Kun maku kehittyy, niin lompakko laihtuu

Monen harrastuksen kanssa tahtoo olla niin, että kun taidot ja taso karttuvat, niin harrastus alkaa niellä yhä enemmän rahaa. Tarvitaan parempia tai uusia varusteita, harrastetaan useammin jne.


Kirppistelyn kanssa on vähän sama juttu. Alkuun kelpasi kaikki kiva ja halpa krääsäkin, mutta ajan kuluessa maku kehittyy ja keräily keskittyy, jolloin hommasta tulee myös paljon hintavampaa. Ja uusia kirppiksiä pitäisi päästä koluamaan jatkuvasti...


Mulla on muutama juttu, mihin olen pyrkinyt keskittymään: Arabian kannut ja kupit, vanha kotimainen lasi (etenkin turkoosina) ja tiettyjen aihepiirien vanhat kirjat. Ja joskus mukaan tarttuu jotain pientä kivaa, kuten läjä vanhoja avaimia...

Näistä olisi tarkoitus tehdä joulukoristeita, joten ei ne ihan hukkatavaraa ole.

Ja jos punnuksia on myynnissä sopuhintaan, niin ihan varmasti ostan. Näille ei ole edes käyttöä. Paperipainoina varmaan menisivät, vaan kun en semmostakaan tarvitse.


Apteekkipullojakin on tullut haalittua, mutta tämä kokoelma alkaa olla jo täynnä, ellei jotain ihan spesiaalia tule vastaan.

Aika spesiaali oli tuo migreenipulverin kyltti :)


Lasinkeräily on levinnyt myös käyttöesinepuolelle. Tai no onhan maljakotkin tietysti käytössä olleet, mutta se ei ole sellaista "aktiivista" käyttöä. Sellaiseen tarpeeseen tuli vast'ikään ostettua Kaj Franckin kaadin 5601, jonka suunnitteluvuosi on 1954 ja tuotantovuodet 1954-1971.

Turkoosina tietenkin :)

Turkoosin lasin kokoelma on kasvanut muutenkin, tosin tämä maljakko ei ole vanha, taitaa olla tuotannossa edelleen.


Ja onhan se maku ja keräilynhalu tosiaan kehittynyt: nyt himoitsen Arabian Emilia-sarjaa, Bitossi-maljakoita ja -kulhoja, Arabian valkoisia, lasitettuja maljakoita sekä Rörstrandin tuotantoakin.


Himo vanhempaan Rörstrandiin syttyi oikeastaan tämän fb-kirppislöydön myötä:

Aivan ihana keraaminen seinätaulu, ilmeisesti 50-luvulta! Aikaisemmin olen nähnyt ihan kivoja Rörstrandin kannuja, mutta jotenkin yksisilmäisesti ohittanut ne, koska kun ne eivät ole Arabiaa, niin ne eivät muka ole mitään... No nyt on mieli muuttunut. Harmittaa suht paljon, kun näin eräällä kirpparilla mustavalkoisen keraamisen leikkuulaudan, enkä ostanut sitä. Menin parin päivän päästä sitä hakemaan, mutta toki se oli jollekin jo sinä aikana kelvannut.

Emilia-sarjasta minulla on tämä yksi seinälautanen, ja kun nyt olen sarjan hintoja tutkaillut, niin voin tosiaan todeta tehneeni löydön... Emiliasta näköjään tykkää nyt moni muukin, ja hinnat on sen mukaisesti sitten pompsahtaneet peruskirppistelijän kipurajan yläpuolelle.

Bitossiin en ole omakohtaisesti törmännyt muualla kuin Habitaren antiikkipuolella, ja sielläkin oli vain yksi itseäni kiinnostava maljakko, eli Rimini Blu -vaasi. Näitä taitaa kirpputoreilla kiertää aika vähän, tai sitten on vaan aiemmin mennyt kiinnostuksen puutteen takia ohi silmien. Kun ei oo sitä kotimaista...

Kiroillen ja manaten jatkan edelleen maalausprojektiani, mutta jos saan sen maaliin (sori vaan sanaleikki!), niin onpahan tilaa keräilyharrastukselle.