Otetaan yksi joulupallo. Kaivetaan komerosta tarrakiinnitteiset helmikoristeet, jotka on ostettu tätä tarkoitusta varten jo pari vuotta sitten. Annetaan palaa.
Varmaan joka toinen saakelin helmenpirulainen kimposi hyppysistäni lattialle. Suorien linjojen pitäminen oli myös sen verran vaativaa, että mielessä alkoi pyöriä parin vuosikymmenen takainen Speden sketsi, jossa mies ja nainen keskustelivat siitä, voiko pallo olla vinossa vaiko ei. Naisen logiikalla todellakin voi, ja olen täysin valmis yhtymään tähän mielipiteeseen. Ja apuviivojen piirtäminen on harrastelijoita varten.
Kaikki lattialle varisseet koristeet löytyivät vähän ajan päästä hirmu kätevästi sukanpohjasta.
Jotain mukavaakin näihin lumisiin marraskuun päiviin: kiinanruusu totesi olosuhteet kukinnalle sopiviksi, ja ekan kukan jälkeen pukkaa päättäväisesti uutta. Uhkailin kasviparkaa alasleikkuulla, mutta joudun näillä näkymin lykkäämään toimeenpanoa, koska latvuksen keskelle on tulossa useampi nuppunen lisää. Eivät satu hollille just tässä kuvassa.
Kiinanruusu on kyllä muuten mukava kasvi, mutta sen kasvutapa on aika epäesteettinen.
Sivuhaaroja kasvaa yksi siellä, toinen täällä, ja kaikki tosi epämääräisessä kulmassa toisiinsa nähden. Missä balanssi, missä harmonia? Ei ainakaan kiinanruusussa... Tuommoinen pitkä hontelikkokin se on, vaikka olen ahkerasti sitä leikkonut vahvistumisen toivossa. Nyt tosiaan en raski sitä pätkiä, nuppuja on latvan lisäksi kaikkien sivuhaarojen päissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti