Marttojen Metsäpuutarhakurssilla!

Olin viime viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämällä Metsäpuutarhakurssilla. Vinkin näin jonkin puutarhalehden tapahtumakalenterista, ja koska haaveissa on ostaa tulevaisuudessa omakotitalotontti, jossa olisi vähän metsikköäkin, niin tämähän sopi kuin puolukka nokkaan. Aihe on kiinnostanut mua sen verran jo ennestään, että mulla on Ella Rädyn ja Hanna Marttisen kirjoittama Suomalainen metsäpuutarha -kirja, joka oli yhtenä tämän kurssinkin lähdemateriaalina. Kiintoisa kirja, mutta siihen on ollut ehkä hieman vaikea tarttua aivan "kylmiltään".

Alkuun käytiin läpi vähän metsäpuutarhan määritelmää, kokoa, tunnelmaa ja perustamisen lähtökohtia aivan alusta alkaen. Ne voivat vaihdella metsästä puutarhapihaan tai aivan alkutekijöissään olevaan uudispihaan. Muistuteltiin mieliin myös jo peruskoulusta tutut metsän eri kerrokset (puusto-, pensas-, kenttä- ja pohjakerros) sekä erilaiset maaperätyypit ja niissä perinteisesti viihtyvät ja tyypillisesti kasvavat kasvit.

(Kuva mtv.fi)

Metsäpuutarhan voi siis perustaa jo olemassa olevaan metsään. Puutarhan muodostaminen kannattaa aloittaa metsän huolellisella tarkastelulle: mitä piirteitä tai kasveja halutaan korostaa ja tuoda esiin, mitä taas karsia tai poistaa kokonaan? Puustolla on oma arkkitehtuurinsa, jota voi hyödyntää puutarhan muodostamisessa, ja puustoa leikkaamalla pystyy korostamaan sen parhaita puolia, kuten runkojen rajaamia kauniita näkymiä tai yksityiskohtia sekä oksien ja latvustojen alle muodostuvia käytäviä. Reippaammalla raivaamisella (tai luonnostaan muodostuneita aukeita paikkoja hyödyntämällä) saadaan aikaan ns. huonetiloja ja metsäaukioita, joihin voi asetella istuinryhmiä tai vaikka vain yksittäisen penkin, jolle istahtaa ihailemaan puutarhaa. Myös käytävät tilasta toiseen ovat tärkeitä ja mahdollistavat metsäpuutarhassa samoilun. Käytävän pohja voi olla ruohikkoinen tai vaikka kivetty, ja varsinkin kosteilla alueilla pitkospuut ovat aivan mainiot!

(Kuva oulu.fi)

Pienemmän metsäpuutarhan saa aikaan puutarhapihalla olevaan metsikköön. Siinä haetaan samoja elementtejä kuin isommassakin metsikössä, mittakaava vain on toinen. Metsäpuutarhan voi toteuttaa vaikka pienelle rivitalon pihallekin, kunhan pitää kasvien koon maltillisena.

Ideaalitilanteessa metsäpuutarhassa kasvaa jo valmiiksi erilaisia kukkivia kasveja,  jotka ovat itse valinneet ja vallanneet kasvualueensa. Näitä kannattaa tietysti suosia, koska ne menestyvät parhaiten. Jos kukkivia kasveja ei ole, tai niitä halutaan lisää, monet perennat sopivat tarkoitukseen mainiosti. Tällöin kannattaa valita kulloiseenkin maaperätyyppiin ja valaistusolosuhteisiin sopivia kasveja, tai muokata ympäristöä kasville sopivaksi esim. lisäämällä multaa tai karsimalla oksistoa auringonvalon tieltä. Eri maaperätyyppejä ja niissä viihtyviä kasveja käytiin läpi runsaasti. Maaperän ominaisuuksien lisäksi kasvuoloihin vaikuttavat tietysti vesitalous ja ilmasto.

(Kuva retkipaikka.fi)

Karkeasti metsäpuutarhat voidaan jakaa lehtopuutarhaan (lehto - lehtomainen kangas - tuore kangas), jossa on runsas pensas-, köynnös- ja perennalajisto, ja kangasmetsäpuutarhaan (kuivahko kangas – kuiva kangas – karukkokangas), jossa viihtyvät mattomaiset kuivan maan perennat, yrtit ja kivikkokasvit.

Metsäpuutarhan perustaminen aivan tyhjästä esim. uudistontille on tietysti se suuritöisin tapa saada oma metsäunelma. Ensin valitaan halutut puut (kannattaa suosia nopeakasvuisia puulajeja) ja valitaan niille paikat. Sen jälkeen puiden alle ja edustalle istutetaan luonnon ja puutarhan pensaita, perennoja ja sipulikasveja. Marjapensaat sopivat mainiosti metsäpuutarhaan, niin jo olemassa olevasta metsästä perustettavaan tai aivan alusta asti rakennettavaan. Tavoitteena on monikerroksisuus, jolla imitoidaan nuoren metsän rakennetta. Aivan ehdottomasti on muistettava varmistua maaperän sopivuudesta halutuille kasveille, ja tarvittaessa parannella sitä kasvien vaatimusten mukaan.

Marjapensaat ovatkin oiva aasinsilta ns. syötävään metsäpuutarhaan. Metsät ja metsäpuutarhat tuottavat monenlaista suuhunpantavaa. Ravintoa saa niin puista, pensaista kuin syötävistä perennoistakin. Martin Crawfordin kirjassa Creating a Forest Garden keskitytään erityisesti metsäpuutarhan syötävään puoleen, ja tilasinkin nyt  tuon kirjan itselleni. Kirjan sisältöön saa kuulemma suhtautua hieman varauksella, sillä siellä suositellaan syömäkelpoisiksi lajeja, joita ei ole perinteisesti meillä Suomessa pidetty turvallisena purtavana, kuten esim. tammenterhot.

(Kuva yle.fi)

Villivihannekset ja luonnonyrtit ovat aivan parasta syötävää, mitä metsäpuutarha tarjoaa. Niihin pääsee tutustumaan esim. Arktisten aromien nettisivuilla, http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/

(Kuva hortoilu.fi)

Kurssi oli lyhyydestään (2 tuntia) huolimatta tosi kattava ja informatiivinen, tässä oli siitä nyt aivan karkea pintaraapaisu. Vaikka olin selaillut Suomalainen metsäpuutarha –kirjaa jo aikaisemmin, saa siitäkin nyt ihan eri tavalla otetta ja inspiraatiota. Eli voin suositella, sekä Marttojen kurssia että tuota kirjaa!

Tälle kurssille menin vähän testiluonteisesti, kun en ole ennen Marttojen kanssa ollut missään tekemisissä. Kokemus oli kyllä niin positiivinen, että ilmoittauduin saman tien ensi kuun puolella pidettävälle Cottage garden –kurssille. Sitä odotellessa!

Tässä postauksessa on käytetty lähdeaineistona muistiinpanoja ja kurssilla jaettua materiaalia, jonka on tehnyt kurssin vetäjä, Uudenmaan Marttojen puutarha- ja ympäristöneuvoja Kirsi Mäkinen. Kuvien lähteet on kerrottu niiden alapuolella.