Taas saan unelmoida kasvihuoneesta...

Blogi on ollut tauolla vuoden verran. Meni aivan mielenkiinto kirjoittamiseen, kun mikään ei tuntunut sujuvan: talon myyminen takkusi, kasvihuoneessa ei kasvanut mikään jne. No nyt on uusi ääni kellossa. Muutimme heinäkuussa "maalle", eli Mäntsälään. Lähiympäristön maisemat muuttuivat melkoisesti.

Omalta pihalta ei kuitenkaan avaudu näkymät pelloille, vaan hehtaarin suuruinen tontti on metsän ympäröimä.Kasvihuonetta ei täällä ennestään ole, joten saan alkaa siitä haaveilun taas alusta. Tällä kertaa koitan saada miehen rakentamaan meille kivan pienen lasitalon... Vaan luulen kyllä, että joudun tyytymään johonkin pakettimalliin.



Otin muutossa entisestä kasvihuoneesta mukaan yhden tomaatintaimen, kaapaisin sen vain lavalta ruukkuun. Se ei kai elettä arvostanut, koska mokoma kitupiikki tekee vain YHDEN tomaatin!

Lajikkeeltaan tomaatti on Green zebra. Nyt vaan odotellaan kypsymistä, nam nam...

Tonttia on tosiaan nyt hehtaarin verran. Siitä hoidettua alaa on melko vähän, suurin osa on metsikköä. Samalle tontille on hauskasti mahtunut sekä havu- että lehtimetsiköt: toinen puoli tontista on kallioista ja mäntyjen valtaamaa, toinen puoli laskee kosteaan ja vehreään lehtoon. Tässä olisi erittäin hyvät ainekset metsäpuutarhalle.

Istutuksia ei tontilla ole käytännössä lainkaan, lukuunottamatta muutamaa vuorenkilpeä (jotka kuuluu mun inhokkilistalle) ja kolmea tuijaa. Talo on rakennettu vuonna -99 ja ollut melkein koko ajan samalla omistajalla (me olemme kolmannet asukkaat), jotka eivät ole selvästi olleet kiinnostuneita puutarha-asioista. Eli tässä saa aloittaa lähes puhtaalta pöydältä! Rajoitteita toki on paljonkin, esim. kallio on lähellä pintaa ja multakerros paikoin hyvin ohut.

Talossa itsessään ei sitten laitettavaa oikeastaan olekaan. Mies innostui maalaamaan kaikki sisäseinät nyt heti alkuun uudelleen, mutta siinä se remontin tarve sitten onkin. Talo on tyyliltään aivan erilainen kuin aikaisempi: edellinen oli vanha puutalo, tämä on paljon uudempi täystiilitalo, hyvin moderni valkoisine tiili- ja betoniseinineen, tummanharmaine laattalattioineen ja maalämpöineen. Sisustus meneekin aika pitkälti uusille, entinen maalaisromantiikkaa kohti kallellaan ollut tyyli ei sovi tänne ollenkaan. Vähitellen, vähitellen... Neliöitä tuli vähän lisää entiseen verrattuna, asuinpinta-ala on 169 m2 ja kokonaisneliöt 196 m2.



Lana-mummukka muutti tietysti mukana myös <3 Isoista ikkunoista on hyvä vahtia pihaa. Tosin ei siellä liiku kuin lintuja ja oravia, ehkä joku jänis tai jännittävimmässä tapauksessa naapurin kissa. Talo on sen verran etäällä tiestä, ettei ohikulkijat näy tänne ollenkaan. Eikä trafiikkia paljon olekaan, asumme kapoisen päättyvän hiekkatien loppupuolella, meidän jälkeen on vain kaksi taloa.

Näillä spekseillä siis mennään eteenpäin!