Jos meinaat vähän maalata, niin älä

Sisustusinnostuksissani menin taas vähän kirppariostoskelemaan. Olen etsinyt takkahuoneeseen joko yhtä leveämpää tai kahta samanlaista vitriinikaappia, noin metrin korkeaa. Budjetti ei just nyt sallisi uusien ostamista, varsinkin, kun kyseessä on puhdas mieliteko, ei tarve. Uusien kalusteiden hinnat onkin melkoisissa sfääreissä, jos nimessä edes vilahtaa sana vitriini.


No fb:n kirppisryhmä toi taas avun: kaksi just sopivankokoista (100 x 77 x 35 cm) kokoista vitriinikaappia, yhteensä 20 euroa! Ja mahtuivat sopivasti maasturin konttiinkin. Ei kun kaupoille! Ainoa vika kalusteissa oli väri (tai paremminkin materiaali), eli ne ovat pyökinväristä viilua. Mutta ei hätää, äkkiäkös minä ne maalaan! Niinhän se menee sisustuslehdissä ja -blogeissakin: vähän maalia pintaan, ja kädenkäänteessä saadaan uutta väriä ja persoonaa esiin... Ja halvalla pääsee (varsinkin, kun käyttää samaa maalia jolla mies maalaa parhaillaan sisäseiniä).


No helpommin kirjoitettu kuin tehty! Hioin kalusteista pintaa vähän karheaksi, pyyhin pölyt pois ja sitten tela viuhumaan! Paitsi ettei maali tahdo tarttua, kulmia on tosi vaikea saada siistiksi (ja niitä on, koska hyllyjä ei saanut järkevästi irti) ja koko kroppa valittaa huonosta työasennosta. Vasta kahden päivän ja yhteensä viiden maalikerroksen jälkeen alkaa olla jotain toivoa näköpiirissä (kunhan ei tarkastele turhan läheltä). Nyt on enää ovilasien reunalistat ja sokkelit maalaamatta, eli ihan leikintekoa.

Sanoin miehelle, että jos vielä jonain päivänä hourin maalaavani jotakin, niin sanot heti, että et muuten maalaa. Lupaan uskoa.

Spray-maalia ei lasketa mukaan tähän! Sen kanssa pärjään, ainakin suurimman osan aikaa.

 

Shoppailin pitkästä aikaa myös huutiksessa, kun silmiin osui just kiva ja sopiva peltikaappi. Vähän oli ruostetta ovessa ja jotain öljyläikkää sisällä, mutta ensimmäisen hoiti hiomakone ja seuraavan patapata. Koska punainen väri ei miellytä, turvaan taas tutun Maston-purkin puoleen. Laitan kuvaa lopputuloksesta myöhemmin.