perjantai 9. tammikuuta 2015

Kun menopeli pettää

Miten kaikki rahanmeno ja korjausta vaativat jutut osuu aina samaan hetkeen? Ensin hajosi toiletti, sitten syttyi auton kojetauluun kiusallinen keltainen merkkivalo. Jotain bensansyöttöön tai pakokaasuihin liittyvää häikkää, ilmeisesti. Koska ajotietokone pysyi hiljaa, ajelin autolla viikon verran kunnes oli vain todettava, ettei se merkkivalo yksinään sammu.

Opin uuden osan autostani: siitä on mennyt toisiopumppu. Hinta vaihtoineen 850 euroa. Huoltomies lohdutteli, että merkkiliikkeissä summan saisi kertoa kahdella. No ei lohduttanut.

Ajokin ollessa pajalla sain kyydityksen töihin mieheltä. Pimeä, loskainen ja räntäinen aamu, sopiva hetki sille, että heti moottoritielle päästyämme kuskinpuoleinen pyyhkijänsulka lopetti liikkeensä ja jäi pystyasentoon. Mies sitten ajoi vänkärin puolelle kumartuneena, sen puolen pyyhkijänsulka onneksi jatko työtään väsymättä.

Läpsystä vaihto: kun haemme toisen auton tänään huollosta pois, jää toinen sinne saamaan hoivaa ja huolenpitoa.


Se on muuten jännä juttu: jos perheessä on esim. mersu tai bemari ja ns. kakkosautona joku pikkukottero, kaikki olettavat sen pikkuauton olevan emännän kauppakassi ja "urheiluauto" kuuluu isännälle. Meillä tämä menee toisin päin: minä ajan sillä ykkösellä, ja isäntä polkee ruohonleikkurilla. Tämä tosin johtuu vain siitä, että sopimuksemme mukaan huonompi kuski ajaa turvallisemmalla autolla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti