Kuusi saatiin ihan omalta pihalta. Pihatien varren kasvustoja pitäisi harventaa muutenkin, ja siinä kasvoi sopivasti muutamakin joulukuuseksi sopiva puu. Niistä vaan sitten parasta valkkaamaan. Kuusenkaatoon liittyvä romantiikka puuttui kyllä tilanteesta täysin. Siinä ei saha suihkinut, vaan isot Fiskarssit sanoi kerran naps. Tehokasta, mutta ei nostalgista.
Niin on pimeetä ettei mitään näe. Koristelusta tuli yllättävän tummasävyinen, eikä mitkään kaavailemistani koristeista päätyneet puuhun sitten ollenkaan. Niin se naisen mieli on muuttuvainen. Pitää ottaa valoisalla vielä parempi kuva.
Viikonlopun aikana tuli valmiiksi myös valkoinen pillihimmeli. Koitin ensin tehdä tämän kaiken taiteen sääntöjen mukaan, kohdistaa pillien päät jne. Hermo meni varmaan alta minuutin ja linjat suurenivat melkoisesti.
Eilen ehdittiin käydä yhdellä "pukkikeikalla", eli viemässä joululahjat sukulaismuksuille. Kyllä siinä alkoi itselläkin odottava tunnelma nousta. Mites se menikään... Kuta pienempi on itse, sitä suurempi joulu tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti