Perus(tus)asioiden äärellä

Voi kevät minkä teet! Tai et. Pari viikkoa olet aikataulustasi jäljessä.


Esikasvatukset leviää kohta käsiin, tomaatit varsinkin. Enää ei voi oikein taimista puhua. Kasvihuone on jo postikustin matkassa saapunut, ja multakuormakin tuli reilun viikon odotetusta aikataulusta edellä (toisin kuin eräät...). Nyt pitäisi saada pohjat vaan kuntoon, niin kasvihuoneelle kuin kukkapenkillekin.

Hyötypuutarha tulisi niin kuin tähän. Alueelle paistaa aurinko suurimman osan päivää, iltapuolesta alkaa langeta vähän varjoakin. Pohja on nyt vanhaa heinikkoa ja kunttaa, pari puutakin tuosta jo kaadettiin pois.

Yllä tulevan kukkapenkin paikkaa kahdesta eri ilmansuunnasta. Heinikkoa ja vesakon juuristoa tässäkin niin, että ei käsivoimin ylös saa. Sekä kukkapenkin että hyötypuutarhan jatko riippuu nyt kovasti siitä, milloin tutun tuttu minikaivurimies ennättää saapua paikalle ja pelastaa tilanteen.


Välillä tuntuu siltä, että miten oma osaaminen ja jaksaminen näiden kanssa riittää. Ei se pelkkä perustaminen, vaan myös hoito ja muu kunnossapito... Noh, yksi asia kerrallaan ja siitä vähitellen seuraavaan... Ei nämä mihinkään karkaa.

Ei etene

Juuri kun kuvittelee kevään pääsevän viimein voitolle, niin talvi tekee pikaisen paluun.

Ihan jäi lumi maahan asti, ja oli aika mielenkiintoista selvitellä työmatkaa kesärenkailla. Moottoritie on tietysti sula, mutta pikkutiet paikoin petollisen jäisiä.


Vielä on maa niin jäässä, ettei pääse kuopsuttamaan kukkapenkkiä tai raikkoamaan paikkaa kasvihuoneelle ja lavoille. Kasvihuone on tulossa postin matkassa kai tänään, lavat on vielä ostamatta.

Esikasvatukset jakselee tuuheasti. Talouspaperissa idätetyt green zebra -tomaatit on ottaneet selvän kaulan muihin tomaatteihin. Jos olisin jättänyt nämä mullassa idättelyn varaan, niin voi olla, että olisin jäänyt kokonaan ilman. Kaikki mullassa laitetut green zebran taimet on kituneet pois.

Paprikoiden koko ei ole koulimisen jälkeen kasvanut, mutta muuten ne jakselee ihan terhakasti. Mustasilmäsusannat ponnistaa hyvin myös, samoin kuutamoelämänlanka. Kosmoskukkien alut on vielä ihan hentoisia, ja itäminen oli tosi epätasaista.

Samoin isosamettikukka on ottanut vähän vaatimattomman lähdön, ja siemenistä iti vain noin puolet.

Tein itse ja säästin :) Meidän iso peikonlehti on niin tuuhea, että siitä raski raksia pois muutamia ilmajuurellisia oksia. Tökkäsin ne ensin veteen kasvattamaan lisää juurta, ja nyt sitten multaan. Toivottavasti alkaa viihtyä.


Nuo kuvissa näkyvät keltaiset liimalaput on ihan loistava keksintö pikkukärpästen torjuntaan! Esikasvatukset on tuoneet mukanaan kosteassa mullassa viihtyvien kukkakärpästen armeijan, mutta hyökkäys on pysähtynyt näihin tyystin. Kyseessä on Neudorffin kelta-ansa, joka houkuttelee puoleensa lentäviä vihulaisia. Laput on sivelty myrkyttömällä, hajuttomalla, valumattomalla ja kuivumattomalla liimalla, ja ne sopivat käytettäväksi niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Nämä on pienintä kokoa, ulos lavoille tai kasvihuoneeseen voi viritellä isompiakin. Ja ihan takuulla virittelenkin!

Se pääsiäisestä

Pääsiäinen oli ja meni, viikkoa jatketaan talviloman merkeissä. Ikävä kyllä ilmatkin on vähän teeman mukaiset. Aurinkoista kyllä, mutta aivan perhanan kylmää!

Rairuoho ei oikein kasvanut tänä(kään) vuonna, joten ainoiksi pääsiäiskoristeiksi jäivät Arabian puput, muutama tulppaanikimppu ja nippu koivunoksia maljakossa. Pääsiäinen on muutenkin ehkä vähän turhan värikäs juhla mun koristemakuun, joten tälleen yksinkertaisesti on siinä mielessä ihan ok.


Lumet on nyt lähteneet koko tontilta, eikä sieltä oikein mitään kevätyllätyksiä paljastunut. Eli ei pukkaa kukkaa tai mitään. Metsän puolelta löytyi kyllä yksi rajapyykki, mikä oli mukavaa.

Kättä pystyyn, kuinka moni ostaa kiinteistön tietämättä tarkasti, missä tontin rajat kulkevat? No me ainakin... Kyllähän meille viittoiltiin, että tuosta tänne ja tuon koivun kohdalta osimoilleen tuonne, ja tietysti rajat käyvät ilmi kartasta. Mutta onhan se kovin mukava saada ne kunnolla selväksi ihan luonnossakin. Kaksi löydetty, muutama puuttuu...

Ihanat lumikellot

Istutin viime syksynä pihalle aika paljon pieniä sipulikukkia. Lumien sulettua näytti ensin aika heikolta, maasta ei pilkistänyt mitään. Yhdessä yössä tilanne muuttui, ja hentoiset lumikellot nousivat ihmettelemään kevätilmaa.

Ei tämä nyt ihan menestykseltä ainakaan vielä vaikuta, sillä laittelin mm. krookuksia ja minikokoisia narsisseja myös. Ja noita lumikellojakin huomattavasti enemmän, kuin mitä nyt on noussut. Mutta ehkä ne sieltä vielä! Toisaalta, mulla on sipulikukkien kanssa ihan yhtä huono historia kuin avokadojenkin...


Mistä tuli mieleen: ehkä viimeinkin onnistun! Tai sitten tämä on joku multaan eksynyt rikkakasvi:

Laitoin jo ajat sitten tuohon purkkiin kuusi avokadon siementä. Nyt niistä on (ehkä) yksi itänyt! Seuraan mielenkiinnolla :)


Eilen oli virpo- eli palmusunnuntai, ja sen kunniaksi laittelin pihalle vähän pääsiäistä. Tein pienen asetelman tete-a-tete -narsisseista ja orvokeista, ja laitoin mukaan pääsiäismunia vartioivan pupunkin.

Oveen laittelin lisäksi kranssin. Eipä tuo pääovi vieläkään kauhean kutsuvalta vaikuta ja tervetulleeksi toivota, mutta jahka kesäkukkien aika koittaa, niin tilanne kyllä muuttuu.

Pääsiäiskranssi on nätti, alelöytö Järvenpään kukkatalosta. En tiedä, onko sitä ihan ulkokäyttöön tarkoitettu, toivottavasti se nyt kestäisi ehjänä.

Ai niin, olin Kevätmessuilla pyörähtämässä torstaina. Ja niin oli aika moni muukin :) Messuista ei nyt kauheasti kerrottavaa jäänyt, sillä heti paikan päälle päästyäni iski aivan kauhea migreeni, joka vei näönkin mennessään. Keskittymiskyky oli siis aika nollilla, samoin halu kierrellä messuja tungoksessa eri aistiärsykkeiden armoilla. Sen verran sain kuitenkin aikaan, että ostin jonkun verran kesäkukkien siemeniä ja seitsemän pionijuurakkoa. Kukkapenkkiä ei vielä ole olemassakaan, joten pionit päätyivät jääkaapin vihanneslokeroon parempia aikoja odottelemaan.

Lippuarvonnan voittajat

Ei ollut onnettarella tällä kertaa vaikea tehtävä! Kevätmessujen lippuarvontaan osallistui kaksi henkilöä, joten he kummatkin voittavat lipun messuille. Varpuslintu ja Mira, onneksi olkoon :) Laitan sähköpostia tulemaan.

Valmista tuli!

Jee, pihasuunnitelma on valmis :)

Kyllä sitä hartaasti piirustella sai. Ja kun luonne on vielä sellainen, että lopputuloksen pitäisi olla perfecto ja ammattilaisen tasoa, niin ei ollut ihan hermoja hivelevää hommaa.

No ei se tietenkään ammattilaisen kädenjälkeä vastaa, aivan on harrastelijan tasoa. Mites se menikään: ruma se on, mutta kuitenkin oma! Eli olen lopputulokseen kuitenkin aika tyytyväinen.


Tein siis yhden ison kuvan, missä näkyy koko hehtaarin tontti, ja kahdesta istutusalueesta yksityiskohtaisemmat detaljikuvat. Kaikki on tässä vaiheessa piirretty puhtaaksi tussilla kuultopaperille. Seuraava askel on käydä kopiofirmassa siirtämässä nämä "tavalliselle" paperille, ja halutessaan kuvat voi myös värittää.


Isoin työ alkaa tietenkin sitten, kun suunnitelmia aletaan siirtää käytäntöön, mutta se on aivan kesäretki verrattuna piirtämiseen, kun tykkään laitella pihaa. Oi kesä, missä viivyt!?

Lippuarvonta Kevätmessuille!

Messulippuarvontaa pystyyn, eli kaikkien tätä julkaisua kommentoineiden kesken arvotaan pääsylippu Kevätmessuille Helsinkiin (6.-9.4.). Onnetar kohtaa kahta kommentoijaa (yksi lippu/hlö), joten kannattaa osallistua, mahdollisuudet voittaa on melko hyvät :)


Lähetän liput sähköpostitse, joten jätäthän kommenttiin yhteystietosi.


Arvonta päättyy perjantaina 31.3. klo 18. Onnea matkaan :)

Hyvin läks!

Olin huolissani siitä, miten green zebran alut lähtevät kasvuun mullassa, kun niiden siirtäminen idätysalustalta (eli talouspaperilta) meni vähän myöhäiseksi. No tilanne oli vuorokautta myöhemmin tämä:

Eli aivan merkittävää kehitystä on tapahtunut. Kaiken kaikkiaan tosi nopea prosessi, suoraan multaan laitetut siemenet itivät paljon hitaammin ja vaivalloisemmin kuin nämä!

Jollain muulla on kyllä vähän vaikeeta nyt, ja se on kiinanruusu. Lykkäsin sen leikkaamista, koska en halunnut keskeyttää kukintaa. No kukinnallepa ei ollut loppua näköpiirissä, joten kasvilta anteeksi pyydellen leikkasin sen alas, ja tosi raskaalla kädellä. Yhtä pientä sivuhaaraa lukuunottamatta napsin kaikki oksatkin pois. Miehen sanoja lainatakseni, jos se tuosta selviää, niin on kyllä sitkeä pirulainen.

Esikasvatuskokeilua

Viimeksi tuossa papuilin, kun lempparitomaattini green zebra ei ollut innokas lähtemään siemenestä kasvuun. Facebookin puutarharyhmässä kovin mainostettiin siementen idättämistä talous- tai suodatinpaperissa, niin piti tietty kokeilla.

Eli laitoin muovikipon pohjalle palan talouspaperia, siemenet päälle, toinen pala paperia päällimmäiseksi ja kostutus suihkepullolla. Tasaisen kosteuden takaamiseksi laitoin vielä kelmun kipolle kanneksi.


Ja jopa lähti! Siemenet itivät ihan muutamassa hassussa päivässä, ja tilanne meinasi karata jo aivan lapasestakin. Siemenet olisi tarkoitus siirtää paperilta multaan siinä vaiheessa, kun juurta pilkottaa. Näissä on jo sirkkalehtiäkin. Koitin asetella nämä nyt multaan mahdollisimman hyvin, toivottavasti edes joku jatkaa kasvua.


Hankin kotiin vähän lisää vihreää. Lapsuudenkodissani oli iso fiikus eli kumipuu, ja sellaista olen itsellenikin halunnut. No nyt löysin kirpparilta yhden pelastettavan reppanan, joka oli pakko tuoda kotiin.

Ihan terhakkaasti se näyttää jo jaksavan, joten sen uskaltaa varmaan pian siirtää isompaan ruukkuun, nykyinen on jäänyt aika pieneksi. Ja istuu sitten paremmin tuohon koriinkin, kun nousee vähän ylemmäs.

Fiikus olisi hyvä myös latvoa nyt, jos sen haluaa haaroittuvan. Ja tietysti haluan, mutta pitää varoa, ettei nyt pienelle aikaa aiheuta kasville liikaa järkytyksiä.

Lopuksi aiheesta aivan kukkaruukkuun... Kuvassa ei ole mitään huonekasvien vihulaisia, vaan kuivattuja kotisirkkoja, ihmisravinnoksi tarkoitettuja. Hyönteisiä ei ole vielä hyväksytty EU:n alueella elintarvikkeeksi, mutta pääsin silti näitä nyt maistelemaan. Ei ne maistuneet oikein miltään, ei ainakaan epämiellyttävältä. Vähän meinasi kurkussa jarrutella tietoisuus siitä, mitä onkaan nyt nielemässä. Vaikka sirkkoja ehkä jonain päivänä kaupan hyllyltä voi löytyäkin  niin veikkaanpa, että nautin jatkossakin proteiinini vähän perinteisemmässä muodossa.

Missä kevät luuraa...

Okei, myönnän, ilmassa on nyt ehkä turhaa kiirehtimistä ja kiukkuilua... Mutta missä on kevät?? Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi, saisi alkaa jo näkyäkin jossain.

No jotain näkyy sentään esikasvatusikkunalla: tomaatit on taimella. Huonoiten (oikeassa yläkulmassa) menestyy tietysti ne, joita eniten odotan, eli green zebrat. Nämä on nyt luonnonvalon varassa kaikki, eteläikkunalla, mutta valoa on kyllä vielä hieman turhan nirkosesti. Näkyy pitkinä ja honteloina taimina.

Kiinanruusulla sen sijaan menee kovinkin kukkeasti, eli kaksi nuppua aukeamassa ja kolmaskin hyvin tekeillä. Tosi kiva muuten, mutta haluaisin päästä leikkaamaan kiinaria, jotta se vahvistuisi, mutten raski niin kauan kuin se pukkaa kukkaa. Täytyy kai kohta vain kovettaa luontonsa.


Ulkona talvi jatkuu ja jatkuu vaan...

Oikein mukavaa tietysti siinä mielessä, että metsäpolut on tosi hyvässä kunnossa. On aivan ihanaa, kun metsään pääsee suoraan omalta pihalta! Täytyykin tallata polkuja nyt ahkerasti, että niistä jäisi edes joku jälki olemaan sittenkin, kun lumet on sulaneet. Terminen kevät saattaa iltsikan mukaan alkaa jo ensi viikolla. Veikkaan, että maasto on paikoin sitten niin märkää, että kulkemiset täytyy hetkeksi unohtaa, tai hommata kunnon kumpparit.

Ikuinen epäonnistuja

On se nyt ihmeellistä, kun avokadon kasvatus siemenestä ei onnistu sitten millään! Olen kokeillut saattaa kasvua alkuun laittamalla siemenen vesilasiin, multaan osittain, multaan kokonaan... Kokeilematta on vain hammastikkutemppu, jossa siemen tuetaan lasin yläpuolelle killumaan hammastikkujen avulla niin, että vain osa siemenestä on veden varassa.

Nyt on siis menossa kokeilu, jossa siemen on kokonaan mullan peitossa, ja ruukun päällä on lasikupu tasaamassa kosteutta. Kuvussa on ylhäällä reikä, joten ilma pääsee vaihtumaan, eikä kosteutta kerry kuvun alle liikaa. Aikaa on kyllä vierähtänyt jo sen verran, että veikkaisin tästä tulevan epäonnistumisen numero... aika mones.

No paprikaa on kuitenkin tuloillansa! Alkuun on päässeet kumpikin, eli sekä valkoinen että oranssi suippopaprika. Ja eilen oli jo joissakin tomaateissakin vähän vihreää pinnalla.

Hyödynsin Cittarin nipputarjousta ja ostin muutaman viherkasvin lisää. Kuvassa on pari rönsyliljaa ja vesifiikus, joka onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Tarkoitus olisi laittaa nämä riippumaan jossain vaiheessa. Rönsyliljat on musta kivoja tässä vaiheessa, kun ne ovat vielä aika pieniä ja lehdet kiertyvät nätisti kiepille. Isompana ne on helposti kauheita kuhilaita.


Nythän tuntuu olevan menossa oikea viherkasvibuumi, ja kasveilla sisustaminen on trendikästä. Mulle nämä ei kuitenkaan mitään muotijuttuja ole, vaan meillä on ollut viherkasveja aina, mielellään paljon. Varsinkin ensimmäisessä yhteisessä kodissamme oli oikea jungle fever... Silloin ei muuten kukaan vielä tykännyt peikonlehdestäkään, meillä oli ihana iso runkelo, joka jossain muutossa otti sitten itseensä vähän liikaa ja kuoli pois.


Olen tainnut jo kertoakin, että vanhimmat kasvimme, limoviikuna ja kaktus, ovat yli 15 vuotta vanhoja. Toki niitä kasveja aina välillä kuoleekin, huolimatta (tai johtuen...) hellästä huolenpidosta. Harmittaa aina, jos joutuu jonkun kohdalla luovuttamaan, mutta toisaalta, pääsee sitten myös ostamaan tilalle jotain uutta ja erilaista.

Tulppaanit ja neilikat ne yhteen soppii...

Eilen oli torstai ja ostin tulppaaneita, mutta en silti "viettänyt" tulppaanitorstaita. Kaupan vesisoikoissa oli heti tulppaanien vieressä neilikoita, ja ne näyttivät niin kivoilta yhdessä, että siitä se ajatus sitten lähti.

 

On ne niin nättejä että! Tulppaaneita olisi ollut vaikka minkä värisiä ja iloisia sekakimppujakin, mutta en vaan osaa ostaa niitä. Tartun aina valkoiseen. Sama näyttää käyvän pihankin suhteen, eli suurin osa kasveista tulee olemaan valkokukallisia, ehkä vähän aivan tumminta punaista, melkein mustaa joukossa. Ja aavistus kalpeaa vaaleanpunaa, jos aivan hurjaksi heittäydyn.

Kun ei osaa oikein värien kanssa olla, niin sitten ei osaa.



Ensimmäiset esikasvatukset

Laitoin tänään ensimmäiset esikasvatukset aluelle, valkoista ja oranssia suippopaprikaa.

Ufo laskeutui keittiöön... Eli Fiskarsin KitchenGarden käytössä taas.


Tomaatitkin pitäisi laittaa pikapuoleen, niitä onkin vähän enemmän, taisin ostaa neljän eri lajikkeen siemeniä. Green Zebraakin taas kokeilen, vaikka viime vuonna sain siitä peräti yhden tomaatin.

Mä vaan piirrän...

Pihasuunnittelukurssi etenee, ja vihdoinkin olen saanut jollain lailla juonen päästä kiinni. Nyt alkuun piirrän koko tontin olemassaolevine rakennuksineen, istutusalueineen jne, varaan tarvittavat tilat esimerkiksi autotallille ja hyötypuutarhalle, merkitsen poistettavat isot puut... Mittakaava on 1:200, eli ei onneksi ihan pienintä piiperrystä.

Piirros tehdään voipaperia muistuttavalle skissille. Vielä puuttuu vaikka mitä, ja ylimääräisiä apuviivoja risteilee siellä täällä... Jos tämän haluaisi tehdä ihan viimeisen päälle oikein, tulisi piirrokseen merkitä myös korkeuserot, eli korkomerkinnät. Voi olla, että jätän väliin ihan suosiolla.


Kun yleisnäkymä on valmis, on aika piirtää detaljikuvia eli pienempiä alueita, kuten istutusalueita, suuremmassa mittakaavassa. Ajatus on tässä vähän nurinkuriselta kuulostava: mitä pienemmässä mittakaavassa piirros on, sitä suurempaa aluetta se esittää, ja päin vastoin. Detaljikuvat eli yksityiskohdat voidaan piirtää vaikka 1:20, joka on siis suuri mittakaava, vaikka luvut on pieniä. Yksi sentti piirroksessa vastaa 20 senttiä luonnossa. Piirroksen tarkkuus on sitä luokkaa, että esimerkiksi kukkapenkkiin merkitään jokainen istutettava kasvi, ja lasketaan alueelle tarvittava taimimäärä ihan oikeasti.


Kun lyijykynäpiirrokset on valmiita, ne piirretään puhtaaksi tussilla, suunnitelmaan lisätään piirroksessa käytettyjen symbolien selitykset ja listataan istutettavat kasvit. Suunnitelmaan lisätään myös nimiö, josta käy ilmi suunnitelman tekijä. Sitten piirrokset kopioidaan liikkeessä niin, että ne näyttävät Ihan Oikeilta ja Virallisilta Suurilta Suunnitelmilta :)

Pihasuunnitelman tekemisessä hyvä oppikirja on Timo Soinin (ei SEN Timo Soinin!) Viherrakentajan käsikirja. Se on tiukkaa asiaa, eikä mikään nätti selailu- ja katselukirja. Kirjassa käsitellään mm. mittaustekniikkaa, kasvillisuuden ja rakenteiden suojaamista, maanrakennus-, päällyste- ja kasvualustatöitä ja viheralueiden rakenteita. Jos aihe ei kiinnosta, niin opus sopii myös unettoman iltalukemiseksi, toimii takuulla.

Sain mieheltä aiheeseen liittyvän lahjan, joka ilahdutti todella: 50 metrin mitan! Mua on kuulemma tosi helppo miellyttää :)

 

Mutkallista mullanvaihtoa

Vaikka nyt ei vielä virallinen mullanvaihtokausi olekaan, en malttanut olla laittamatta uusia kaktuspalleroita kaupan muoviruukkuja kivempiin purkkeihin. Oli vielä niin sopivasti pari pientä mustaa ja vanhaa Arabian ruukkua tyhjilläänkin. Aluslautaset on vaan hävinneet jonnekin vuosien varrella.

Mutta ei helkkari noiden piikkipallojen käsittely on kyllä työlästä! Kun lusikoin multaa ruukkuihin niin kävi mielessä, että uhmaikäisen taaperon syöttäminen on varmaan samanlaista: ruokaa, eli tässä tapauksessa multaa, oli enemmän muualla kuin missä piti, eli pöydällä, lattialla, kaktuksen päällä... Noh, lasta ruokkiessa ei varmaan tarvitse varustautua patakintaalla puremien, eli piikkien varalta.


Meillä on ennestään yksi kaktus, jolla on ikää jo vähäsen enemmän. Pelastin sen aikoinaan kirpputorilta muutaman sentin mittaisena, silloin asuin vielä kotikotona. Varovaisestikin arvioituna kasvi on ollut minulla jo noin 20 vuoden ajan!

Melkoinen luiro se jo onkin, mittaa sille on kertynyt 115 cm. Urhoollisesti se on kestänyt muutamat muutot ja muut mullistukset. Ja vähällä se on tullut toimeen: kastelen sitä kahdesti vuodessa, eli jouluna ja juhannuksena. Jossain vaiheessa on näköjään mennyt vähän heikommin, siitä muistona ohuempi kohta.


Keraamiset kaktukset heräteostoskelin Ikeasta. Pitäisi keksiä niille joku järkevä paikka, nyt ne on vaan unohtuneet tuohon hyllyn kulmalle. Kaksi isointa on kivan näköiset, pienin on vähän epärealistinen pampula.

Samoilla vaivoilla vaihdoin myös pienemmän palmuvehkan uuteen ruukkuun, ei se näiden vaatimattomampien kasvien kanssa ole niin vuodenajasta kiinni... Palmuvehka tykkää olla ahtaassa ruukussa, joten kerralla ei kannata kovin isoon vaihtaa. Vanha ruukku oli mennyt juurien paineesta jo aivan soikeaksi, ja jouduin leikkelemään sen auki, että sain sen pois. Juuret on kyllä tosi friikin näköiset, sellaiset monsterinmunan näköiset pallukat :)

Teurasjätteetön tammikuu

Joulun jälkeen on monesti sellainen olo, että pitäisi vähän keventää ja ehkä muutenkin viilata ruokavaliotaan, edes väliaikaisesti. Siihen saumaan iskee sopivasti tammikuun kestävä vegehaaste. Itselleni se tuntui vähän turhan tymäkältä vaihtoehdolta, joten päätin soveltaa sitä karsittuna versiona. Ystäväni risti lopputuloksen "teurasjätteettömäksi tammikuuksi".

Kokeilun taustalla on keventämisen lisäksi pieni aatteellinenkin vire, eli huoli tuotantoeläinten elinolosuhteista.

Ettei elämä menisi turhan hankalaksi, en luopunut paljosta, vain punaisesta lihasta ja kanasta. Kasviksien lisäksi söin siis kalaa, kananmunia ja maitotuotteita, mutta pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman kasvisvoittoisena.



Päätöksessä on ollut helppo pysyä, kun ruokavalio on ollut hyvin mutkaton noudatella. En ole mikään innokas, saati taitava ruoanlaittaja, mutta silti olen onnistunut kehittelemään ihan maistuvaa suuhunpantavaa pienellä vaivalla.

Itselleni uusia tuttavuuksia on olleet mm. marinoidut tofukuutiot (esim. wokkeihin), soijapapupasta, kuskus, falafelpyörykät, erilaiset pavut ja linssit, nyhtökaura... Osa noista tietysti on jo ihan vanhoja juttuja, mutta en ole ikinä ollut erityinen papujen tai linssien ystävä, eikä vatsanikaan ole niistä varsinaisesti kiittänyt.

Varsínkin kasviproteiinien maailmasta löytyi kyllä niin maukkaita juttuja, että ne varmasti jäävät pysyvästi ruokalistalle. Esimerkiksi tuo Risentan papupasta pieksee maukkaudellaan vehnäversiot mennen tullen. Tofukuutiot toimivat wokeissa aivan broiskun veroisesti, ellei paremminkin. Ja kalahan on aina hyvää.

Paluu sekasyöjäksi on varmaa, mutta niin on sekin, että tulen kyllä syömään tulevaisuudessakin entistä kasvisvoittoisemmin. Voisi pitää vaikka pari kasvispäivää viikossa. Ensi kuun projektiksi saattaisin sitten ottaa vaikka kahvinjuonnin opettelun, onhan kahvin hyödyt aivoterveydelle olleet paljonkin tapetilla.