Se on sitten marraskuu, ja teemaan sopivasti viime yönä oli rapsakka pikkupakkanen. Se motivoi viimeinkin liikkeelle ja avaamaan pikkulintujen talviruokintabaarin, minkä järjestäminen on ollut hieman vaiheessa...
Katsoin sopivan paikan talon viereiseltä kalliolta, eli parin puun muodostaman suojaisan, mutta helppopääsyisen "pusikon". Männyn oksaan ripustin siemenpöntön ja viereiseen pihlajaan talipallotelineen.
Kuvakulma valehtelee, siemenpänikkä ei ole männyn rungossa kiinni. Tarkoitus olisi, että oravat ei pääsisi osille. Mielelläni minä niitäkin syöttäisin, ei talvet ole herkkua niillekään (melkein tuli sanaleikki!), jos ne nimen omaan tyytyisivät syömään tarjottuja eväitä. Mutta ei: kun kaikki pitää viedä mukanaan ja kätkeä paikkoihin, joita orava ei suurella todennäköisyydellä itsekään enää löydä. Eli hukkaan menevät hyvät sapuskat. Liian kesy kurre on muutenkin melkoinen riesa, kokemusta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti