keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kyllä maalla on mukavaa!

Ei tosiaan tarvitse menne kovin pitkälle kehä kolmosen ulkopuolelle, kun tuntee olevansa ihan maalla! Nyt iltojen (ja aamujen...) pimetessä huomio kiinnittyy kaupungin keinovalonkajon totaaliseen puuttumiseen. Makuuhuoneen ikkunassa ei ole vieläkään verhoja, joten sängyssä loikoillessa on ihana katsella tähtien tuiketta taivalla. Kylläpä ne onkin kirkkaita!


Kuu onkin sitten kirkkaudessa ihan omaa luokkaansa. Sekä mies että minä herättiin muutama yö takaperin siihen, että joku näyttää taskulampulla valoa suoraan ikkunasta sisään. Ei ollut taskulamppu, vaan ihana, suuri kuutamo! Mielettömän näköistä! Ja vähän ajan päästä jo mielettömän ärsyttävääkin.



Iltarusko omalta terassilta katsottuna on myös ollut suht maalauksellinen <3


Isoon pihaan mahtuu paljon kaikenlaisia "toiminnallisuuksia". Talon edellinen omistaja oli tehnyt kallioille nuotiopaikan, tai oikeammin tiiligrillin. Hyödynnettiin sitä nyt ekaa kertaa ja tietysti ihan perinteiseen makkaranpaistoon. Ai että oli hyvää! Ihan erilaista kuin kliinisellä kaasugrillillä käristetty. Nuotioista sai makkaroihin kunnon rapsakan pinnan, eli ihanat karsinogeeniset karstat. Vähän livettiin linjasta ja syötiin sisällä, kun mitään istumapaikkaa ei notskin ääressä ole. Siinä on joskus ollut joku penkki. Pitääkin kehitellä siihen jotain tilalle, kunhan aikaa on. Nuotion lämmössä tarkenee mutustella makkaraa vähän myöhemminkin syksyllä.





Lana kekkasi, että puolukathan on ihunoita! En olisi uskonut, mutta niin se laidunsi mättäillä silmämuniaan myöten varvikkoon hautautuneena. Ei ollenkaan huono herkku hiivaherkälle koiralle. On se ennenkin syönyt karviaisia, mansikoita, vadelmia, mustikoita ja muita makeita marjoja, mutta näköjään happamatkin uppoaa paremman puutteessa.


Ai niin, olen nähnyt parin päivän sisällä sekä hirven että ketun, tosi eksoottista! Harmi vaan, että kumpikin oli tarjoutumassa auton alle (tai päälle). Onneksi osumilta vältyttiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti