Teurasjätteetön tammikuu

Joulun jälkeen on monesti sellainen olo, että pitäisi vähän keventää ja ehkä muutenkin viilata ruokavaliotaan, edes väliaikaisesti. Siihen saumaan iskee sopivasti tammikuun kestävä vegehaaste. Itselleni se tuntui vähän turhan tymäkältä vaihtoehdolta, joten päätin soveltaa sitä karsittuna versiona. Ystäväni risti lopputuloksen "teurasjätteettömäksi tammikuuksi".

Kokeilun taustalla on keventämisen lisäksi pieni aatteellinenkin vire, eli huoli tuotantoeläinten elinolosuhteista.

Ettei elämä menisi turhan hankalaksi, en luopunut paljosta, vain punaisesta lihasta ja kanasta. Kasviksien lisäksi söin siis kalaa, kananmunia ja maitotuotteita, mutta pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman kasvisvoittoisena.



Päätöksessä on ollut helppo pysyä, kun ruokavalio on ollut hyvin mutkaton noudatella. En ole mikään innokas, saati taitava ruoanlaittaja, mutta silti olen onnistunut kehittelemään ihan maistuvaa suuhunpantavaa pienellä vaivalla.

Itselleni uusia tuttavuuksia on olleet mm. marinoidut tofukuutiot (esim. wokkeihin), soijapapupasta, kuskus, falafelpyörykät, erilaiset pavut ja linssit, nyhtökaura... Osa noista tietysti on jo ihan vanhoja juttuja, mutta en ole ikinä ollut erityinen papujen tai linssien ystävä, eikä vatsanikaan ole niistä varsinaisesti kiittänyt.

Varsínkin kasviproteiinien maailmasta löytyi kyllä niin maukkaita juttuja, että ne varmasti jäävät pysyvästi ruokalistalle. Esimerkiksi tuo Risentan papupasta pieksee maukkaudellaan vehnäversiot mennen tullen. Tofukuutiot toimivat wokeissa aivan broiskun veroisesti, ellei paremminkin. Ja kalahan on aina hyvää.

Paluu sekasyöjäksi on varmaa, mutta niin on sekin, että tulen kyllä syömään tulevaisuudessakin entistä kasvisvoittoisemmin. Voisi pitää vaikka pari kasvispäivää viikossa. Ensi kuun projektiksi saattaisin sitten ottaa vaikka kahvinjuonnin opettelun, onhan kahvin hyödyt aivoterveydelle olleet paljonkin tapetilla.