Marttojen Cottage garden -kurssilla

Kävin viime viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämällä Cottage garden –kurssilla. Yritän tässä tehdä siitä jonkinlaista pintaraapaisua, mikä ei ehkä aivan helppoa ole, sen verran aihe hyppelehti ja rönsyili parin tunnin kuluessa…

Ensimmäinen puutarhakirja ”rahvaalle” kirjoitettiin Englannissa jo 1500-luvulla (Thomas Tusser, 1557,  A hundreth good pointes of husbandrie). Kirjassa kerrottiin hyötykasveista, mutta suositeltiin myös kauneutta puutarhaan. Kasvien lääkinnällisiä ominaisuuksia korostettiin, mm. laventelin ja orvokin käyttöä kirppujen ja täiden torjunnassa jne. 1600-luvulla englantilaiset puutarhayhdistykset aloittelivat toimintaansa, jakaen kasveja ja ideoita ja kehottaen kokeilemaan uusia lajeja. Englantilainen maisemapuutarha kehitettiin 1700-luvulla, ja cottage garden ”löydettiin” 1800-luvulla, kun joutilas yläluokka alkoi ihannoida maaseutumaista elämää, kädentaitoja ja maanläheisyyttä.

 

Cottage gardenilla tarkoitetaan ”mummonmökki”-tyylistä puutarhaa, ”iloista kukkasekoitusta olkikattoisen mökin ympärillä. Tyyli on romanttinen, runsas ja se yhdistää hyödyn ja koristeellisuuden, luontaisia kasvupaikkavaatimuksia kunnioittaen. Cottage gardenin voi perustaa ahtaaseenkin pihaan, jossa pienellä alalla voi olla jopa satoja kasvilajikkeita.

Alun perin kaikki on lähtenyt hyötyajattelusta. Talojen puutarhoissa ovat olleet suloisesti sekaisin ja sovussa niin hyötykasvit kuin perennatkin, marjapensaat, vesipiste, kotieläimet lehmistä, vuohista ja aaseista alkaen, lantakasat, kompostit, tunkiot ja ulkohuussit… Koriste- ja hyötykasvit voivat olla jopa samoissa penkeissä, tai sitten omiksi lohkoikseen jaettuna. Cottage gardenista haluttiin vaihtoehto mannereurooppalaiselle muotopuutarhalle. Samalla haluttiin palauttaa ruusut puutarhoihin, korvata yksivuotiset, kylmänarat kasvit kestävillä perinteisillä perennoilla ja kaunistaa myös talvista puutarhaa pensailla ja talventörröttäjillä. Koska tyyli on vapaa ja runsas, sopeutettiin myös eksoottisempia kasveja perinteisten rinnalle. Jokaiselle siis jotakin, ja mikään ei ole väärin!

Olennainen osa cottage gardenia ovat erilaiset muurit, portit ja aidat. Alun perin näiden tarkoitus oli pitää kotieläimet pihalla, mutta muurin vierusta tai seinusta tarjoaa myös suojaisan kasvupaikan perennoille tai hyötykasveille. Myös oleskelupaikat, pergolat, köynnöskatokset, penkit ja polut kuuluvat pieneenkin cottage gardeniin.

 

Cottage gardenissa on tärkeää muukin kuin visuaalisuus, kuten tuoksut. Perhosten ja muiden pölyttävien hyönteisten houkutteleminen on toki tärkeää jo käytännönkin kannalta. On kuitenkin hyvä varoa kyllästämästä koko pihaa tuoksuilla. Esimerkiksi ulko-oven pieli ja portit ovat hyviä sijoituspaikkoja tuoksuville kasveille. Kukkien lisäksi tuoksua leviää myös yrteistä.

Syksyisin cottage garden tarjoaa monenlaista satoa korjattavaksi: syötäviä kasveja, kuivakukkia, omien kasvien siemeniä, koristeheiniä… Osa tällaisen puutarhan viehätystä on sen helppohoitoisuus. Isot, kerrokselliset istutukset ovat näyttäviä, eivätkä juuri jätä sijaa rikkakasveille. Esimerkiksi pensaiden juurille istutetaan matalampia kasveja, tai korkea- ja matalakasvuisia perennoja rinnakkain, luontaiset kasvutavat huomioiden. Erilaiset köynnökset nousevat väriä antaen näiden yläpuolelle, joko puunrunkoihin tai tukiin. Itsekylväytyvät tai muulla tavoin leviävät lajikkeet lisäävät kasvien määrää luontaisesti. Kasvien siemeniä, taimia tai pistokkaita on mukava myös vaihdella toisten asiasta kiinnostuneiden kanssa.

On vaikea kuvailla, minkälainen cottage gardenin tulisi olla, tai minkälainen se ei saisi olla. Puutarha voi olla hyvinkin tarkkaan suunniteltu, tai villi ja luonnonmukainen, metsäpuutarhamainen, niittypuutarha, leikkopuutarha, kivikkotarha… Yhdistävä piirre on yleensä helppohoitoisuus, runsaslajisuus, kerroksellisuus ja tiukkojen geometristen muotojen välttely.

(Kaikki kuvat googleteltu netistä.)