Toisiko sirpaleet onnea?

Tänä aamuna tein unenpöpperössä lähtöä töihin. Vielä suihkaus hajuvettä ja valmis...

Kas vaan, kuis se pullo lipesikään hyppysistä, ja otti kontaktia vessanpöntön vesisäiliön kulmaan? Ja kumpi osoittautuikaan vahvemmaksi? Diorin J'Adore selviytyi tästä kolarista voittajana.

Ja toki meillä on ensi vuoden eka asuntoesittely jo sunnuntaina! Tuohon pönttöön ei varaosakantta saa, joten on vaihdettava koko valtaistuin. Sitä ei varmaankaan ehditä sunnuntaihin mennessä järjestää. Toisiko sirpaleet silti onnea?

Vähän kimppahevosen kuulumisia

Aikaisemmin tänä vuonna hehkutin, kuinka ostin sadalla eurolla osuuden tulevaisuuden ravilupauksesta, eli lähdin mukaan Jokimaan raviliigaan 2014. Tämän lähemmäs hevosen omistamista en pääse varmasti koskaan :P

Liigan hevoseksi valikoitui suomenhevosori Piskon Merkki. Halusin nimen omaan liigaan, jolla on aikeena hankkia suokki. Olen ollut suomenhevosfani pienestä pitäen: ensimmäinen hevonen, jonka selässä olen keikkunut, oli äreä ja melko kuritonkin suomenhevosruuna Merto-Poika.

Joulukuun Villivarsakin huomioi kuluvan vuoden Raviliigat hevosineen :)

Jokimaan raviliigan kimpanvetäjä kertoilee Merkin kuulumisia ihailtavan ahkerasti. Merkillä tuntuu menevän oiken mukavasti, ja se vaikuttaa olevan mitä järkevin oripoika. Sen kanssa on käyty Jokimaalla ottamassa tuntumaa rataan, eikä se ollut siitä minällään. Samoin kesäkengityksen vaihtuminen talviseen hokkikenkään ei ollut tuottanut mitään ongelmia. Tällainen suomenhevosen tulee ollakin :)

 

Raviliigalle on järjestetty jo muutamia tapaamisiakin, mutta en ole ehtinyt niihin vielä mukaan. Pitäisihän se joskus käydä "omaa" hevostaan katsomassa ihan livenäkin...

Pitkästä aikaa on tullut sellainen  tunne, että ehkä sittenkin haluaisin vielä jonakin päivänä oman hevosen. Olen harrastanut ja ratsastanut aktiivisesti 11-vuotiaasta saakka, eli 27 vuoden ajan. Melkoinen siivu elämää... Oman hevosen hinkua minulle ei kuitenkaan ole ollut kuin joskus lapsena. Ratsastettavia, hoidettavia, kisattavia ja ylläpidettäviäkin on riittänyt aina niin paljon, että nämä hevoset ovat korvanneet mainiosti oman kaviokkaan, ja vieneet aikaakin vähintään saman verran. Rahallisesti sentään taidetaan olla plussan puolella...

Tällä hetkellä taidan lähinnä "tätiratsastella", eli käyn kerran viikkoon ratsastuskoulun tunneilla ilman sen kummempaa tavoitteellisuutta. Parit harjoituskoulukisat olen kyllä mennyt, ja kipinä kisaamiseen tuntuisi olevan vielä tallella... Totuus vain on se, ettei siihen ole tällä hetkellä sen enempää aikaa kuin rahaakaan.

"Vakkarihevoseni" on nuori, vasta 5-vuotiaaksi kääntyvä suomenhevosruuna, jolla on ratsun uraa takanaan vasta puolisen vuotta. Ihan taipaleensa alussa siis vielä. Monesti suomenhevosratsuilla saattaa olla ravitaustaa, mutta tämä kaveri ei ole koskaan ollut aisojen välissä, vaan edellisen omistajansa pihakoristeen virkaa toimitellut viime kesään saakka. Koristeeksi siitä onkin, komea herra! Yhteistyö on vielä monesti haasteellista, kommunikointikatkoksista johtuen. Nuori hevonen ei aina ymmärrä, mitä siltä pyydetään, ja tämmöinen vähän vähemmän nuoria hevosia ratsastanut kuski ei aina tajua pyytää niin, että tyhmempikin ymmärtäisi. Tai ei tyhmä, ei! Ruuna on erittäin viisas ja yhteistyöhaluinen, kokematon ja osaamaton vain.

Vaikka ratsatustunnit ovat monesti tuon vakkarini kanssa hieman turhankin toiminnan- ja jännityksentäyteisiä, ja usein tunnin lopuksi on hieman itseensä ja omaan osaamiseensa pettynyt olo, on sydämeni kuitenkin täysin sulanut ja tiettyjen kavionjälkien valtaama. Jos olisi rahaa (ja aikaa) niinkuin on mieli, niin tietäisin kyllä, miten rahat käyttäisin... Ainahan sitä toivoa saa, ja laittaa Lottoa vetämään ;)

Vuoden pimein päivä

Tai pimeä lienee väärä sana, koska tänään aiemmin paistoi aurinko, nyt sataa lunta. Mutta vuoden lyhin päivä nyt on ainakin, talvipäivänseisaus. Huomisesta lähtien mennään jo valoa ja kevättä kohti, päivä on Helsingissä minuuttia pidempi kuin tänään!

Kolme yötä jouluun on...

Tosiaan, enää kolme yötä aattoon, ja neljäs adventtisunnuntai.

Käytiin hakemassa joulukuusi tuosta melkein naapurista, kuten joka joulu tässä asuessa. Hinnat oli laskeneet viime vuodesta varmaan puolella. Olin varannut kuusiostokseen viisikymppiä, mutta puu lähti matkaan kahdellakympillä.

On muuten kuvakulma vinossa, ei itse kuusi :) Koristelin kuusen samantien. Mulla oli tarkoituksena tuunata ja askarrella koristeita, mutta se jäi aikeeksi, kuten moni muukin asia tänä jouluna... En vaan jaksa.

Koristeet on samoja "köyhänmiehenhopeisia" kuin viime vuonnakin, en tykkää laittaa montaa väriä samaan kuuseen. Muutenkin olen karsinut vuosien varrella koristelua yksinkertaisemmaksi, ja jättänyt mm. köynnökset pois. Nyt kokeilin laittaa niiden sijasta hopean väristä helminauhaa, ja sepä olikin niin kivan näköistä, että sai jäädä :) 

Mulla on paha tapa alkaa suunnitella tulevaa joulua, vaikka olevaksi ei ole eletty loppuun. Vuosi sitten haaveilin tekeväni tästä joulusta turkoosin. No kappas, enpä ihan tehnytkään... Nyt sitten jo suunnittelen yleensäkin sisustustyylin  yksinkertaistamisesta (niinkuin se kovin rönsyilevä muka nytkään olisi...), mustavalkoisuudesta ja taas ihan eri näköisestä joulusta... 

Koitan kuitenkn kovasti tyytyä siihen, mitä nyt on ;)

Kolmaskin adventti meni jo...

Aika kuluu kyllä ihan hirveän nopeasti! Haluaisin laitella joulua jo enemmänkin, mutta en vaan ehdi! Tai en saa aikaan. Aloitan monta juttua ajatuksen tasolla, hommaan ehkä tarvikkeitakin, mutta siihen sitten tahtovat jäädä.

Meillä oli tänään viimeinen asuntonäyttö tälle vuodelle. Nekin on rajoittaneet vähän, ja stressanneetkin. Aina pitäisi kodin olla tiptop-kunnossa, ja mitään askarteluja tai viritelmiä ei oikein uskalla jättää kesken. Jospa nyt sitten saisin jotain valmiiksi asti!

Piipahdin tosiaan lauantaina Lahdessa, kävin "joulupukkikeikalla", kampaajalla ja äidin luona. Häneltä sain kuvan valkoisen amarylliksen, yllättäen hänkin tietää, mikä mun lempparijoulukukka on :) Siinä on peräti kolme vanaa, ja ne on jääneet mukavan mataliksi.. Se oli alun perin rondellassa, mutta inhoan niitä, joten riipasin sen heti pois. Ruukku on ihan perusvalkoinen, ja istui aika näppärästi tuohon koriin. Nuo sipulikukkien ruukut tahtoo olla just hankalan kokoisia, "normaalia" isompia, joten niille ei meinaa löytyä sopivia suojaruukkuja.

Mun aikaisempikin amaryllisasetelma kehittyy ihan mukavasti. Vanat on jääneet melko mataliksi (mitä siis aina toivonkin), ja kukkia on jo aika paljon auki. Voi olla, että ennen joulua pitää vielä vaihtaa tuohon loppuunkukkineita uusiin.

Jotain pientä olen sentään saanut tehtyä, vaikka kyllä otti aikansa:

Nappasin ojassa kasvavasta pajusta (vai mikä lieneekään) oksan tuohon isoon AIV-rehupulloon. Olisin laittanut siihen muuten jonkun havun, mutta pullossa on halkeama, eikä se pidä vettä. Ihan alkuun mulla oli siinä led-valoketju, mutta kun laitoin ikkunaan tähti"verhon", ja viereisellä jakkaralla on adventtikynttilät, alkoi nurkassa olla valoa jo vähän liikaakin. Lisäksi valosarjat oli keskenään eri sävyiset, ei hyvä.

 

Oksaan sopii hyvin kevyet paperitähtikoristeet, oksat on aika hentoiset. Melkoinen kliseehän tuo on, mutta eipä mulla niitä omaperäisiä ajatuksia hyvin muutenkaan ole ;) Pääasia, että miellyttää omaa silmää.

 

 

 

Lahjojen paketoinnin ihanuus ja kurjuus

Käväisin tänään kauheassa räntäkelissä kotinurkilla Lahdessa. Samalla reissulla kävin viemässä joululahjat kummityttöni perheeseen, helpottaa vähän hässäkkää sitten jouluaattona.

Pidin eilen illalla paketointitalkoot. Ajatus on aina yhtä kaunis: vähän kynttilänvaloa, joululaulut soimassa, nättejä lahjapapereita ja naruja... Ja paskat! (Anteeks nyt!) Joka ikinen vuosi vannon, etten osta enää kuin nelikulmaisia lahjoja, muut on ihan mahdottomia hanskattavia. Heti alkuun huomasin, että pakettikortit unohtui. No ei hätää, käytän dymoa. No siitäkin loppuu nauha, ja päädyn kirjoittamaan nimet suoraan pakettien kylkeen. Paperit repeilee, narut on suunnilleen tulessa ja joululaulujen sijaan raikaa kirosanat. Aivan kauheeta hommaa! Tekis mieli ottaa rulla jesaria ja vetää sillä kaikki nippuun. Koita siinä sitten esittää, että "ei tullut panostettua ulkonäköön tänäkään vuonna", kun olet hikoillut pakettien äärellä puolen yötä!

Keep calm, todellakin!

Ota rennosti hei!

Ripaus punaista

Joudutin joulun tuloa vaihtamalla ns. arkitekstiileitä joulupunaisiin. Itse asiassa en tykkää punaisesta väristä sisustuksessa tai vaatteissa, mutta jouluna ripaus on ihan paikallaan.

Ruokapöydän ääressä olevan penkin tyynyt on vanhat, nyt lisäsin uutena vain lampaantaljan.

Koeponnistaja oli paikalla aivan samoin tein...

Saapa nähdä, miten tuo talja saa olla rauhassa. Karvakuonolla on taipumuksena petailla kovasti lempimakuupaikkojaan, ja joskus käsittely on ollut turhan kovakouraista - tai siis -käpäläistä. Tähän mennessä tuhoa on kärsineet kylläkin vain Lanan omat pedit . On meillä lampaankarva sohvallakin, ja se on kyllä saanut olla rauhassa. 

Sohvalle ostin vähän jotain uutta..

Punainen villaviltti on Annon, ja tähtityyny Askosta. Nyt Mailegin joulupossukin istuu paremmin joukkoon :) 

Niin, tosiaan, toinen adventti!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tuntematon katseltu jälleen kerran, kynttilät palavat ja Linnan juhlien kättelyt telkassa meneillään... Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

Yllätysaskartelua

Olin ilmoittautunut Järvenpään Kukkatalon kurssille, ja sepä osoittautui ihan erilaiseksi kuin mitä olin kuvitellut :P Kuvauksessa kerrottiin, että kurssilla tehdään pöytäkuusiasetelma ruukkuun. No minä luulin, että siellä siis istutetaan joku koristehavu ruukkuun, ja koristellaan se. Eli kukkia ja sidontaa -tyyppistä meininkiä. No ei ihan...

Kuusi kyllä tehtiin, mutta askarrellen! Enempi sidontaa kuin kukkia... Toisaalta otti vähän päähän, kun kurssi ei ollut kovin halpa, 39 euroa, mutta toisaalta tulipahan kokeiltua, tieten tahtoen en olisi tuommoselle kurssille varmaan koskaan mennyt.

Lyhykäisyydessään kuusi kasattiin niin, että ruukkuun juntattiin siihen napakasti istuva kuivasieni, siis oasiksen tapainen, mutta kuivana käytettäväksi tarkoitettu. Kanaverkosta muotoiltiin kuusen hahmo, ja se istutettiin sieneen. Sitten vaan päällystettiin kuusi havuilla, meriheinällä, sammaleella jne, jotka kiedottiin paikalleen ohuella rautalangalla. Muutaman risunkin saattoi tökätä vielä sinne alle kanaverkkoa vahvistamaan.

Kun havut ja muut vihreät oli suunnilleen ojennuksessa, päälle kiedottiin vielä ohutta hopealankaa. Sillä sai kuusen pintaa vielä siloiteltua, se tahtoi olla alkuun aika pörröinen.

Kuusi koristettiin leikkoruusulla, jota varten kuusen läpi, sieneen saakka, tökättiin vesiputkilo. Ruusun pystyy näppärästi vaihtamaan, kun se kuihtuu. Ja muita koristeita saattoi sitten lisäillä mielensä mukaan, ne kiinnitettiin kuumaliimalla. Itse käytin pieniä kuivattuja kastanjoita ja (ilmeisesti) chilejä, ja valkoisia koristepalloja.

Sen verran olen perfektionisti, että en ole varma kelpuutanko tuota tekelettä esille joulun ajaksi... Vaikka pakko myöntää, että suhteessa omiin kykyihini ja askartelukokemukseeni tuosta tuli melko pätevä! Eikä se ollut ollenkaan hassumman näköinen verrattuna muiden kurssilaisten kuusiinkaan.