Tervehdys kesäkuu, todellakin! Kesä latautuu Kreikassa hieman eri tavalla kuin täällä, vaikka ei viikonlopun ilmoissa nyt niin valittamista ollutkaan. Jos hyvä tuuri käy, pääsen itse latailemaan omia akkujani Kreikkaan tuossa reilun parin viikon päästä. Tänä iltana pitäisi varata matkaa, jos mieli.
Mutta asiaan... Mulla on pihassa onneton kukkapenkki. Onneton monessakin mielessä: se on todella paahteisessa paikassa, naapurista karkaa siihen kaikenlaista sitkeähenkistä rikkaruohoa jatkuvalla syötöllä, ahkerasta maanparannuksesta huolimatta pohja on savista ja aloittelijan virheen seurauksena penkki on sen mallinen, että kitkeminen ja muut huoltotyöt on hankalia suorittaa.
Viime kesänä penkki karkasi käsistä täysin, ja täyttyi maahumalalla, elämänlangalla ja nokkosella. Nyt olen taistellut vastaan, ja kitkenyt tolkuttoman määrän rikkaruohoja - ja ilmeisesti siinä sivussa pari perennaakin - jo kolmesti tänä kesänä.
Alun perin penkkiin istutetuista kasveista on jäljellä enää sitkeähenkisimmät, eli saniaiset. Muutama tulppaanin lehteä törröttää maasta myös. Perjantaina kävin (taas kerran) Keravan Muhevaisessa, ja varta vasten kysyin paahteisessa paikassa viihtyviä, herkästi (mielellään villisti) leviäviä perennoja. Plussaa saa siitä, jos kukkii valkoisin tai edes vaalein kukin. Muuten kasvin ulkonäöllä ei ollut nyt niin väliä. Tarkoitus siis olisi saada penkkiin niin tiheä perennakasvusto, ettei rikkaruohoille jäisi enää tilaa.
Kotiintuomisina oli sitten isompilehtistä tuoksukurjenpolvea ja pienempilehtistä verikurjenpolvea. Nämä ei mun suosikkiperennoihin kuulu, mutta menestys näissä olosuhteissa pitäisi kuulemma olla taattu. Toivottavasti! Eli penkkiin pari säkkiä multaa, muutama kourallinen lannoitetta, taimet perään ja herran haltuun... Jään mielenkiinnolla seurailemaan, miten käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti