Mutta ei helkkari noiden piikkipallojen käsittely on kyllä työlästä! Kun lusikoin multaa ruukkuihin niin kävi mielessä, että uhmaikäisen taaperon syöttäminen on varmaan samanlaista: ruokaa, eli tässä tapauksessa multaa, oli enemmän muualla kuin missä piti, eli pöydällä, lattialla, kaktuksen päällä... Noh, lasta ruokkiessa ei varmaan tarvitse varustautua patakintaalla puremien, eli piikkien varalta.
Meillä on ennestään yksi kaktus, jolla on ikää jo vähäsen enemmän. Pelastin sen aikoinaan kirpputorilta muutaman sentin mittaisena, silloin asuin vielä kotikotona. Varovaisestikin arvioituna kasvi on ollut minulla jo noin 20 vuoden ajan!
Melkoinen luiro se jo onkin, mittaa sille on kertynyt 115 cm. Urhoollisesti se on kestänyt muutamat muutot ja muut mullistukset. Ja vähällä se on tullut toimeen: kastelen sitä kahdesti vuodessa, eli jouluna ja juhannuksena. Jossain vaiheessa on näköjään mennyt vähän heikommin, siitä muistona ohuempi kohta.
Keraamiset kaktukset heräteostoskelin Ikeasta. Pitäisi keksiä niille joku järkevä paikka, nyt ne on vaan unohtuneet tuohon hyllyn kulmalle. Kaksi isointa on kivan näköiset, pienin on vähän epärealistinen pampula.
Samoilla vaivoilla vaihdoin myös pienemmän palmuvehkan uuteen ruukkuun, ei se näiden vaatimattomampien kasvien kanssa ole niin vuodenajasta kiinni... Palmuvehka tykkää olla ahtaassa ruukussa, joten kerralla ei kannata kovin isoon vaihtaa. Vanha ruukku oli mennyt juurien paineesta jo aivan soikeaksi, ja jouduin leikkelemään sen auki, että sain sen pois. Juuret on kyllä tosi friikin näköiset, sellaiset monsterinmunan näköiset pallukat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti