Toisaalta ne on ihan nättejä. Viehätys ei ole kukissa, vaan lehdissä. Lajikkeita on vaikka kuinka, meillä on kolmea erilaista.
Vaikka kuunliljoja mainostetaan varjoisien paikkojen kasvina, menestyy se paahteessakin. Meidän etupiha on todella paahteinen, mutta kuunliljat menestyvät mainiosti! Taustalla näkyvä onnenpensas ja etualalla tummana suikertava kelloköynnös saavat kisata elintilasta ihan tosissaan. Olen yrittänyt auttaa köynnöstä perkaamalla kuunliljan lehtiä sen ympäriltä, mutta ei auta, niitä tulee vaan lisää ja lisää...
Olen saanut kuunliljojen juurakot anopiltani, joten lajikkeiden nimistä ei ole hajuakaan! Nätein on tämä kaksivärinen, jonka lehdet taipuvat veikeästi suikeroiksi. Kelloköynnös siinä koittaa pärjäillä siivellä...
Yhdellä on tosi isot lehdet, kuin lautaset. Näppärästi niihin kertyykin niin sadevesi kuin kaikki mahdolliset roskatkin.
Ja sitten on lajike, jolla on melko tavallisen oloiset, yksiväriset lehdet. Juju on ehkä selkeästi erottuvissa, säännöllisen kuvion muodostavissa lehtiruodeissa.
Kukintojen kauneudella ei vaan tosiaan voi kehuskella. Toisaalta ne voi jättää talventörröttäjiksi, onpahan jotain "eloa" kukkapenkissä lumiseen aikaankin.
Kuulostaa tutulta, mulla on ihan samanlainen suhde kuunliljoihin, ehkä meitä on muitakin? Periaatteessa aika herkkiä ja kauniita, mutta toisaalta kuitenkaan ei. Nimi ainakin on minusta nätti. Tuo kukinto ei kuitenkaan jotenkin sovi tuohon kasviin, saisivat jättää kukkimatta.
VastaaPoistaYksi ongelma on minusta se, että nuo kasvavat aivan hervottoman liian isoiksi. Ovat kivoja sellaisina pienempinä, mutta sitten kun menevät liian isoiksi, ei niiden mittasuhteet enää näytä jotenkin hyvältä.
Sulla näyttää olevan tuota valko-vihreää, se onkin kivan raikas. Ostin hölmö alkuun sellaista vastaavaa, mutta siinä on valkoisen tilalla keltaista. Se on jotenkin likaisen näköinen väri. Nyt yritän hävittää sitä kelta-vihreää ja saada lisättyä valko-vihreää. Kyllä kuunliljoja pitää kuitenkin aina jonkun verran olla!