Tuokiokuvia Rodokselta

No niin, nyt se kauan ja hartaasti odotettu loma auringon alla on jo takana päin... Onneksi ilmat on mennyt vähän parempaan suuntaan täälläkin.

En ala säveltää mitään matkakertomusta, mutta laitan kuitenkin muutaman (monta!) kuvan matkan varrelta.

Bougainvillea siellä, bougainvillea täällä... Kun ajattelen kreikkalaista maisemaa, yksi ensimmäisistä mieleen tulevista asioista on juuri ihmeköynnös.

Fifty shades of blue! Kuvan laatu ei päätä huimaa, mutta tarkoitus tulee selville: taivas on sininen, itse ilmakin on sinistä ja meressä sinisen sävyjä on loputtomasti.

Sininen ja valkoinen, värit ovat niin Suomen kuin Kreikankin... Näköala varjon alta.

Ja ne ihanat auringonlaskut! Parvekkeeltamme oli täysin esteetön merinäköala. Tuli otettua aika monta kuvaa samasta teemasta. Joka ilta auringonlasku oli muka edellistään kauniimpi ja uljaampi.

Meillä oli taas motskari vuokralla, ja sillä ajeltiin katselemassa jo aikaisemmilla reissuilla tutuksi tulleita kohteita, kuten Filerimoksen ristillä.

Käynti Lindoksella on lähes pakollinen. Edellisen kerran ajelimme sinne skootterilla, ja pakko myöntää, että matka taittui nyt huomattavasti nopeammin. Vaikka takapuoli pääsi silti kyllä puutumaan, varsinkin paluumatkalla.

Kylässä oli taas kuuma kuin pätsissä, mutta Akropolis-kukkulalla kävi sentään vilvoittava tuulenvire. Oli muuten hankalaa saada edes muutama kuva, joissa ei vaeltele itselleni täysin tuntemattomia ihmisiä... Onnistuin kuitenkin, eli ruuhka ei ollut aivan mahdoton.

Aasiparat :( Ihan hyvinvoivan näköisiä olivat, mutta ei se nyt ole elämää, että kulkee päivät pääksytysten jyrkkää rinnettä edestakaisin, yleensä ihan liian iso kuljetettava selässään.

Rodoksen vanhassa kaupungissa käytiin tietysti myös. En viitsinyt ottaa montaakaan kuvaa, koska niihin tahtoi tunkea juuri niitä itselleni täysin tuntemattomia ihmisiä...

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, ja viiden tähden hotelli Olympic Palce lunasti jokaisen tähtensä. Vähän persoonatonhan se kolossi oli, se olisi voinut sijaita missä tahansa lämpimässä maassa. Kreikkalaisuus puuttui ehkä hotellin ilmapiiristä, mutta ruoassa ei sen sijaan ollut tätäkään ongelmaa! Ruoka oli hyvää, ja ennen kaikka sitä oli enemmän kuin riittävästi...

Talousvaikeudet näkyivät meidän suuntaamme ainoastaan ravintoloiden ärhäköiden sisäänheittäjien muodossa. Ymmärrän heidän hätänsä, mutta Kreikka on mielestäni ollut suorastaan "kuuluisa" siitä, että siellä saa kulkea rauhassa ilman, että joku roikkuu paidanhelmassa ja tinkii sisään liikkeeseensä. Ohi näyttää olevan nuo ajat, ainakin väliaikaisesti.

Loma!

Yes, kesäloman ensimmäinen osuus laukesi NYT! Huominen on aikaa pakkailla ja puuhailla, torstaina sitten suunnataan valoon ja lämpöön Kreikkaan, Rodokselle. Talo ei kuitenkaan jää tyhjilleen, vaan äitini tulee hoitamaan koiraa ja kastelemaan istutuksia.

Vaikka kesä on ollut kylmä, jotkut asiat tapahtuvat silti ajallaan. Kuten juhannusruusun kukinta. Pari kukkaa on jo auki, ja nuppuja on paljon. Kukinta lienee kauneimmillaan passelisti juuri silloin, kun olemme pois. 

Avomaankurkut menivät ja kuolivat :( Hallaa ei ole ollut, mutta eilenkin sateli rakeita kunnon kuuron verran. Ei vaan ole ollut otolliset olosuhteet. Kesäkurpitsat porskuttavat kuitenkin edelleen.

Mansikoiden aika!

 

 

Tai ainakin mansikan aika :) Eli ensimmäin "omakasvatti" mansikka oli kypsynyt, ja maistuipa hyvältä! Mulla on nyt mansikkaa kasvamassa aika paljonkin; osa kukkii, osassa on raakileita ja osassa on vasta pelkkää lehteä. Eli satoa tulee taas niin epätasaisesti, että eipä näistä ole kuin naposteluun. Mutta hyvä että niinkin :)

 

Lauantaina oli kesän tähän mennessä lämpimin päivä, meillä mittari näytti varjossa +26 astetta. Ai että oli ihanaa! Oleskelin pihalla koko päivän. Iltakin oli vielä lämmin ja niin kesän tuntuinen ja tuoksuinen. Sunnuntaina oli herätessä taas todellisuus vastassa, kun taivas oli synkeänharmaa ja räystäät valuivat vettä.

Ätshii!

Mites se nyt meni: ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää? Eikä kaikki kukat ole kivoja. Mänty kukkii nyt runsaasti, ja sekös ärsyttää. Nenä valuu ja hengästyessä ahdistaa ja ääni katoaa. Ätshii!

Syreenin tuoksu huumaa pään...

Sireenin tuoksu huumaa pään

on sininen ilta

Ja taivaanranta roihuaa

kun aurino käy maalaamaan...

Näin sanaili Samuli Edelmaan jo useampi vuosi sitten. Ja oikeassa oli, syreenin tuoksu todella huumaa! Siniset illat on jääneet tältä kesältä vielä puuttumaan, auringon maalailujenkin kanssa on vähän niin ja näin :P

Lila syreeni kukkii nyt todella hyvin ja runsaasti! Valkoinen puolestaan on niin huonossa kunnossa, ettei siinä ole yhtään kukkaa. Suurin osa oksista kuivui ja kuoli viime talven aikana, ja kun ne karsittiin pois, niin eipä paljoa jäljelle jäänyt. Elpyneekö enää, nähtäväksi jää.

Syreenin lisäksi nyt kukkii ja tuoksuu moni muukin ihanuus, kuten kielot!

Istutin perennapenkkiin uusia kasveja noin viikko sitten.

Ainakin tuoksukurjenpolvi tuntuu viihtyvän, sillä se aloitti kukinnan saman tien :) Kukat ovat paljon pinkimmät, kuin mitä mulle mainostettiin. Etsin ensisijaisesti valkoisia kukkijoita, ja tämän piti olla hennon vaaleanpunainen. Noh, sama tuo, pääasia että on täytettä penkissä.

Mustikkapensailla on nyt kolmas kesä alkamassa, ja ensimmäistä kertaa toinen niistä teki kunnon kukat! Marjoja ei vaan taida tulla, sillä mustikka vaatii pölyttyäkseen kaverin, ja kaverissa taas ei ole yhtään kukkaa...

Aitoelämänlankakin jaksaa tehdä kukkasen kerrallaan, vaikka kasvi muuten kituuttaa. Kävin Muhevaisissa muilla ostoksilla, ja kysyin samalla mahdollista syytä kasvin huonoon kuntoon. Epäilivät kylmää kesää, koska kasvupaikan olosuhteissa pitäisi kaiken olla kunnossa. Varsinkin köynnöksen ylimmät lehdet ovat ihan nahistuneita ja nuupallaan. Kukkakin tulee aina aivan kasvin tyveen.

Kukkien viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, valkoinen paprika on jaksanut aukaista kukkansa :) Ja nuppuja on tullut lisää. Hyvä juttu, kukkia pitäisikin tulla lisää, että pölytys onnistuu.

Kukkapenkin pelastus?

Tervehdys kesäkuu, todellakin! Kesä latautuu Kreikassa hieman eri tavalla kuin täällä, vaikka ei viikonlopun ilmoissa nyt niin valittamista ollutkaan. Jos hyvä tuuri käy, pääsen itse latailemaan omia akkujani Kreikkaan tuossa reilun parin viikon päästä. Tänä iltana pitäisi varata matkaa, jos mieli.

Mutta asiaan... Mulla on pihassa onneton kukkapenkki. Onneton monessakin mielessä: se on todella paahteisessa paikassa, naapurista karkaa siihen kaikenlaista sitkeähenkistä rikkaruohoa jatkuvalla syötöllä, ahkerasta maanparannuksesta huolimatta pohja on savista ja aloittelijan virheen seurauksena penkki on sen mallinen, että kitkeminen ja muut huoltotyöt on hankalia suorittaa.

Viime kesänä penkki karkasi käsistä täysin, ja täyttyi maahumalalla, elämänlangalla ja nokkosella. Nyt olen taistellut vastaan, ja kitkenyt tolkuttoman määrän rikkaruohoja - ja ilmeisesti siinä sivussa pari perennaakin -  jo kolmesti tänä kesänä.

Alun perin penkkiin istutetuista kasveista on jäljellä enää sitkeähenkisimmät, eli saniaiset. Muutama tulppaanin lehteä törröttää maasta myös. Perjantaina kävin (taas kerran) Keravan Muhevaisessa, ja varta vasten kysyin paahteisessa paikassa viihtyviä, herkästi (mielellään villisti) leviäviä perennoja. Plussaa saa siitä, jos kukkii valkoisin tai edes vaalein kukin. Muuten kasvin ulkonäöllä ei ollut nyt niin väliä. Tarkoitus siis olisi saada penkkiin niin tiheä perennakasvusto, ettei rikkaruohoille jäisi enää tilaa.

Kotiintuomisina oli sitten isompilehtistä tuoksukurjenpolvea ja pienempilehtistä verikurjenpolvea. Nämä ei mun suosikkiperennoihin kuulu, mutta menestys näissä olosuhteissa pitäisi kuulemma olla taattu. Toivottavasti! Eli penkkiin pari säkkiä multaa, muutama kourallinen lannoitetta, taimet perään ja herran haltuun... Jään mielenkiinnolla seurailemaan, miten käy!