Ihmeellinen iltataivas!

Eilen illalla oli ihan ihmeellinen "valo". Tai ei kai valosta voi puhua, kun oli jo ihan pimeää. Mutta taivas oli kummallisen valaistunut, ja kuuran peittämät puut hohtivat mustuutta vasten.

Olisko nuo sitten niitä valaisevia yöpilviä, mistä olen joskus kuullut. Tai sitten ilmiö liittyi jotenkin siihen, että kova pakkanen alkoi viimeinkin hellittää!

Lumi ja kuura on kertynyt tosi hauskasti oksille, ihan toispuoleisesti.

Joku vaan ei osaa oikein pakkaskelejä arvostaa ;)

 



Makuuhuoneen perhosvaikutus

Makuuhuoneen uudistus alkaa olla loppusuoralla. Kahta enää puuttuu: vanha rottinkinen sängynpääty ei istu kokonaisuuteen enää millään, ja yöpöydän valaisimen varjostin on ikivanha, makkarin keltaiselta kaudelta.

Olen kerännyt perhostauluja kirppareilta jo pitempään, ja peilinkin hankin useampi kuukausi sitten. Nyt oli sitten aika ottaa itseään niskasta kiinni ja ruuvinväännin kauniiseen käteen. Taulujen välit on vähän mitä sattuu, ja seinässä useampi reikä, kun laittelin noita paikalleen aika silmämääräisesti.

Tauluissa on siis oikeita perhosia. Minusta itsestäni ei kyllä olisi perhosia lahtaamaan, mutta valmiiden, jo vähän vanhempien taulujen ostaminen ei tee heikkoa. Isäntä ei taas niin kovin riemuissaan ollut. On kuulemma creepyä, kun perhoset tuijottaa, varsinkin tuo yksittäinen isompi siivekäs aiheuttaa puistatuksia :)

Kun seinällä on paljon tapahtumaa, niin peilin ja taulujen alla olevan senkin päällinen on parempi pitää yksinkertaisena. Nyt siinä on lähinnä meidän hääkuva, ja nukkumisen toiveeseen liittyvä teksti dream. En ole mikään teksti-ihminen eikä talomme ole "home-talo", joten tämä on ainoa teksti, mikä meiltä löytyy.

Tuo iso senkki oli muuten hyvä "löytö", ostin sen tähän muuttaessamme silloiselta työkaveriltani sadalla eurolla. Se painaa kuin synti, ja oli ihan hirveä työ kantaa se alas kerrostalon viidennestä kerroksesta! Se mokoma kun ei mahtunut hissiin.

Peilin kautta pilkistää toinenkin hyvä löydös, eli makkarin uusi valaisin, tumma kattokruunu. Se löytyi työpaikan henkilökuntamyymälästä neljäsosalla alkuperäisestä hinnasta. Mietin pitkään, että otanko tämän tumman, vaiko kirkkaan. Mies sitten yllytti, että elä vaarallisesti :) Olen kyllä tosi tyytyväinen valintaani.

Valaisimen takana seinällä näkyy erään mielenhäiriöni tulos, eli kirpparilta ostetut poronsarvet, jotka maalasin spray-maalilla mustaksi. Ne kaipaisivat jotain lisää, vaikka kehykset ympärilleen. Nyt ne roikkuu kuin yksinäinen hämähäkki keskellä seinää, sängynpäädyn yläpuolella.

Viimeinen uutuus on päiväpeitto. En olisi kyllä etukäteen uskonut, että maksaisin mokomasta niin ison summan! Tai mikä nyt kellekin on iso, mutta itselleni yli 200 euroa päiväpeitosta on paljon.

Värit on siinä vaan niin täydelliset, että se oli pakko saada! Tavoite oli, että päiväpeitto istuisi vanhoihin tummanruskeisiin verhoihin ja beigeen mattoon, ja kumpaakin väriä löytyy peitostakin. Lisäksi on sitten roosan eri sävyjä, sekä vähän valkoista ja harmaata. Verhot olin itse asiassa aikeissa uusia, mutta matto pysyy. Se on vielä hyvä, ja oli aikanaan hintavakin.

 

"Hmmh, kyllähän tässä pötköttelee, just ja just..."

Nyt sitten puuttuu enää se sängynpääty (musta, rautasänkyä imitoiva) ja lampunvarjostin, ehkä kevyemmät verhot kesäksi.

Toisen romu on toiselle aarre

Toden totta, mikä on yhdelle roinaa, on toiselle suuri aarre!

Isäntä ei nimittäin yhtään ilahtunut, kun tulin kotiin tämän vanhan AIV-rehupullon kanssa. On minulle ennenkin marmatettu siitä, että intoudun välillä shoppailemaan vähän liikaa, mutta nyt saarna oli harvinaisen pitkä :)

Jokatapauksessa, tuo pullo löytyi huutonetistä, ja irtosi 11 eurolla! Yleensä näistä pyydetään kaikkea viidenkymmenen ja sadan euron väliltä, ja se viiskymppiäkin on mielestäni kyllä jo ihan liikaa. Ennen kaikkea minua kiinnostaa tuo rautakori, keksin sille puutarhassa montakin käyttöä. Mutta on minulla ideoita kokonaisuudenkin varalle.

Irtosivathan ne toisistaan lopulta, aika lailla sai nitkutella. Pullon ja korin välissä ollut eriste oli tosi likaista ja pölisi pahasti, ja oli liimaantunut pulloon kuin tauti. Sekä pullo että kori pitää kyllä pestä ennen käyttöönottoa, ainakin, jos nuo meinaa ottaa sisälle kesää odottelemaan.

Kävin eilen Lahdessa, ja samalla piipahdin siellä kirpparilla, Lanttilassa. Ei kyllä löytynyt oikein mitään, vaikka odotukset oli korkealla. Mukaan lähti vain yksi (mutta sitäkin mieluisampi) löytö: Arabian valkoinen kukkaruukku, viidellä eurolla. Ihan oli muuten ehjä, mutta sisäpohja on vähän krakeloitunut. Arabian ruukkuja ei ole paljon vastaan sattunut, vaikka olen niitä vähän etsiskellyt. Tämä on mulle nyt eka, minkä ostin.

Olisi siellä Lanttilassa ollut pari Arabian kannuakin, mutta hinnat oli sitä luokkaa, ettei tarvinnut löydöiksi mainostaa, ja niinpä jäivätkin hyllyyn.

Tuo AIV-pullo oli näppärästi matkan varrella Orimattilassa, eli ei ihan hukkareissu sitten kuitenkaan :)

Huurteen hopeoimaa

Ensin ajattelin aloittaa tämän tekstin nillityksellä siitä, että kun enää ei ole märkää, niin on liian kylmä. Ja lunta on liian vähän.

Mutta enpä aloitakaan! Viime päivinä on ollut aivan ihana talvisää! Pakkasta on -15 asteen pintaan, aurinko paistaa, ja kun ei ole liian hanget korkeat nietokset, niin metsässä pääsee kulkemaan sujuvasti.

Otin kameran metsälenkille mukaan. Paras valo oli jo hiipunut, mutta tunnelma oli silti lähes taianomainen! Kuura on hopeoinut jokaisen korren ja oksan, mitä metsästä löytyy. Olisi ollut ihana jäädä kuvaamaan kaiken maailman talventörröttäjiä, mutta Lana alkoi (takistaan huolimatta) värjöttää heti kun pysähdyttiin, eikä kyllä omatkaan tassut kestäneet olla pitkään ilman tumppujen suojaa.

Positiivisen ajattelun kautta käännettynä, näitä kuulaita ja raikkaita talvipäiviä jatkuu vielä ainakin ensi viikon ajan :) Tosin uutisten mukaan kevät lähestyy kovaa kyytiä, Etelä-Suomessa päivä on nyt jo noin tuntia pidempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan!

Eikä talven taikaa tarvitse metsästä asti etsiä, löytyy sitä kotipihaltakin. Kuurankukat koristavat kasvihuoneen seiniä ihan kauttaaltaan, ja puut ja pensaat ovat kuin hopeasprayllä suihkutetut.

Pala maata - pala unelmaa!

Väillä ollaan puhuttu, että mitäs jos alkaisimme rakentaa (tai oikeammin rakennuttaa) omakotitaloa jossain vaiheessa. Ei nyt ihan vielä, mutta kohta, jos sopiva tontti tulee vastaan...

Ja tässä se voisi olla! Sijainniltaan tontti olisi täydellinen! Haluaisimme asua vähän syrjemmässä, "maaseudun rauhassa", mutta kuitenkin lähellä palveluita ja hyvien liikenneyhteyksien tuntumassa. Aika harvoin kohdalle sattuu tontti, joka vastaisi näihin kaikkiin vaatimuksiin. Kooltaan tämä on tavoitteemme alarajalla, 3500 m2, mutta se voisi olla venytettävissä 4000 m2 saakka.

Kaikki riippuu nyt... no, vähän kaikesta. Katsotaan, miten homma etenee. Unelmat ovat kuitenkin alkaneet jo elää ja lentää, ja olen valinnut potentiaalisia talomalleja ja pohjaratkaisuita eri firmojen talokirjoista.

Toisaalta olisi helppoa ja vaivatonta jäädä tähän nykyiseen. Iso tämäkin talo on, mutta omaa tonttia on vain tuhannen neliön verran. Lisäksi tämä on harvinaisen tehokkaasti naapureiden sumputtama. Edessä (meidän ja tien välissä) on kaksi taloa rinnakkain, takana on paritalo ja ns. erillistalo. Toisella sivulla on rivitaloyhtiö, ja toisella on vanhan pariskunnan omistama vanha talo, isolla tontilla. Eli odotettavissa on, että jonakin päivänä siihenkin nousee rivari poikineen.

Olisi ihana päästä suunnittelemaan omaa taloa alusta asti, puhumattakaan omasta pihasta! Siinä olisi kärsivällisyys koetuksella, kun odottelisi hedelmäpuiden kasvamista jne. Ainainen unelmani onkin ollut uusi talo vanhassa pihapiirissä, jossa olisi isoja ja vanhoja omenapuita, puolivilliintyneitä kukkapenkkejä ja salaisia sopukoita...

Vuoden ensimmäinen puutarhapostaus :)

Kyllä, kasvukausi on selvästi aluillaan :) Noh, esikasvatuksen aloittamisen kanssa täytynee odottaa vielä kuukausi - pari, mutta vierailin silti jo Siemenkaupassa. Ostoslistalle kertyi useita erilaisia tomaatteja, kurkkuja, kesäkurpitsoita, melonia... Ja tänään siemenet sitten saapuivatkin!

Pelkkä pakkauksien hypistely tuo kevättä rintaan :) Lisäksi herkuttelen Onnellisen puutarhurin vuosi -kirjan varhaiskevään kuvauksilla. Ihana kirja kaiken kaikkiaan! Siitä saa paljon ideoita ja inspiraatiota oman pihan laittamiseen, ja siinä on oikeasti hyödyllisiä ohjeita ja neuvoja aloittelevan harrastelijan tarpeisiin.

 

Tosiasiassa keväällä mehustelu on vielä aivan ennenaikaista. Talven on viimeinkin luvattu alkavan tämän viikon lopulla! Lunta ei niinkään ole luvassa, mutta pakkanen voi kiristyä kirpakaksi. Kyllä se nyt vielä menettelee, ja on sitä odotettukin (tai sitä valoa tuovaa lunta lähinnä, pakkasista viis!), mutta maaliskuun alusta saisi sitten alkaa jo keväistyä kovasti!

 

 

Mikään ei ole kovin tärkeää paitsi puutarhanhoito,

eikä sekään ole kovin tärkeää.

 - kiinalainen sanonta

Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman,

sinulta ei puutu mitään.

- Cicero

Joulun lopettajaiset

Niin saatiin tämä joulu pulkkaan ja kuusi pihalle. Johan tuo karisikin kovasti! Purin pois kaikki jouluiset asetelmatkin. Huomattavasti tylsempää puuhaa kuin niiden rakentelu!

Valot ja kynttilät vielä jätin terassille ja pihapuuhun. Samoin ruokailutilan ikkunaan "valoverhon". Ne on mielestäni enemmän kaamosvaloja kuin joulukoristeita, ja tänä lumettomana talvena niitä toden totta tarvitaan!

Valot murattikaaressa on mielestäni tosi hauskat! Ne ei kyllä ehkä terassilla ole ihan parhaimmillaan, kun ovat patteritoimiset.

Siirsin jouluruusutkin terassille, kun vihreät osat alkoivat olla aika nuukahtaneen näköiset. Kukkia tulee kyllä koko ajan pirteästi lisää. Jos kelit menee pakkaselle, niin pitää ottaa nämä ehkä takaisin sisälle.

Mä muuten mokasin taas! Löysin tuon tonttukuvioisen kipon kirpparilta pari joulua sitten. Siinä oli puinen varsi, eli se on oikeasti semmonen pieni emalikasari. Otin siitä varren pois, kun ei ollut aikomusta käyttää sitä kokkailuun. No nyt sitten tuo tuli vastaan netissä. Se on Kaj Franckin Arabialle/Finelille suunnittelema tonttukasari, josta jossain skandinaaviseen ja suomalaiseen designiin keskittyneissä nettikaupoissa pyydetään 50 euroa. Ja mä pilasin semmosen :/

Nuo purkit on uudemmat, Iittalan keräilyjuttuja. Tummansininen on tämänjouluinen Tuike, ja vaalea on viime vuodelta, nimeltään Joulukylä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ensi jouluun saakka ;)

Tulevan vuoden trendit

Tai paremminkin alkaneen vuoden, vuoden 2014. Ja ei, kyse ei ole vaatteista tai muodista, koska niistä en todellakaan tiedä mitään, vaan sisustuksesta. Noh, enpä taida tietää juuri siitäkään, mutta sisustustrendien seuraaminen kiinnostaa sentään sen verran, että olen saanut päätellyksi seuraavaa:

* väreistä turkoosi ja keltainen ovat nousussa, ja suuret kukkakuosit jyräävät edelleen (turkoosi!)
* maalaisromantiikka taipuu teollisempaan suuntaan (kyllä kiitos!)
* erilaisten pintojen - sileiden ja rouheiden - yhdistelmät
* käsityön ja itse tehdyn leima saa näkyä
* taljoja, nahkaa ja karvaa tungetaan joka paikkaan (ei kai nyt kesällä kuitenkaan?)
* harmaa korvaa beigen, ja ruskea mustan, tai tunkee ainakin mustan rinnalle
* joku ennustaa jo ysärityylin (kromia, peiliä, lasia) paluuta, toinen hehkuttaa kasarivärejä

Eli lähteestä riippuen kaikki käy. Sopii mulle :) Vaikka trendit ja suuntaukset kiinnostavatkin, niin ei niitä tule seurattua, jos ne ei omaa silmää miellytä tai muuten istu tyyliin. Oman pään mukaan mennään siis kuitenkin. Usein käy kyllä niin, että joku alkuun ihan kamalalta näyttänyt tai tuntunut juttu nouseekin kuin varkain suosikiksi, oikeastaan siinä vaiheessa, kun se muodin mukaan on jo totaalisen out.

Muutama juttu on mielessä, mitä pitäisi tänä vuonna saada tehtyä sisustuksen suhteen. Keittiöön haluaisin uuden valaisimen, ja joko uuden, tuoleihin paremmin sopivan pienen pöydän tai sitten isomman, sivupöytänä ja laskutasona toimivan systeemin. Uusi nojatuoli tarvitaan aika ehdottomasti, koska entisestä puskee täytteet pihalle. Makkari on jo uudistumaan päin, mutta haluan vielä uuden sängynpäädyn, päiväpeiton ja verhot. Terassinkin voisi laitella uusiksi, ja ottaa jo sen pari vuotta sitten hankitun vanhan hetekan vaikka sohvaksi sinne.

Kasvihuoneen ja pihan suhteen on suunnitelmia toki kanssa, mutta katsellaan niitä myöhemmin.