maanantai 26. tammikuuta 2015

Siemeniä, siemeniä...


Exotic Gardenin siemenlähetys saapui :) Kohta pääsee laittelemaan ja valmistelemaan kevättä ja kesää! Ihanaa!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Suomenhevonen - arjen sankari

Olen ehkä ennenkin maininnut, että olen suomenhevosfani. Ensimmäinen hevonen, jonka selkään kiipesin, oli suomenhevosruuna Merto-Poika. Nykyinen "vakkariratsuni" ja lempihevoseni on myös suomenhevonen. Ja siihen väliin mahtuu monia, monia tärkeitä hevosia, joista osa on ollut suokkeja.

Jo viime vuoden puolella kustantamo Amanita julkaisi juhlateoksen suomenhevosen kunniaksi, nimeltään Suomenhevonen - arjen sankari. Kirjaa on alettu mainostaa näkyvämmin vasta nyt, itsekin bongasin sen pari päivää sitten Hesarin sivuilta. Innostuin heti! Kirja on todella laaja, 448-sivuinen, sisältäen lähes 380 kuvaa. Siinä käsitellään mm. suomenhevosen alkuperää, käyttöä sodassa, töissä ja nykypäivän harrastuksissa. Kirjan on kirjoittanut joukko tunnettuja ja tunnustettuja hevosalan ihmisiä sekä tietokirjailijoita. Hesarissakin sekä kirjaa että suomenhevosta ylistettiin ehdoitta.

No minähän innostuin, kirja on saatava! Mutta mutta... sen hinta on kirjalle aika huimaava, 280 euroa! Ymmärrän, pieni painos ja tekijöiden on elettävä, mutta kyllä tuo hinta jättää aika monet suomenhevosfanit ulkopuolelle. Kirjan voisi kyllä maksaa esimerkiksi kymmenessä osassa, mutta tuntuu hassulle, että maksaisin yhtä kirjaa vuoden loppuun saakka. Noh, mulla on kohta synttärit... ;)

Muutama päivä sitten putkahti postiluukusta todiste hevosenomistajuudestani ;) eli Lahden Raviliigan jäsenkortti. Kortissa komeilee Piskon-Merkin (joka siis on sekin suomenhevonen!) kuva, ja lukee isolla komeasti OMISTAJA - OWNER.

Laittaisin tähän myös pari kuvaa, vaan tekniikka ei ole nyt yhteistyökykyistä... Katsotaan myöhemmin uudelleen.
 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Aamupäivä sydänkuunteluoppilaana

Sydänkuunteluoppilas ei nyt ihan pidä paikkaansa (eikä taida sanana tarkoittaa oikeasti mitään...), mutta kuvaa vähän tämän aamupäivän puuhiamme :)

Lanallahan on sydänvika, ja sen myötä sivuääni luokkaa 3/6. "Omalla" eläinlääkäriasemallamme järjestettiin eläinlääkäreille lisäkoulutusta Suomen Kennelliiton muuttuneiden jalostustarkastuskäytäntöjen (tai jonkun vastaavan...) takia, ja siksi he tarvitsivat paikalle koiria, joilla on sydämessä sivuääni. Mallikappaleiksi ja kuunneltaviksi, siis. Lanaa pyydettiin myös mukaan, kun se on niin mukava ihmisten kanssa, ihmiset on parhautta :)


"Okei, päästäkää eka eläinlääkäri sisään!"

Tokihan me mentiin, kun luvassa oli perusteellinen ilmainen sydänkuuntelu, ja lisäksi vaivanpalkkana  pussillinen nappulaa. Muutenkin tällaiset jutut on kivoja, niistä voi aina oppia itsekin jotakin. Jos koiralla nyt sattuu olemaan ikävä sivuääni sydämessä, niin pitäähän siitä ottaa kaikki ilo irti... :p

Eläinlääkäreitä oli paikalla kaikkiaan yksitoista, osa meille ihan vieraita, ja osa aivan tuttuja, mm. Lanan "omalääkäri", ja aika monen muunkin klinikan ellin vastaanotolle ollaan tässä vuosien kuluessa jouduttu... Lana käyttäytyi omaan tapaansa rauhallisen ystävällisesti, eikä välittänyt henkilökunnan vaihtuvuudesta. Naapurihuoneessa joku taisi haukusta päätellen vähän pahastua.

Osa lääkäreistä kyseli kiinnostuneena koiran taustaa ja diagnoosia, osa taas ei tervehdystä lukuunottamatta pukahtanut mitään. Lopuksi saimme omalta lääkäriltämme arvion, ettei sivuääni ole muuttunut huonompaan suuntaan, ja pulssi on tasaisen rauhallinen, joten sydän jaksaa vielä työskennellä hyvin. Eräs vieraistaan lääkäreistä arveli, että kun sydän on jaksanut tähän asti näin hyvin, ei siitä tule olemaan riesaa jatkossakaan. Sydänvikahan on siis synnynnäinen, vaikkakin todettiin vasta kolmisen vuotta sitten, ja Lana täyttää kohta jo kahdeksan. Toivotaan näin!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Siemenostoksilla :)

Muutama päivä sitten postilaatikosta putkahti Exotic Gardenin siemenluettelo. Eilen oli sitten aikaa perehtyä siihen oikein huolella. Rakastan kaikenlaisia kuvastoja, katalogeja ja luetteloita! Niissä on ihanat värit, inspiroivat kuvat ja aivan erilainen tunnelma kuin jossain nettikaupan kylmillä saiteilla. Netti on kyllä maailman kätevin tapa shoppailla vaikkapa juuri kasvien siemeniä, niin minä ostokseni nytkin hoidin. Mutta sitä konkreettista kuvaston selaamista ja sivujen kääntelyä ei vain voita mikään!


Mieli olisi halajanut taas vaikka mitä, mutta sain pidättäydyttyä suht perusteissa. Viime vuonna vuoden vihannes oli tomaatti, joten sen kunniaksi kokeilin vähän erikoisempiakin lajikkeita. Nyt vuoden 2015 vihannekseksi on valittu sipuli. Tykkään kyllä sipulista ruoassa, mutta en ole ikinä sitä kasvattanut, enkä ajatellut aloittaa nytkään.

Viimekesäisten kokeiluiden perusteella tilasin tomaateista nytkin Tigerellaa. Sato jäi pieneksi, mutta laatu korvasi määrän. Tomaatin maku oli ihanan marjaisa, ei lainkaan hapokas. Tomaatit eivät hapokkuutensa takia ole oikeastaan suosikkivihanneksiani lainkaan, mutta poikkeuksiakin joukosta löytyy.


Itselleni uutena otan kokeiluun pienen, pensasmaisesti kasvava Heartbreakerin, jonka hedelmä on lähes sydämenmuotoinen. Sen pitäisi viihtyä jopa puolivarjossa, joten se voisi olla sopiva terassilla ruukussa kasvatettavaksi. Mikäli kasvihuoneesta loppuu tila taas kesken...


Ja vielä yksi astetta eksoottisempi valinta, Indigo Rose, joka on maultaan luumumainen ja muuttuu kypsyessään lähes mustaksi.


Ihan vain edes jonkunlaisen sadon varmistamiseksi ostan kyllä vielä jonkun perustomaatin siemeniä, mutta niitä löytää ihan lähikaupastakin.

Viime vuonna kokeilin erilaisia kurkkujakin, ja niissäkin sato jäi kokonaisuudessaan laihanlaiseksi. Nyt tilasin erikoisuutena Carosello kurkkumelonin.


Niiden maku on sekoitus kurkkua ja melonia. Muuten tyydyn kurkuissakin perusratkaisuihin.

Ja vielä pari paprikaa: oranssi Hamik ja valkoinen Amyka.



Muita paprikoita en varmaan laitakaan. Viime vuonna minulla oli myös joku valkoinen ja oranssi paprika, en muista olivatko juuri nämä samat. Joka tapauksessa niistä tuli sekä määrällisesti että laadullisesti paras sato. Isot, punaiset paprikat eivät ehtineet kypsäksi saakka.

Sitten vielä vähän kesäkurpitsaa, ehkä optimistinen meloni... Saa nähdä mitä keksin, mutta eksoottisimmat rehut jätän suosiolla väliin. Nimimerkillä "ei pepinon pepinoa"...

(Kaikki kuvat Exotic Garden)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Kun menopeli pettää

Miten kaikki rahanmeno ja korjausta vaativat jutut osuu aina samaan hetkeen? Ensin hajosi toiletti, sitten syttyi auton kojetauluun kiusallinen keltainen merkkivalo. Jotain bensansyöttöön tai pakokaasuihin liittyvää häikkää, ilmeisesti. Koska ajotietokone pysyi hiljaa, ajelin autolla viikon verran kunnes oli vain todettava, ettei se merkkivalo yksinään sammu.

Opin uuden osan autostani: siitä on mennyt toisiopumppu. Hinta vaihtoineen 850 euroa. Huoltomies lohdutteli, että merkkiliikkeissä summan saisi kertoa kahdella. No ei lohduttanut.

Ajokin ollessa pajalla sain kyydityksen töihin mieheltä. Pimeä, loskainen ja räntäinen aamu, sopiva hetki sille, että heti moottoritielle päästyämme kuskinpuoleinen pyyhkijänsulka lopetti liikkeensä ja jäi pystyasentoon. Mies sitten ajoi vänkärin puolelle kumartuneena, sen puolen pyyhkijänsulka onneksi jatko työtään väsymättä.

Läpsystä vaihto: kun haemme toisen auton tänään huollosta pois, jää toinen sinne saamaan hoivaa ja huolenpitoa.


Se on muuten jännä juttu: jos perheessä on esim. mersu tai bemari ja ns. kakkosautona joku pikkukottero, kaikki olettavat sen pikkuauton olevan emännän kauppakassi ja "urheiluauto" kuuluu isännälle. Meillä tämä menee toisin päin: minä ajan sillä ykkösellä, ja isäntä polkee ruohonleikkurilla. Tämä tosin johtuu vain siitä, että sopimuksemme mukaan huonompi kuski ajaa turvallisemmalla autolla...

torstai 1. tammikuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta 2015!


Niin vaihtui vuosi. Ei juhlistettu sitä mitenkään, oltiin vaan kotona, ja jaksettiin valvoa nippa nappa puolille öin. Lana ei ilotulituksesta ollut minällään, kuten ei ennenkään.

Toivottavasti alkaneesta vuodesta tulisi hyvä, ainakin parempi kuin edeltäjänsä. Ei viime vuonna mitään superkurjaa tapahtunut, mutta jotenkin se tuntui raskaalta rämpimiseltä. Jotain pientä vastusta oli koko ajan, meidän molempien työpaikoilla yt-neuvottelut jne.

Paljon oli positiivistakin, isoimpana juttuna ehkä se oman mökkitontin voittaminen :)


Ai niin, mun ihanaisesta seinäkalenterista sai kääntää ekan kuukauden näkyviin :)