Kirppistelyä ja "astiaston" keräilyä

Ei viikkoa ilman kirpparilla kiertelyä... Pitkään on olleet kivat löydöt tiukassa, mutta nyt sitten olisi ollut vaikka mitä! Hillittin itteni, ja ostin vaan pari harkittua juttua...

Heikki Orvolan vuonna -74 suunnittelema tuikku, tuotantovuodet 1975-1983. Ennestään mulla olikin jo yksi, väriltään ruskea/amber/mikäonkaan. Tämä oli halpa! Tätä tuikkua on vihreänäkin, ja olen niitä kirppareilla nähnytkin, mutta ei ole oikein tehnyt säväystä.

Olen monesti kertonut hurahtamisestani turkoosiin lasiin, ja nyt olen pääsääntöisesti katsellut sillä silmällä tarjoiluastiota ja muuta kattamiseen liittyvää. Nyt löytyi nätti pieni kulho, kuulemma 1930-luvulta ja kotimaista tuotantoa. No, siitä en ainkaan vielä tiijä mittään, onko vai ei.

Vasemmanpuoleinen kulho mulla oli jo ennestään, se on Helena Tynellin Riihimäen Lasille suunnittelemaan Pohjantähti-sarjaa. Oikealla on se uusi kulho. Ja mikä onni ja autuus, ne on sattumalta samaa sävyä! Oli vielä kallis, joten siksikin olen iloinen. Tuo värimaailman hallinta on yksi kirpparilta keräilyn huono puoli: keskenään saman värisiä random-astioita on vaikea löytää, varsinkin, kun se tietty sävy on ihan muistin varassa.

Sävyissä kun tosiaan piisaa... Luna-kulhot on selkeästi siniseen menevää turkoosia, ja niiden alla oleva tarjoiluvati taas samaan vihreään kuin isommat lasikulhotkin. Sekin on kirppislöytö, mutta taitaa olla moka-sarjaa. Ei sitä nyt varsinaisesti vanhaksi väitettykään, mutta eka pesu irrotti suurimman osan väristä, ja jätti jälkeensä vahvan käsityön leiman... En tiedä siis yhtään, mikä se on olevinaan, taitaa olla roskislöytö, siis löytyy seuraavaksi roskiksesta tai lasinkeräyspöntöstä :P

Ei mun ole tarkoituskaan kattaa kaikkea kerralla turkoosilla, vaan käyttää väriä joko kirkkaan lasin tai valkoisen posliinin kaverina. Ettei mene ähkyn puolelle... On se silti vaan niin kiva, että löytää tämmösiä matcheja :)

Matchista tuli mieleen, löysin myös kaveria kahdelle mustalle Arabian kukkaruukulleni (niille, joissa kiinanruusut asustaa): ihan samanlainen muuten, mutta himpun isompi, ja valkoinen. Ja mukana tuli myös aluslautanen, joka mustista ruukuista puuttuu.

Muut päivän löydöt jätin ostamatta, koska tuo lasikulho vei niin ison osan etukäteen päättämästäni budjetista. Olisi ollut vielä mm. kaksi isoa valkoista Finelin emalikulhoa (reunoissa vähän sanomista, mutta leimallisia), Nanny Stillin Kirsikka-sarjan lasikulho ja tuon yllä mainitun Pohjantähti-sarjan kulho (eri mallinen tosin), väriltään vaalea liila tai pinkki. Ja pakko pitää jotain ostoskuria muutenkin, päin vastoin, pitäisi ottaa pöytä kirpparilta ja viedä tavaraa myyntiin. Ajan myötä on löytynyt taas ihan yllättävän paljon tavaraa, josta voisin kuvitella luopuvani ;)

Viikonloppuna onkin ihan erilaista kivaa tiedossa: lähdetään katsomaan sitä mun tonttia :) Ja tehdään pieni Pohjois-Karjalan kierros muutenkin. Yötä ollaan Sokos-hotellissa Kolilla, pientä ylellisyyttä tähän kotimaan matkailuun...Siellä on spa ja kaikki, vaikka luonnon ja maisemien takia mua ensisijaisesti kiinnostaa sinne mennä. Lapsena Kolilla tuli käytyä joka kesä. Yöpymisvaihtoehtoina olisi ollut myös sekä Juuan että Mannervaaran mökit,  mutta ne on jo kylmillään ja vailla mukavuuksia, joten... Saatiin lemmikkihuone, joten Pötkönenkin pääsee mukaan :)

Mitkä melonit!!

Sainpahan herätettyä huomion... ;)

Mutta tosiaan, Baby-lajikkeisista pikkumeloneista ainakin kaksi kasvoi ja selviytyi syötävään kuntoon :)

 Maku oli hyvä, mutta hyvin mieto, ja siemeniä oli aika perhanasti. Enempi muistutti maultaan hunajamelonia kuin tavallista vesimelonia.

Lähes kaikki muukin syötäväksi kelpaava on nyt harvestoitu kasvihuoneesta. Ei siinä sadossa paljon säilöttävää tai muuten säilytettävää ollut, määrä oli niin vähäinen. Suoraan mahaan meni melkein kaikki :)

Erikoisemmat tomaatit oli aika huonoja kypsymään, parhaiten tuli tavallisia keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja. Niitä ehti itse asiassa nuupahtaa puskiinkin...

Green zebroja ehti kypsyä kaksi, ellei nyt jokunen ehdi vielä. Ei niitä montaa ole kaikenkaikkiaankaan. Näissä säilyi tuo erikoinen väritys kypsänäkin. Maku oli aika hapokas ja kirpakka. Sisältä tomaatti on vihreä.

Punaisesta Tigerellasta häviää raidat lähes tyystin kypsymisen myötä. Maku on näissä TODELLA maukas, lähes marjaisa!  Ja myös tuoksusta tulee jokin marja mieleen. Sato jäi pieneksi näissäkin, mutta ihan ehdottomasti Tigerelloja on laitettava ensi kesänäkin! 

Porukan isoin pettymys oli Black Cherry. Tomaatteja tuli vähänlaisesti, kypsyminen oli huonoa, suurin osa halkesi kypsyessään. Ja maku ei ollut millään lailla erityinen. Väri niissä oli ihan kiva, semmoinen samean ruskehtavan punainen. Kuvaa ei oo...

Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä tätä väri-iloittelua katselee lautasellaan oikein mielellään :)

Väristä tuli mieleen:valkoisista paprikoista tulee näköjään oransseja ajan myötä. Ei ne kuitenkaan ole ylikypsiä, vaan ihan syötävissä vieläkin.

Sain anopilta ison pussillisen omenoita :) Aivan ihanan makuisia, ja tuoksu täyttää keittiön.

Tänään tämmönen päivä 😃

Eli tänään oli päivä, jolloin kävin "hakemassa" UPM Bonvestan kilpailussa/arvonnassa voittamani rantatontin 😄 Vähän skumppaa, hyvä lounas, mukavaa jutustelua ja kauppakirjan allekirjoitus. Eka sain tuon lahjakortin, jolla sitten "maksoin" tontin. Kiva oli kuljetella tuota junassa, se on semmonen kapalevylle tulostettu metri x jotain -kokoinen pr-viritelmä.

Kotiintuomisina oli myös tämä tosi kaunis syksyinen kukkakimppu.

Koristekaalia, orkideaa...

...ruusua ja muuta. Ihanaa 😍.

Syyspäiväntasaus ja syksyn eka takkatuli

Tänään on syyspäiväntasaus - hetki, jolloin pimeän ja valoisan ajat ovat suunnilleen yhtä pitkät. Tästä      pimeä aika alkaa pidetä, ja valo valtaa alaa taas vasta kevätpäiväntasauksen jälkeen. Sopivasti samaan syssyyn sattui myös syksyn kylmin päivä! Meillä ei sentään pakkasta ollut, mutta lähellä nollaa käytiin. Pohjoisessa satoi jo lunta, ja räntää rätkytteli Päijät-Hämettä myöten. Minäkin näin ensimmäiset ilmassa leijuvat lumihiutaleet, mutta ei sitä vielä sateeksi saattanut sanoa, onneksi!

Hyvä hetki laittaa siis syksyn ensimmäiset tulet takkaan.

Myös kynttilöiden aika alkaa nyt.

Syksy kiristää otettaan

Tänään oli taas todella kaunis ja aurinkoinen syyspäivä! Lämmintäkin oli, jopa niin, että heinäsirkat intoutuivat sirittelemään puutarhassa :)

Mutta aamu oli tosi kylmä! Meillä lämmintä oli vain kaksi astetta. No plussaa sentään; muutama kymmenen kilometriä pohjoisempana asuva kaverini oli saanut raapata auton ikkunat töihin lähtiessään! Siis syyskuun puolivälissä...

Kiinanruusu kukkii :)

Niin se jaksoi pieni kiinanruusun alku ponnistaa nuppunsa auki :)

Väri on tuommoinen kauniin persikkainen. Hassua, kun kukka on niin iso kasvin muuhun kokoon verrattuna :)

Ikävä kyllä kiinanruusun kukinto ei ole pitkäaikainen ilo, vaan kuihtuu jo parissa päivässä. Mutta eipä hätää, uusia nuppuja on jo odottamassa :)

Vanhan työtuolin tuunaus

Ostin Huuto.netistä ihan parilla eurolla Iskun elämää nähneen työtuolin. Semmonen perusvekotin, vanha jo, ja mintunvihreällä kankaalla verhoiltu. Ostin sen ihan sillä tarkoituksella, että puran osiin ja laitan jotenkin uusiksi. Siksi oli tärkeää, että verhoiltujen osien runko oli puuta, mikä puolestaan käytännössä tarkoitti sitä, että tuoli tosiaan on vanha. Nykyään ne on jotain muovia kaikki verhoilujensa alla.

Ostin tuolin jo helmikuussa, joten kovin aikaansaava en ole ollut! Aloitin kyllä purkamisen heti tuoreeltaan, mutta sitten innostus hiipui. Homma oli sottaista sisällä tehtäväksi, kun täytteet mureni ihan käsiin. Ulkona taas ei tarjennut tehdä mitään.

No homma jatkui kesällä, tasohiomakoneen avulla. Ja sitten taas hyytyi. Päätinkin, että nyt mennään helpoimman kautta, ja ostin purkin huonekalulakkaa...

Siinä se nyt on, ja tällaiseksi saa jäädäkin, ainakin toistaiseksi.

Vaikka istuimen ja selkänojan pinta on hiottu tasaiseksi, jäi väri silti tosi kirjavaksi. Pintaa olisi pitänyt hioa ihan kamalasti, mieli saada sävystä tasainen. Toisaalta, ei haittaa, on luonteikkaampi näin.

Ja jos pehmuketta kaipaa pehvansa alle, niin se hoituu vaikkapa näin...

Oma rantatontti ja pari karvaa kaviokkaasta!

Osallistun usein arvontoihin, ja lottoankin välillä. Ikinä en voita kuitenkaan mitään, mutta pitäähän sitä yrittää.

Tiistaina soi puhelin. Joku nainen siellä esittäytyy, menee multa vähän ohi. Ihan kuin olisin kuullut sanan UPM. Seuraava lause saa kuitenkin epäilemään lehtimyyjää: "Olet osallistunut arvontaan, ja voittanut pääpalkinnon." Jaahas. Sitten korva tavoittaa sanat "25 00 euron arvoinen rantatontti".

SIIS ANTEEKSI MITÄ??? Niin, olen kesällä osallistunut netissä UPM Bonvestan järjestämään Tuunaa tontti -kisaan/peliin/arvontaan. Ja kerrankin mulla kävi munkki, voitin pääpalkinnon, joka on 25 000 euron arvoinen kesämökkitontti, rantatontti!

Piti kyllä kysyä soittajalta, että oletko aivan tosissasi, ja eihän tämä ole pilapuhelu. Oli hän tosissaan, ei ollut pilapuhelu :) Sain sähköpostiini listan tonteista, yhteensä kahdeksasta, joista pääsin valitsemaan. Eteläisin tontti oli Luumäellä, pohjoisin Kuusamossa. Sain pari päivää aikaa miettä, ja kovasti sitten ynnäilin eri tonttien plussia ja miinuksia. Sen kummemmin syitä tässä nyt erittelemättä, valintani osui Joensuussa/Enossa, Jäsyksen rannalla sijaitsevaan maalämpäreeseen.

Tontin koko on 5510 neliötä, ja se avautuu koillisen. Tällä hetkellä sillä kasvaa järeää mäntypuustoa.

Enoon on matkaa 20 km, Joensuuhun alle 60 km. Vesiteitse pääsee Pyhäselän kautta aina Pieliselle saakka. Voi mieletöntä! Kuvat UPM Bonvesta.

Voittajan - eli mun! - nimi julkistetaan tänään, ja parin viikon päästä on vielä virallinen palkinnon luotuvus UPM:n pääkonttorilla.

Ja toinenkin supermukava asia mahtui viikkoon! Minähän ostin osuuden Jokimaan ravikimpasta jo tuolla alkukesästä. Nyt kimpalle - Talli Onnenpotkulle - on saatu ostettua hevonen.

Hän on 2-vuotias suomenhevosori Piskon Merkki, isä Camri, emä Piskon Tyttö, emänisä Ilon-Pisko. Tästä Esa Holopainen alkaa koulia oikeaa ratojen valtiasta :) Hevosta kuvaillaan reippaaksi ja eloisaksi vekkuliksi, joka kuitenkin on käytökseltään oikea herrasmies.

Piskon Merkin kasvattaja on Taisto Rautiainen Rääkkylästä. Hänet on palkittu vuoden 2013 suomenhevoskasvattajana. Kuva Mari Rautiainen.

Tämän lähemmäksi omaa hevosta en varmasti ikinä pääse :) ja Merkistäkin mulle kuuluu ehkä parin karvatupsun verran.

Viimeaikojen kivoimmat kirppislöydöt

Taas on tullut koluttua kirppiksiä, vaikka mitään ei pitäisi ostaa. Päin vastoin... No monesti käynkin kiertelemässä vain ajankuluksi, mutta välillä sitten mukaan tarttuu jotain kivaa :)

Tämä turkoosinsininen pullo on löytö Huuto.netistä. Tämä myytiin Oiva Toikan Florana, mutta myöhemmät selvittelyt on antaneet viitteitä siitä, ettei Flora-sarjaan kuulu mitään karahvia tai pulloa, vaan tämä olisikin italialaista alkuperää. Hmm.... Noh, nätti se on joka tapauksessa, mutta aika kallis, jos onkin vaan jotain "tusinalasia".

No ylläolevassa kuvassa on takuuvarmasti Tamara Aladinin Tuulikki-maljakko, ollut tuotannossa vuosina 1972-1976. Oikealla on Nanny Stillin suunnittelema Railo-maljakko, tuotantovuodet 1974-1975. Maljakkoa on tehty ainakin kahdessa koossa, ja tämä on niistä se pienempi. Ennestään minulla olikin jo Railo-pullo tai -karahvi, miksi sitä nyt haluaakin kutsua.

Nanny Stillin Flindari-pulloja onkin nyt sitten jo kolmea väriä ja kahta kokoa.

Yllä olevat ei ole mitään muuta kuin kivoja lasiesineitä :) Vasemmalla mulle hieman epätyypillinen vaaleanpunainen maljakko, hinta 3 euroa. Mulla oli jo ennestään samantyylinen, mutta pienempi ja kirkasta lasia oleva maljakko, ostin tämän sille kaveriksi. Tykkään, että esineillä on parit :)

Ja oikealla on soma lasimalja, jollaista olen kaipaillut aina joulun aikaan. Sen voi täyttää vaikka millä: koristeilla, makeisilla... Jostain syystä näen sen sieluni silmin täynnä vanhoja, ruosteisia avaimia! Hinta 8 euroa.

Etualalla on Riihimäen Lasin (vaiko Nuutajärven?) jalallinen lasimalja. Tuollaista olen laiskasti etsiskellyt kynttiläasetelmia ja vastaavia varten. Pitäisikin vaihtaa simpukat johonkin muuhun rekvisiittaan, alkaa olla turhan kesäistä kuluvaan vuodenaikaan nähden.

Ja tämä peuran pään mallinen tuikku"teline" oli jotenkin niin hulvattoman kitch, että se oli pakko saada :) Menee kuin väärä raha valkoisella kokoelmahyllylläni, Arabian karahvin, hymypoikapatsaan ja muiden vastaavien aarteiden joukossa.

Rikkaruohosta riemastuksen aiheeksi?

Meillä on pihassa pari kohtaa, missä ei kasva kuin rikkaruohot. Maa on liian kovaa ja savista, ja aitakin taitaa vähän varjostaa. Rikkakasveista nokkoset viihtyy siellä ihan parhaiten.

Olen yrittänyt saada näillä paikoin kasvamaan jotain järkevää. Tulos on jäänyt laihanlaiseksi. Noh, jos en voi voittaa sotaa rikkaruohoja vastaan, niin pitää sitten yrittää edes kasvattaa sellaista, mistä voisi kuvitella tykkäävänsä (eli ei niitä nokkosia).

Ja se sentään näyttää onnistuvan! Ehkä liiankin kanssa... Toissa kesänä keräsin joutomaalta jättipalsamia terassille maljakkoon. Se on musta nätti kukka, vaikka rikkaruoho onkin. Kuihtuneet kukat nakkasin sitten niille paikkeille, mihin toivoin sen itävän. Viime kesänä ei näkynyt mitään (paitsi niitä nokkosia...). mutta tänä vuonna kasvu on varsin räjähtänyt käsiin :P

Tuolla puskan sisällä on saavi, jossa on pari kesäkurpitsaa. Hyvin maisemoituvat palsamien sekaan... Ja jos en tee isompaa mullanvaihtoa, niin veikkaan, että siinä saavissakaan ei ensi vuonna kasva muu kuin palsami.

Palsamin kukat on minusta nätit, vähän jotain orkideaa tai ritarinkannusta muistuttavat. Nyt alkaa nämäkin olla samalla tiellä kuin muutkin kesän kukkijat, eli roskaa, roskaa vaan...

Ensimmäiset syyskukat

Hammasta kiristellen piti antaa periksi, ja ostaa ekat pallokrysanteemit, jotka lasken ihka-aidoiksi syyskukkasiksi. Sen verran alkoi kato käydä kesäkukkarintamalla.

Kivoja kukkia, en minä sillä, mutta mulla näihin liittyy aina todella vahvasti se syksyn tulon ja kesän loppumisen fiilis. Krysanteemi on vaan pykälän päässä kanervasta ja callunasta, mitkä on sitten jo ihan talven tulon merkkejä.

Ylläripylläri että valkoisia ostin taas, toinen tuli terassille ja toinen sinkkisaaviin lankaköynnösten seuraksi. Tästä kuihtui pallohortensia alta pois.

Syksyn, tai koko kesän yllättäjä on kiinanruusu! Eräällä puutarha-aiheisella keskustelufoorumilla joku tarjotteli kiinarinpistokkaita postikulujen hinnalla. No heti halusin. Pari pistokasta putkahti sitten nuutuneina postilaatikkoon. Alkuun näytti, että ei niistä mitään tule. Tökkäsin pistokkaat kuitenkin turveruukkuihin ja kasvihuoneeseen, missä ne on olleet enemmän ja vähemmän unholassa koko kesän. Joskus olen vettä siihen suuntaan roiskassut.

No nyt toinen niistä on aikeissa kukkia, nuppuja on kolme! Toisella ei vielä ihan niin hyvin sentään mene.

Sainpa nyt kirppikseltä löytyneet vanhat Arabian pienet kukkaruukutkin käyttöön :) Kiinanruusut saa olla terassilla niin kauan kuin yöpakkaset ei uhkaa, ja sen jälkeen siirrän ne keittiön ikkunalle.

Syksy on virallisesti täällä

Syyskuun ensimmäinen, virallisesti syksyn eka päivä. Aamusta sen jo huomasi. Terassin laudat oli kylmät paljaiden jalkojen alla, kasvihuoneen lasit huurussa ja kesäkukkaset jotenkin aivan kyyryssä, viluissaan. Lämpömittari näytti +6 astetta. Plussan puolella sentään täällä etelässä, keski- ja pohjoisosaan maata on luvattu jo hallaöitä.

Olen ennenkin marmattanut, miten vaikeaa aikaa syksy mulle on. Ja raskaalta se tuntuu taas, vaikka nytkin ilma on ihan hyvä. On luvattu nättiä viikkoa, ei sateita (yes, kyllä on satanutkin!) ja lämpötilojenkin luvataan kipuavan lähelle paria kymppiä.
Kuitenkin se syksy on siellä. Viileänä virtana ilmassa, kylmänä sävynä auringonvalossa, maatuvien lehtien tuoksuna.

Jotain kivaa sentään tähänkin maanantaipäivään: töissä odotti kimppu kukkia ja skumppapullo :) Miksi jokainen viikko ei voisi alkaa näin!