Lanallahan on sydänvika, ja sen myötä sivuääni luokkaa 3/6. "Omalla" eläinlääkäriasemallamme järjestettiin eläinlääkäreille lisäkoulutusta Suomen Kennelliiton muuttuneiden jalostustarkastuskäytäntöjen (tai jonkun vastaavan...) takia, ja siksi he tarvitsivat paikalle koiria, joilla on sydämessä sivuääni. Mallikappaleiksi ja kuunneltaviksi, siis. Lanaa pyydettiin myös mukaan, kun se on niin mukava ihmisten kanssa, ihmiset on parhautta :)
"Okei, päästäkää eka eläinlääkäri sisään!"
Tokihan me mentiin, kun luvassa oli perusteellinen ilmainen sydänkuuntelu, ja lisäksi vaivanpalkkana pussillinen nappulaa. Muutenkin tällaiset jutut on kivoja, niistä voi aina oppia itsekin jotakin. Jos koiralla nyt sattuu olemaan ikävä sivuääni sydämessä, niin pitäähän siitä ottaa kaikki ilo irti... :p
Eläinlääkäreitä oli paikalla kaikkiaan yksitoista, osa meille ihan vieraita, ja osa aivan tuttuja, mm. Lanan "omalääkäri", ja aika monen muunkin klinikan ellin vastaanotolle ollaan tässä vuosien kuluessa jouduttu... Lana käyttäytyi omaan tapaansa rauhallisen ystävällisesti, eikä välittänyt henkilökunnan vaihtuvuudesta. Naapurihuoneessa joku taisi haukusta päätellen vähän pahastua.
Osa lääkäreistä kyseli kiinnostuneena koiran taustaa ja diagnoosia, osa taas ei tervehdystä lukuunottamatta pukahtanut mitään. Lopuksi saimme omalta lääkäriltämme arvion, ettei sivuääni ole muuttunut huonompaan suuntaan, ja pulssi on tasaisen rauhallinen, joten sydän jaksaa vielä työskennellä hyvin. Eräs vieraistaan lääkäreistä arveli, että kun sydän on jaksanut tähän asti näin hyvin, ei siitä tule olemaan riesaa jatkossakaan. Sydänvikahan on siis synnynnäinen, vaikkakin todettiin vasta kolmisen vuotta sitten, ja Lana täyttää kohta jo kahdeksan. Toivotaan näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti