Antiikkia, antiikkia

Katsoin tänään ekan kerran TV1:ltä tulevan ohjelman nimeltä Antiikkia, antiikkia. Se ei tosiaan ole mikään uusi ohjelma, vaan käsittääkseni mennyt jo hyvän aikaa. Ykkösen ja kakkosen ohjelmiin ei vaan tule ikinä kiinnitettyä mitään huomiota, koska näppituntuma on, ettei sieltä ikinä mitään mielenkiintoista tule :P Olen takuulla väärässä, ties mitä helmiä menee ohi silmien!

Tämä nyt oli sen oloinen esitys, minkälaiseksi kuvittelin esim. Foxilta tulleen Rojua rojua -ohjelman. Tai ainakin tämän yhden katsomiskerran perusteella sai vaikutelman, ettei arvioitavaksi taideta tuoda kovin arvokasta antiikkia, vaan semmoisia paremman kirppislöydön tasoisia esineitä. Voin olla ihan väärässä, ja tässä oli nyt vähän kevyempi otos.

Koitan pistää ohjelman esitysajan, klo 20, korvan taa, ja olla ruudun ääressä taas ensi sunnuntaina :)

Viikon kukkijan titteli menee...

...siperiankurjenmiekalle!

Kukinta ei kestä pitkään, ja leikkona nämä ei kestä yhtään, kokeiltu on...

Osa lehdistä on jo laossa, en tiedä saako siitä kiittää sateita, vaiko puskassa mielellään kuhisevaa koiraa :p

Korfulla kesäkuussa

Eipä olisi Korfun reissu sopivampaan aikaan osua! Oltiin siellä juhannuksen alusviikko, lähtö oli perjantaina 13. päivä. Ilmat oli siellä tosi ihanat, kuten odottaa saattoi, vaan täälläpä oli tullut rakeita, räntää, vettäkin tietysti, ja ollut tosi kylmä koko ajan. Kasvihuoneessa rehut voi ihan ok, mutta ulkolavalta oli kuollut pari kurpitsaa, eikä muut ole kasvaneet koko aikana lainkaan. Tulis nyt lämmin!

Tässä nyt vain muutama kuva matkan varrelta...

Oltiin perillä Korfulla, Agios Georgioksessa, ennen puolta yötä, ja parvekkeelle mennessä vastassa oli komea täysikuu :) Mitään muuta ei sitten näkynytkään, sirkat vain sirittelivät lämpimässä illassa... Tuo on yksi parhaista asioista Kreikassa: sirkkojen siritys ja suolaisen meren tuoksu, lämmin ilta....

 

Parhautta on myös hyvä ruoka, kuten tälläkin matkalla. Stifadoa, souvlakeja, moussakaa, viininlehtikääryleitä, oliiveja, fetaa... Jännä juttu, muuten en siedä oliiveja lainkaan, mutta Kreikassa, siis paikan päällä, varsinkin kalamatat ovat herkkua! Ja kotona en ole mikään fetan fani, salaattijuustoista nyt puhumattakaan, yöks! Mutta tuolla, ai nam! Johtuisiko säilytyslämpötilasta? Nytkin fetat olivat lähes tuorejuustomaisen pehmeitä ja suussasulavia, sellaisia kädenlämpöisiä.

Hotelli oli neljän tähden, mallia all inclusive, ja parempi kuin hyvä. Nimeltänsa Aquis Sandy Beach, tarkemmin pääsee kurkistamaan tästä. Finnmatkojen kautta mekin sinne mentiin. Kuvassa näkyvä allas oli kolmesta vaihtoehdosta se meidän "vakkari", toisessa päässä onkin sitten heti meri!

 

Pelkäsin vähän etukäteen, että jos hotelli paljastuukin lapsiperhehelvetiksi. Mutta ei, hyvin siellä oli huomioitu myös lapsettomat matkustajat. Esim. perhehuoneet oli omassa osassaan resortia, ja altaista yksi oli varattu rentoutumista varten. Villein meno oli toki sillä altaalla, jossa oli vesiliukumäet, ja läheisyydessä sijaitsi myös lastenallas. Oltiin yhtenä päivänä tällä ns. vesipuistoaltaalla, mutta meno oli sen verran hiuksia nostattavaa, että myöhemmin valittiin tuo yläkuvan allas, jossa meno oli relax poolin ja pyörremyrskyn välimaastosta.

 

Hotelli sijaitsee saaren parhaaksi tituleeratulla rannalla, ja olihan sitä vaaleaa, hienoa hiekkaa lähes silmänkantamattomiin, ja merivesi todella kirkasta. Mukava siinä oli tassutella, ja auringossa maata, mutta merivesi oli vielä ainakin täällä saaren tuulisemmalla puolella melko vilpoista!

 

 

Jos ei tykkää suorasta auringonvalosta, niin rantapäivää voi viettää myös cabanassa:

 

 

Vaikka hotellialue oli aivan tolkuutoman kokoinen (ilman karttaa emme olisi löytäneet omaa huonettamme saapumisiltana...), niin se oli myös kaunis ja viihtyisä. Istutuksiin ja nurmialueisiin oli panostettu paljon.

 

 

Bougeainvillat kiipeilivät pitkin seiniä eri punaisen sävyissä. Siellä täällä oli palmuja, kukkivia pensaita ja kukkaryhmiä. Harmi, ettei tullut otettua niistä enempää kuvia! Toisaalta paras kukinta taisi olla jo takana päin, mutta kokonaisuus oli silti vielä silmää viehättävän vehreä ja värikäs.

Hotellin ympäristökin oli vihreä ja vehreä. Suurin osa siitä vihreydestä oli peräisin lähikukkuloita peittävistä oliivitarhoista.



Osa tarhoista oli hoidettuja ja hyvässä kunnossa, osa taas aivan rempallaan, puut ylikokoisia, oksat repeilleet rungoista jne. Puiden katveessa saattoi olla vielä hylätty asuinrakennuskin. Ei taida mennä kovin hyvin kreikkalaisilla vieläkään :/

 

Nähtiin muuten tuolla puiden varjoissa myös käärme. Enpä olekaan kärmekseen ennen Kreikassa törmännytkään. Aika iso vonkale se oli, pituutta ehkä metrin luokkaa. Muistini mukaan Kreikan myrkyllisin käärme on kotimaisen kyyn luokkaa, joten eipä tuo isommin hätkäyttänyt. Vaikka eipä sitä mielellään itseään puretakaan.

 

Meillä oli taas moottoripyörä muutaman päivän vuokralla, ja sillä sitten päristeltiin lähiympäristössä. Aivan vieressä oli Korission Sea/Lake/Lagoon. Rakkalla lapsella tuntuu olevan monta nimeä. Joka tapauksessa Korission on vesialue, jonka hienohiekkainen kannas erottaa merestä. Se on luonnonsuojelualuetta, ja mm. merikilpikonnien lisääntymispaikka.

 

Järvi oli päässyt vähän kuivahtamaan toisesta, eli siitä helpommin saavutettavasta päästään. Veikkaan, että sateiseen vuodenaikaan vedenpinta on paljonkin korkeammalla.

Kannas oli tosiaan hienoa hiekkaa, jossa kasvaa siellä täällä kitulias havu tai piikkinen pensas. Auringon paahteessa tunnelma oli kuin autiomaassa konsanaan :P

 

Aivan yllättäen hiekan keskellä jaksoi kasvaa kukkiviakin kasveja.

 

Vastapäisiltä kukkuloilta aukesi rannikolle ja järvelle huikeat näköalat, mitä nyt autereinen ilma sumensi näkymiä hieman.

Varsinkin yllä olevassa kuvassa Korission ja sen kuivunut ranta-alue erottuvat selvästi.

 

Auringonlaskut oli sitten hienoja, ja värit vertaasa vailla! Aurinko ei laskenut suoraan mereen, vaan niemekkeen taa. Horisontti kylpi silti iltaruskon sävyissä.

 

Iltaisin, ja joskus aamullakin, taivalla purjehti pilviä. Ne kuitenkin haihtuivat aina päivän lämmetessä. Oikeasti pilvisiä päiviä sattui viikon ajalle vain yksi. Lisäksi yhtenä yönä oli melkoinen ukkosmyrsky.

Pilvisenäkin päivänä oli tosi lämmintä, joten se oli mitä mainioin päivä pieneen retkeilyyn. Ajeltiin motskarilla saaren pääkaupunkiin Corfuun, tai Kerkyraan. Käytiin mm. vanhalla ja uudella linnoituksella, ja katseltiin muutenkin kaupungin menoa ja meninkiä.

Uuden linnoituksen muurit on tosi jyhkeät, niihin on saanut latoa toisenkin kiven... Näköalat yli kaupungin oli hienot, taustalla näkyy myös vanha linnoitus.

Talojen väleistä nousi yllättäviä väripilkkuja kukkivien puiden muodossa.

Vanhan linnoituksen jykevää muuria ja majakka, joka käsittääkseni on pimeänaikaan toiminnassa edelleen.

Kukat valtaavat sijansa mistä vain voivat, muurin raoistakin.

Laventelia myynnissä eri muodoissaan, mun lempparia!

Ja tässäpä sitten kaunis, helteen ja kävelyn turvottama räpylä! Ihan omani on, ikävä kyllä. Kävin siis hotellin Fish Spassa. Oli ihan uusi kokemus mulle, ja alkuun aika ällön tuntuista. Eihän se tietenkään satu, vaan ennemminkin kutittaa. Ällöimmältä tuntui, kun kalat menivät varpaiden väliin :P Tuntemusta voi parhaiten verrata ehkä pieniin sähköiskuihin. tai kuplintaan.

Juhannusruusu täydessä kukassa!

Tämä otti vähän ennakkoa :)

Kasvihuoneella oivallettua...

...eli mitä opin tänään! No en juuri mitään :) Tai ehkä sen, että kasvin ei tarvitse olla suuren suuri alkaakseen tuottaa satoa.

Paprikan taimi on vielä matala ja hentoinen, mutta siinä on monta nuppua.

Toivottavasti kaikki menee putkeen nyt. Viime vuonna paprikat kukkivat tosi myöhään, ja aluksi kukat vain kuihtuivat pois. Loppujen lopuksi alkoi tulla hedelmääkin (voiko paprikasta muuten sanoa näin?), mutta kesä loppui kesken, ne eivät ehtineet kypsyä.

Vähän sama juttu oli vesimelonilla. Kaksi mollukkaa ehti kasvaa tennispallon kokoiseksi, ja siinä kaikki...

Sugar Babyn alku on myös pieni vielä, mutta siinä on ensimmäinen kukka! Tosin en tiedä, onko siitä mitään iloa, vai pitäisikö kukkia olla enemmän, jotta pölytys onnistuisi.

Ja ensimmäinen tomaatti, taitaa olla Tiny Tim, tai Balcony Yellow, on valmis kukintaan :)

Kovin on pikkuruiset nuput, mutta ei ole iso kasvikaan, ja tomaattienkin pitäisi jäädä pienikokoisiksi.

Toivottavasti nämä nyt onnistuu :)

Piipahdus Pietarissa

Olin torstaista perjantaihin työmatkalla Pietarissa. Se oli ensimmäinen visiittini siellä, ja yleensäkin Venäjän puolella. Kiinnostava ja kiehtova kaupunki, jonne tahtoisin uudelleen lomailun merkeissä!

Nyt nähtävyyksiä ei juuri ehtinyt katsella, ja niitä harvojakin vain ulkoa päin. Sää kyllä suosi: torstaina Pietarissa oli lämmintä +34 astetta, ja perjantaina vain muutaman asteen vähemmän. Ehkä vähempikin olisi riittänyt, työmatkalle :P  Meno- ja paluumatkan taittuivat sujuvasti Allegrolla.

Pietaria halkoo tietysti Neva-joki ja lukuisat kanavat. Meidänkin piti mennä illalla kanavaristeilylle, mutta kun mitään ei ollut varattu etukäteen, niin eipä sitten mitään enää saatukaan. Täyttä oli. Ja tuli nähtyä, ettei ne asiat aina oikein suju, vaikka kuin olis tehty etukäteisvaraukset ja saatu vahvistukset...

Nevan toisella puolella näkyy Pietari-Paavalin linnoitus, jonka katedraaliin on haudattu kaikki keisarit Pietari I:stä alkaen. Nykyään linnoitus on osa kaupungin historian museota. Vähän hassusti linnoituksen eteen on tekemällä tehty hiekkaranta kaupunkilaisten virkistyskäyttöön... Ja kuka tahtoo uida Nevassa??

Linnoituksen valaistu torni näkyy Eremitaasin edessä olevalle aukiolle saakka, samoin kuin Iisakinkirkon valaistu kupoli.

Iisakinkirkon rakentaminen kesti 40 vuotta, vuodesta 1818 vuoteen 1858. Se on yksi Pietarin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tuosta pitkästä rakennusajasta tulee se sanonta, että rakennetaan kuin Iisakinkirkkoa, jos joku juttu kestää ja kestää.

Eremitaasilla tarkoitettiin alun perin Katariina II:n Talvipalatsin yhteyteen vuonna 1764 perustamaa hovimuseota, mutta nykyään nimitystä käytetään koko kompleksista, Talvipalatsi mukaan lukien. Siellä on yli kolme miljoonaa taide-esinettä.

Jännä juttu, kauempaa katsottuna Eremitaasin koristelut vaikuttaa kullatuilta, mutta lähempää huomaa, että ne on sinapinkeltaista maalia vaan, ihan mattapintaista :)

Nämä kaverit oli ihan valmiita lähtemään kotiin, eikä ihme, kello näytti lähes puolta yötä.

Eremitaasia vastapäätä on joku hillittömän kokoinen rakennus, meni vähän ohi, että mikä. Muistaakseni joku puolustusvoimien esikunta.

Ja komee portti, tietysti...

Todella kaunis ja näyttävä nähtävyys on Verikirkko, eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Sen rakennutti Aleksanteri III vuosina 1883-1907 paikalle, jolla isänsä Aleksantri II murhattiin vuonna 1881. Entinen ortodoksikirkko on nykyään museona.

Pari päivää meni aivan vilahtamalla. Ainoa isompi miinuspuoli tuolla oli paikallisten totaalinen kielitaidottomuus, eli englannilla ei meinaa pärjätä. Meillä oli venäjän kielen taitoinen tyyppi porkassa mukana, ja silti tahtoi asioiden hoitaminen välillä takkuilla. Liikenteestä en viitsi edes aloittaa, sanonpa vaan sen verran, että pelotti ihan perhanasti! Paras hetki oli ehkä se, kun meidän kuski ajoi kaverinsa perään, liikuttiin siis kahdella autolla.

Nähtävyyksien ohijuoksun lisäksi meillä oli hetki aikaa shoppailla Galeriassa, aivan tolkuttoman kokoisessa ostoskeskuksessa. Kun sen on nähnyt, niin ei voi kuin ihmetellä, että miksi sikäläiset tulevat tänne jonnekin Jumboon tai Itikseen pyörimään! Toisaalta Pietarissa (tai Venäjällä ylipäätään) ei voi koskaan olla varma tavaran aitoudesta, ns. merkkiliikkeissäkin voidaan myydä piraatteja. 

Mutta joskus vielä uudestaan, paremmalla ajalla!