silloin sieltä takuulla löytyy ihan mikä tahasa muukin kylä tai kaupunki!

Ja kartta on tarkka, tuossa näkyy jopa meidän pihatie.

Toinen merkityksellinen taulu on tämä meidän korvapuolesta karvalapsesta piirretty työ. Tekijä sai valokuvien perusteella juuri sen oikean ilmeen vangittua paperille. Tykkään todella paljon, kuuluu niihin tavaroihin, jotka pelastaisin tulipalosta.

Ripustamattomuusennätys tuli tehtyä rivitalossa, jossa asuimme ennen edellistä taloamme, eli noin vuosikymmen sitten. Koko 3-4 vuoden asumisen aikana seinällä oli yksi ainokainen taulu. Ostimme asunnon uutena, ja kun myimme sen seuraavalle, seinäpinnat olivat edelleen uudenveroiset. Nyt en kyllä tuon ennätyksen rikkomista tavoittele.



Suomi 100 ja Arabia

Juhlistaakseen Suomen satavuotista itsenäisyyttä Arabia toi vuoden alussa markkinoille kymmenen erilaista juhlavuoden mukia. Jokaisen mukin koristekuvio on peräisin eri vuosikymmeneltä Suomen itsenäisen historian ajalta.


Kotimaisen keramiikan fani kun olen, niin mukeja piti päästä hypistelemään heti tuoreeltaan. Tänään sitten ostinkin pari mukia.

Kukikas Esteri on vuodelta 1973, ja graafisempi Pastoraali vuodelta 1965. Kumpikin siis minuakin vanhempia, mutta silti tosi vahvasti nykypäivää. Kummankin koristelun on suunnitellut Esteri Tomula.

Varmaan tulen hankkineeksi vielä pari muutakin mukia, mutta en koko sarjaa. En viitsi keräillä mitään vain keräilyn vuoksi, ellei tuote (tai tässä tapauksessa kuviointi) miellytä omaa silmää.



Lisää infoa Arabian kamppismukeista löytyy mm. täältä: http://www.arabia.fi/Astiasarjat/Suomi-100-mukit

Ihanan harmaata

Nyt on viimeinenkin pyhäpäivä ja ylimääräinen vapaa vietetty ja alkaa ihana, tasainen harmaa arki :) Vaikka lomalla on tietysti kiva olla ja juhlat piristävät elämää, niin kuitenkin ihan parasta on se perusarki. Sitä osaa arvostaa yleensä vasta sitten, kun jänniä sattumuksia on osunut tielle vähän turhankin paljon. Ja miten kaikki, sekä hyvä että paha, tuntuukin aina kasaantuvan. Ensin yksi juttu, sitten toinen, ja kohta mennäänkin kuin lumivyöryn matkassa.


Ja kevät, se on taas pari päivää lähempänä :) Tunnelmaa nostattaa myös torstaina Mäntsälän kansalaisopistossa alkava pihasuunnittelukurssi! Kurssin kuvaus kuuluu seuraavasti:


Kurssilla selvitetään, mitä taustatietoja pihasuunnitelman tekoon tarvitaan. Opetellaan lukemaan kaava- ja karttakuvia sekä piirtämään kuvat toiseen mittasuhteeseen. Kurssilla piirretään yksi luonnossuunnitelma, josta selviävät pihan toiminnot ja alueet sekä yksi kokonainen pihasuunnitelma ja siihen tarvittavat detaljikuvat ja rakennekuvat/poikkileikkauskuvat. Mietitään myös pihan kuivatusta ja valaistusta. Tehdään materiaaliluettelot ja vihertyöselvitykset. Valmiit suunnitelmat kopioidaan ja viimeistellään.


Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Ja tulee kuin tilauksesta, sillä meidän pihalle pitää todellakin tehdä jotakin. Kurssi kestää yhteensä 36 tuntia, aina 2,5 tuntia kerrallaan. Toivottavasti saan jotain toteuttamiskelpoista aikaan.

Pakkasruokaa linnuille

HRRRR miten on kylmä! Aloitin alkutalvesta lintujen ruokinnan, ja näillä pakkasilla on erityisen tärkeää, että huolto pelaa eikä murkina lopu kesken.


Askarteluhuumassa tein ennen joulua linnuillekin oman "kranssin".

Kranssi sisältää kookosrasvaa, pähkinöitä sekä niin kuorittuja kuin kuorimattomiakin auringonkukansiemeniä. Sulatin rasvan kattilassa, sattumat sekaan, seos vanhaan kakkuvuokaan ja jääkaappiin jähmettymään. Valmis!

Joulun aikaan tirppabaarin tarjoilut oli muutenkin runsaat ja lämpötilakin plussalla, joten kranssi jäi tarjoilematta. Se on erittäin tuhtia ja rasvaista evästä, enemmän kuin sopivaa tällaisiin pakkaspäiviin, joten vein sen tarjoille nyt.

Hinnan takia omia virityksiä ei kannata alkaa tekemään. Tarpeet maksaa sen verran, että sillä rahalla saa jo useamman valmiin rasvaseostangon. Mutta kun kokeilla piti.

Ja huomiona: ainakaan kovimmilla pakkasilla linnuille ei kannata tarjota kuorimattomia auringonkukansiemeniä. Linnuilta kuluu enemmän energiaa siemenen kuorimiseen, kuin mitä se siemenestä saa. Eli kun energian tarve on suurin, olisi ruoan oltava helposti nautittavassa muodossa. Tässä kranssissa on kuitenkin niin paljon rasvaa ja muitakin komponentteja, että ne varmasti korvaavat siementen kuorimiseen käytetyn energian.

Kevääseen päin

Hip hei, päivä pitenee melkein silmissä, suunta on kohti kevättä :) Vaikka ihan just nyt ei uskoisi, on niin pakkanen ja kylmä viima... Mutta ihanan valoisaa ja puhtoista kyllä myös!

Siivosin tänään joulunkin pois, en malttanut odottaa loppiaiseen. On ihana fiilistellä joulua etukäteen, mutta viimeistään vuodenvaihteen jälkeen on mieli jo ihan keväässä.

Keväästä tulee mieleen kukkaset...

 

Otin ennen joulua mustikanvarpuja maljakkoon, koska olin kuullut, että ne saattaisivat kukkia sisällä. Ajattelin, että saattaa niihin edes hiirenkorvia tulla. Välillä jo melkein unohdin koko asian, ja tänään katsoin, että pitäisikös nakata varvut menemään... Kukkiahan siellä oli!