Myöhemmin sitten manailin kirppikseltä ostamieni kaappien maalausurakkaa ja ylipäätään rajallista sisustusbudjettia. Siihen mies totesi melko osuvasti, että rakkaani, on Boknäs-ihmisiä ja on Brjörksnäs-ihmisiä, ja me ollaan niitä jälkimmäisiä. Auts.
Noh, jos emme ole Boknäs-ihmisiä, niin emme selvästi ole myöskään Artek-ihmisiä. Olen aina tykännyt Artekin jakkaroiden pelkistetystä ja yksinkertaisesta ulkoasusta, ja nyt haaveilu on ulottunut myös baarijakkaroihin, ne sopisivat niiin hyvin keittiön saarekkeen ääreen. Budjetti ei vaan tätä haavetta tue, baarituolien hinnat alkavat second handinakin 150 eurosta. Mielijohdepiipahdus kierrätyskeskuksessa helpotti vähän tätä tuskaa: sieltä löytyi yllä olevat, ehdottoman ei-Artekit hintaan 6 euroa kappale. Muotoilussa on kuitenkin jotain selvästi samaa ja puhuttelevaa, ja peräkontissa tilaa, joten...
Rakkautta ja huolenpitoa tuolit kyllä tarvitsevat ruuvien, hionnan ja lakkauksen muodossa. Tosin nyt into kaikenlaiseen sudin- tai telanheilutteluun on ennätysmatalalla, joten taitaa olla tyytyminen pelkkään ruuvien kiristelyyn.
Jos oli nuo tuolit kiva löytö, niin oli tämäkin! Eli vanha mainoskirjain, ei mitään uustuotantoa. Ja sopivasti k, kun meidän molempien sukunimet alkaa koolla. Myyjällä on riittänyt osaaminen laittaa kirjaimeen uudet ledit ja johdon katkaisijalla, joten kirjain palvelee nyt pienenä tunnelmavalona. Pitää löytää sille vaan kivempi paikka, nyt lykkäsin sen olkkarin "kirja"- eli mediahyllyyn. Voi kun saisi nuo vempaimet kaikki ovien taakse! Ehkä joku päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti