Varautumista ensi vuoteen - Noa Bembibren seinäkalenteri 2015

Olen mainonnan uhri! Jossakin tuli vastaan Noa Bembibren suunnitteleman seinäkalenterin mainos. Olen tuota aikaisempinakin vuosina jo vilkuillut, ja nyt sen sitten tilasin! Kalenteria myy ainakin Finnish Design Shop (kuvat), sieltä omanikin tilasin.

 

Kalenterilla on ensi vuonna 10-vuotissynttärit, ja siihen on valittu sekä suosituimpia sanaleikkejä, että muutama uusi yllätys. Mukava yllätys oli se, että kalenteri on painettu Suomessa. En olekaan tähän seikkaan kiinittänyt huomiota aiemmin.

 

 

Tykkään kalenterin simppelistä graafisesta ilmeestä, johon sekoittuu aimo annos leikkisyyttä. Tilaa muistiinpanoille tai muille kalenterimerkinnöille ei juuri ole, mutta en sitä seinäkalenterissa kaipaakaan.

 

 

Tykkään kovasti, ainakin näin kuvien perusteella! Äsken kilahtikin tekstari, jonka mukaan kalenteri olisi jo postista noudettavissa. Tuskin tuottaa pettymystä livenäkään :)

 

(Kaikki kuvat Finnish Design Shop)

Eka joululehti on ilmestynyt...

...lokakuussa? Noh, ostin minäkin sen :)

Ja pitäähän sitä lukijoille jäädä aikaa fiilistellä ja toteuttaa lehdestä nappaamiaan ideoita. Sitä paitsi, ehkä tästä pimeästä ja märästä, vuoden ehdottomasti tylsimmästä vuodenajasta selviäisi paremmin sillä, kun alkaisi viritellä joulutunnelmaa jo näin hyvissä ajoin :) Voiskin kokeilla. Riskinä on tietty se, että joulu kärsiin inflaation, eikä tunnukaan sitten oikeana ajankohtana enää miltään :P

Pari juttua tuossakin aviisissa oli, mitä meinaan kokeilla. Toinen oli tuunantut kuusenpallot:

Meilläkin lojuu ylijäämäpalloja koristepussien ja -laatikoiden pohjilla ihan riittämiin, sanomalehteäkin löytyy, eli ei tarvita kuin liimaa ja hilettä.

Jos pinna tuntuu kestävän, niin voisi hieman nostaa vaatimustasoa, ja koristella vanhat pallot esim. helmillä, hileellä ja hopeatussilla.

Kuvat on napattu kännykameralla tuosta ekan kuvan lehdestä, siitäpä huono laatu tällä kertaa...

Mutta jos tosiaan alkaisi tehdä joulua vähitellen jo nyt. Lahjojakin voisi hankkia ja paketoida, niin ei jäisi viime tinkaan hermoja rassaamaan. Ja jos joulun teeman (juu juu, on pakko olla teema!) päättäisi jo nyt, niin ei tulisi tehtyä summamutikassa mitään hutihankintoja (ei ei, ei tietenkään...). Ideaa voisi lähteä kehtittelemään vaikka ylläolevan kaltaisten koristeiden ympärille...

Tulkoon siis Romanttinen Joulu <3

Marttojen Metsäpuutarhakurssilla!

Olin viime viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämällä Metsäpuutarhakurssilla. Vinkin näin jonkin puutarhalehden tapahtumakalenterista, ja koska haaveissa on ostaa tulevaisuudessa omakotitalotontti, jossa olisi vähän metsikköäkin, niin tämähän sopi kuin puolukka nokkaan. Aihe on kiinnostanut mua sen verran jo ennestään, että mulla on Ella Rädyn ja Hanna Marttisen kirjoittama Suomalainen metsäpuutarha -kirja, joka oli yhtenä tämän kurssinkin lähdemateriaalina. Kiintoisa kirja, mutta siihen on ollut ehkä hieman vaikea tarttua aivan "kylmiltään".

Alkuun käytiin läpi vähän metsäpuutarhan määritelmää, kokoa, tunnelmaa ja perustamisen lähtökohtia aivan alusta alkaen. Ne voivat vaihdella metsästä puutarhapihaan tai aivan alkutekijöissään olevaan uudispihaan. Muistuteltiin mieliin myös jo peruskoulusta tutut metsän eri kerrokset (puusto-, pensas-, kenttä- ja pohjakerros) sekä erilaiset maaperätyypit ja niissä perinteisesti viihtyvät ja tyypillisesti kasvavat kasvit.

(Kuva mtv.fi)

Metsäpuutarhan voi siis perustaa jo olemassa olevaan metsään. Puutarhan muodostaminen kannattaa aloittaa metsän huolellisella tarkastelulle: mitä piirteitä tai kasveja halutaan korostaa ja tuoda esiin, mitä taas karsia tai poistaa kokonaan? Puustolla on oma arkkitehtuurinsa, jota voi hyödyntää puutarhan muodostamisessa, ja puustoa leikkaamalla pystyy korostamaan sen parhaita puolia, kuten runkojen rajaamia kauniita näkymiä tai yksityiskohtia sekä oksien ja latvustojen alle muodostuvia käytäviä. Reippaammalla raivaamisella (tai luonnostaan muodostuneita aukeita paikkoja hyödyntämällä) saadaan aikaan ns. huonetiloja ja metsäaukioita, joihin voi asetella istuinryhmiä tai vaikka vain yksittäisen penkin, jolle istahtaa ihailemaan puutarhaa. Myös käytävät tilasta toiseen ovat tärkeitä ja mahdollistavat metsäpuutarhassa samoilun. Käytävän pohja voi olla ruohikkoinen tai vaikka kivetty, ja varsinkin kosteilla alueilla pitkospuut ovat aivan mainiot!

(Kuva oulu.fi)

Pienemmän metsäpuutarhan saa aikaan puutarhapihalla olevaan metsikköön. Siinä haetaan samoja elementtejä kuin isommassakin metsikössä, mittakaava vain on toinen. Metsäpuutarhan voi toteuttaa vaikka pienelle rivitalon pihallekin, kunhan pitää kasvien koon maltillisena.

Ideaalitilanteessa metsäpuutarhassa kasvaa jo valmiiksi erilaisia kukkivia kasveja,  jotka ovat itse valinneet ja vallanneet kasvualueensa. Näitä kannattaa tietysti suosia, koska ne menestyvät parhaiten. Jos kukkivia kasveja ei ole, tai niitä halutaan lisää, monet perennat sopivat tarkoitukseen mainiosti. Tällöin kannattaa valita kulloiseenkin maaperätyyppiin ja valaistusolosuhteisiin sopivia kasveja, tai muokata ympäristöä kasville sopivaksi esim. lisäämällä multaa tai karsimalla oksistoa auringonvalon tieltä. Eri maaperätyyppejä ja niissä viihtyviä kasveja käytiin läpi runsaasti. Maaperän ominaisuuksien lisäksi kasvuoloihin vaikuttavat tietysti vesitalous ja ilmasto.

(Kuva retkipaikka.fi)

Karkeasti metsäpuutarhat voidaan jakaa lehtopuutarhaan (lehto - lehtomainen kangas - tuore kangas), jossa on runsas pensas-, köynnös- ja perennalajisto, ja kangasmetsäpuutarhaan (kuivahko kangas – kuiva kangas – karukkokangas), jossa viihtyvät mattomaiset kuivan maan perennat, yrtit ja kivikkokasvit.

Metsäpuutarhan perustaminen aivan tyhjästä esim. uudistontille on tietysti se suuritöisin tapa saada oma metsäunelma. Ensin valitaan halutut puut (kannattaa suosia nopeakasvuisia puulajeja) ja valitaan niille paikat. Sen jälkeen puiden alle ja edustalle istutetaan luonnon ja puutarhan pensaita, perennoja ja sipulikasveja. Marjapensaat sopivat mainiosti metsäpuutarhaan, niin jo olemassa olevasta metsästä perustettavaan tai aivan alusta asti rakennettavaan. Tavoitteena on monikerroksisuus, jolla imitoidaan nuoren metsän rakennetta. Aivan ehdottomasti on muistettava varmistua maaperän sopivuudesta halutuille kasveille, ja tarvittaessa parannella sitä kasvien vaatimusten mukaan.

Marjapensaat ovatkin oiva aasinsilta ns. syötävään metsäpuutarhaan. Metsät ja metsäpuutarhat tuottavat monenlaista suuhunpantavaa. Ravintoa saa niin puista, pensaista kuin syötävistä perennoistakin. Martin Crawfordin kirjassa Creating a Forest Garden keskitytään erityisesti metsäpuutarhan syötävään puoleen, ja tilasinkin nyt  tuon kirjan itselleni. Kirjan sisältöön saa kuulemma suhtautua hieman varauksella, sillä siellä suositellaan syömäkelpoisiksi lajeja, joita ei ole perinteisesti meillä Suomessa pidetty turvallisena purtavana, kuten esim. tammenterhot.

(Kuva yle.fi)

Villivihannekset ja luonnonyrtit ovat aivan parasta syötävää, mitä metsäpuutarha tarjoaa. Niihin pääsee tutustumaan esim. Arktisten aromien nettisivuilla, http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/

(Kuva hortoilu.fi)

Kurssi oli lyhyydestään (2 tuntia) huolimatta tosi kattava ja informatiivinen, tässä oli siitä nyt aivan karkea pintaraapaisu. Vaikka olin selaillut Suomalainen metsäpuutarha –kirjaa jo aikaisemmin, saa siitäkin nyt ihan eri tavalla otetta ja inspiraatiota. Eli voin suositella, sekä Marttojen kurssia että tuota kirjaa!

Tälle kurssille menin vähän testiluonteisesti, kun en ole ennen Marttojen kanssa ollut missään tekemisissä. Kokemus oli kyllä niin positiivinen, että ilmoittauduin saman tien ensi kuun puolella pidettävälle Cottage garden –kurssille. Sitä odotellessa!

Tässä postauksessa on käytetty lähdeaineistona muistiinpanoja ja kurssilla jaettua materiaalia, jonka on tehnyt kurssin vetäjä, Uudenmaan Marttojen puutarha- ja ympäristöneuvoja Kirsi Mäkinen. Kuvien lähteet on kerrottu niiden alapuolella.

Lisää lasihankintoja

Olin pistänyt itseni kyllä jo ostokieltoon, mutta sorruin taas :( Mun ei pitäisi mennä edes kiertelemään kirppareita, kun itsekuri on näin kuralla!

Nyt on ihan pimee kuva, mutta siinä on Nanny Stillin vihreä Neptuna-pullo, kaunis ja ihana! En voinut vastustaa... Pulloa on olemassa kolmea kokoa, ja tämä on keskimmäistä sorttia, korkeus n. 18,5 cm. Tuotantovuodesta luotettava lähteeni Google antaa vähän ristiriitaista tietoa: toisaalla sanotaan, että pullo on ollut tuotannossa vuosina 1964 - 65, ja toisaalla annetaan kymmenisen vuotta myöhäisempää aikaa, 1975 - 76.

On mennyt aika kirppistely- ja lasipainotteiseksi nämä päivitykset, pitää paneutua puutarha-asioihin taas enemmän!

Positiivista ajattelua...

Toikka x 2

Tulipa taas vähän kirppisteltyä, ja sorruttua mun mittakaavassa vähän kalliimpiin ostoksiin. Mutta kun kyseessä oli Oiva Toikan maljakot, ja vielä turkoosina, niin en voinut vastustaa!

Tuo etummainen löytyi järvenpääläiseltä kirpparilta, se on ollut tuotannossa vuosina 1965-1969. Maljakkoa on olemassa myös ainakin tumman lilana.

Takimmainen maljakko on vähän mysteeri. Se on mun "luottokirpparilta" täältä Keravalta, ja jos myyjä sanoo, että se on Toikan, niin mielelläni uskoisin niin. Mutta mistään (eli netistä) en ole löytänyt mitään tietoa tai kuvia siitä. Jos ei ole Toikka, niin kallis rihkama oli!

Takan reunalle, muiden joukkoon... Vähitellen alkaa tavoite olla täytetty, eli sekalaista alkuperää olevat turkoosit "muuten vaan kivat" lasiesineet on aika pitkälti korvautuneet kotimaisella lasilla. Tuo yksi pieni, pallokorkkinen karahvi voipi vielä olla muilta mailta. Joku sitäkin kotimaiseksi ehdotteli, mutta en uskalla olla yhtään varma siitä.

Joulu joutui... No ei kai nyt vielä??

Kyllä. Nyt on vasta lokakuun alku, ja Ikeassa on joulukoristevalikoima parhaimmillaan. Joka vuosi joulunalusaika alkaa aikaisemmin ja aikaisemmin. Lähimarketeissa keskitytään sentään vasta Halloweeniin...

Siinä on somistetta monenlaista...

Malli on tuttu olkipukista, mutta materiaali ihan jotain muuta. Pukki with a twist, hmm, oikeastaan ihan kiva, ainakin harmaana...

Perinteisiä tähtiä, useammassa värissä ja eri kokoisina, riippuvina ja jalallisina...

 

 

Ja tietysti kuusenpalloja, ja muitakin muotoja. Monessa eri värissä. Häpeäkseni on pakko myöntää, että jotain pientä tarttui itsellenikin mukaan, siitä ohi juostessa. Kun sattui silmään, kuparinvärisenä yllättäen...

Pohjois-Karjalan kierroksella, part II

Kuvia tuli sen verran paljon tuohon edelliseen postaukseen, että teen tontilla käynnistä ihan omansa... Välimatkaa Kolilta tontille oli tosiaan noin 80 kilometriä, mutta aikaa matkan taittamiseen kului lähesä 1,5 tuntia. Varsinkin viimeiset reilu 10 kilometriä oli melko kapeaa metsäautotietä. Matkan varrella oli käynnissä olevasta metsästyksestä varoittava kyltti, mikä pisti vähän jänskättämään... Eihän tämmöset kaupunkilaiset osanneet varautua mitenkään, päällä oli vaan mustaa jne. Lanalla sentään oli punaiset valjaat :p Syrjäisimmillä seuduilla liikkuvilla ihmisillä oli näköjään järjestään edes jotain punaista päällänsä, eli paikalliset selvästi osaa hommat ja tietää kuviot.

Tontti löytyi helposti, se (ja ne muutkin) oli selkeästi merkitty, ja navigaattori osasi viedä ihan viereen. Paikka oli kyllä aika hulppea: metsäautotie halkoi niemekettä, ja tien kummallakin puolella näkyi vesi. Tien toisella puolella oli tämä mun tontti, ja toisella puolella sitten vähemmän silmää miellyttävä hakkuuaukea. Aukea ei kuitenkaan tontille näy, maa viettää järveltä vähän ylös päin.

Selkeät on merkinnät, tässä on raja, ja tästä oikealle alkaa mun tilukset :)

Rantaviivaakin pisaa... Veden raja on tuommoista "mukulakiveä", sen jälkeen on vähän kosteampi (vesijättö?) alue, ja sitten alkaa metsä. Metsän pohja on vähän louhikkoinen, päällä kasvaa sammalta ja varpukasveja.

Mun tontin rantaviivaan kuuluu myös nuo kuvan siirtolohkareet, ihan kiva ja persoonallinen yksityiskohta. Noiden suojiin voisi kehitellä vaikka grillaus- tai auringonottopaikan... Jos siis tontin aikoisi pitää...

Kovin oli hiljaista ja rauhallista! Yksittäinen laukaus (hirvestäjiä?) kuului jostain, muuten ei juuri mitään. Toisella puolella naapurissa on kyllä näköjään jo mökki, mutta tontit on sen verran isoja, ettei tarvitse kyhjöttää kylki kyljessä.

Hyvin oli harmaa päivä, vaikka aurinkoista oli luvattu. Ei satanut kuitenkaan. Eikä ollut yhtään hirvikärpäsiä, tai muitakaan pörriäisiä, enää.

Sen verran oli viileää, ettei Lanakaan halunnut kastautua.

Maisemaa rannalta metsikön suuntaan...

Ja rannan kosteammalta alueelta järvelle päin. Pieni saari, ilmeisesti nimeltään Nokansaari, on ihan lähellä. Järvi on siis nimeltään Jäsys.

Tontin oikeanpuoleinen raja, tästä oikealla olevalla tontilla on siis jo mökki.

Ja vielä näkymää järvele päin. Mäntyjä ja varvikkoa piisaa... Tekevälle löytyi myös puutöitä :)

Lana oli hauskan näköinen, kun se tontilla pomppimalla kuin jänis :) Sen verran paljon oli aluskasvillisuutta, että seisovasta koirasta näkyi suunnilleen vain korvankärki.

Tien vastakkaisella puolella on siis hakattu alue, ja järvi siintää sielläkin "ihan rannassa".

Ihan likituntumassa on myös pieni lampi, Vinolampi nimeltänsä.

Vaikka tontti on sinänsä hyvällä paikalla jne, ei mitään mökkikuumetta silti iskenyt. Onneksi! On meiltä kotoa kuitenkin sen verran matkaa, että aika pieneksi jäisi mökin käyttöaste. Luulisi, että joku tuon haluaa ostaa aikanaan pois, kun laittaa vaan kilpailukykyisen hinnan.

Iltapäivällä ajeltiin sitten takaisin Kolille, ja lähdettiin katselemaan vähän uusia maisemia. Mentiinkin alas, sataman suuntaan. Matka ei ollut yhteen suuntaan kuin 2 km, mutta korkeuserot oli taas ihan huimat, ja polku paikoin todella jyrkkä. Pohkeet ja etureidet alkoi tapailla jo hoosiannaa.

 

Harmi, kun korkeuserot ja rinteiden jyrkkyys ei erotu kuvista! Polku vei laskettelurinteiden poikki, ja pakko sanoa, että alas en menisi edes pulkalla, saati suksilla... Paikoin maisemista tuli ihan joku alppiniitty mieleen.

 

Satamassa on ihan kunnon laituri (en ole varma, pysähtyykö joku linjalaiva siellä), ja pieni hiekkaranta uimakoppeineen.

Nyt ei sielläkään ollut enää mitään elämää, ihan saatiin keskenämme katsella ja ihmetellä.

 

Ja takaisin ylös... Polku oli tosi jyrkkä, tosiaan harmi, että se häviää kuvissa. Olin jo vähän huolissani Lanasta, sen sydänvian takia, mutta ihan suotta. Se ei edes hengästynyt, mutta meidän oli pakko pysähtyä puhaltamaan matkalla :) Varsinkin mun, kun unohdin aamulla ottaa sydänlääkkeen... Meinasi rytmit olla heti karkuteillä. Huono kuntohan mulla ei ole ollenkaan ;)

Siinä se sunnuntai sitten jo hurahtikin, yhtään ei ollut ylimitoitettua viettää reissussa kaksi yötä, vaikka alkuun sitä vähän pohdin. Maanantaina lähdettiin ajelemaan kotiin aamiaisen jälkeen, ja perillä oltiin puoli kolmen aikaan. Tullessa pidettiin vain yksi pissatauko, kun takapenkki oli jo sen verran rauhallinen. Viisi ja puoli tuntia siihen kuitenkin kului. Kyllä oli selkä ja persus jumissa, mutta maistuipahan myös uni seuraavana yönä.

Pohjois-Karjalan kierroksella :)

Tehtiin viikonloppuretki la-ma Pohjois-Karjalan suuntaan, eli käytiin katsomassa sitä mun palkintotonttia! Yötä oltiin Sokos Hotel Kolilla, eli siis, noh, Kolilla :) Ei se ihan vieressä ollut, pikkuteitä ajellen välimatkaa oli noin 80 kilometriä, melkein puolitoista tuntia.

Lauantai käytettiin ihan vaan menomatkaan. Lanan takia pysähdeltiin muutama kerta matkalla, ja syömässäkin käytiin. Perillä oltiin kuuden tunnin ajon päätteeksi tuossa neljän jälkeen. Lana sai hotellista tervetuliaispaketin, missä oli herkkuja, ja vesikuppikin oli valmiina odottamassa :)

Vaikka huone oli hotellin ekassa kerroksessa, oli näkymä ikkunasta ja ranskalaiselta parvekkeelta aika huima :) Hotelli on niin ylhäällä Kolin rinteillä. Ilmakin suosi, kotiin jäi vesisade, mutta perillä paisteli aurinko.

Hotellilla oli melkoinen meno, käynnissä oli Vaarojen Maraton, jonka maali, huolto ja info oli hotellin alueella/aulassa. Aika tönkköjalkaista porukkaa näytti maaliintulijat olevan, eikä ihme, korkeuserot alueella on huomattavat!

Ja maisemien perässä mekin lähdettiin heti kipuamaan Ukko-Kolille ja Paha-Kolille, käppäiltiin kierros siellä ylhäällä muutenkin. Lapsena täällä tuli käytyä joka kesä, mutta nyt edellisestä visiitistä on 11-12 vuotta aikaa. Eipä ne kalliot ja maisemat siitä ole miksikään muuttuneet, yhtä vaikuttavia ovat kuin aina ennenkin :)

Ja vanha korkeinta kohtaa osoittava tolppa on edelleen paikallaan. Ukko-Kolin huippu on 347 m merenpintaa ja 253 m Pielisen pintaa korkeammalla.

Lanaa ei ainakaan huipannut yhtään, ihan meni reunalle keikkumaan :)

Eipä siitä ole paljon sen enempää kerrottavaa, antaa maisemien puhua puolestaan...