Löytöjä omalta pihalta

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, meillä on nyt tonttia hehtaarin verran, ja siitä iso osa on metsää. Hoidettua alaa on aika vähän, ja kaiken maailman pusikkoa ja vesakkoa (eli raivattavaa) on siellä täällä.


Eilen taas katselin ja kuljeskelin tontilla vähän sillä silmällä, että mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä. Yllätys oli suuri, kun erään tiheän kasvuston keskeltä pilkotti jotain punaista: punaviinimarjoja! Vesakon kätkössä on ainakin kaksi viinimarjapensasta. Viikonlopun projektina onkin kaivaa ja karsia ne esiin.

Pihatie jakaa tontin kahteen erilaiseen osioon: oikealle jää alavampaa maata ja lehtimetsää, vasen puoli nousee kallioisena, ja siellä on vallalla havupuut, lähinnä männyt. Jossain tuolla kaarteen takana on talokin...

Etupihalla on nurmikkoa aika vähän, takapihalla sitten enemmän. Kävelyreiteille parkkipaikalta oville on tehty ihanat kivetykset. Pihan perällä näkyy polvenkorkuista heinikkoa, sieltä saa vallattua nurmikolle lisää alaa. Matalat valotolpat kiertävät koko talon, ja niiden valo loistaa pimeässä illassa kauniin pehmeänä. Mutta jos tulee luminen talvi, niin ne jäävät kyllä hangen alle, eikä niiden valaistusteho ole muutenkaan kaksinen. Muutama tolppa onkin tarkoitus vaihtaa korkeampaan ja paremmin ympäristöä valaisevaan. Valoa varmasti talven tullen kaivataan.

Pihan perällä on myös lupiini"pelto", joka oli kauniissa kukassa silloin, kun kävimme katsomassa taloa ensimmäisen kerran. Nyt kukinnan päätyttyä näky on vähemmän nätti... Ehkä tästäkin alasta voisi osan kesyttää nurmikolle.

 

Tontilla kasvaa paljon mustikkaa, varvikkoa on kummallakin puolella tonttia. Nyt marjoista on enää rippeet jäljellä, ne on menneet parempiin suihin (nokkiin) tai karisseet. Ei täältä ehkä saa mustikkaa säilöttäväksi saakka, mutta varmasti parin piirakan ja smoothien  verran.

 

Tiheä metsä aukeaa yht'äkkiä sanaisten peittämäksi pieneksi aukeaksi. Ihana huomata, miten luonto  voi olla todella monipuolinen jo pienelläkin alueella! Syksyn merkkejä alkaa olla ilmassa (tai tässä tapauksessa maassa) yllättävän paljon, pudonneet lehdet kahisivat jo jaloissa.

Ja toisella puolella tonttia tunnelma on tosiaan ihan erilainen, männyt humisevat kallioilla.

Muutamissa notkelmissa kasvaa kanervaa, nämä on niin nättejä, että pitää varoa tallomasta ja kuluttamasta niitä!

Sammalia, jäkäliä, puolukkaa... Omalla pihalla on ainekset kasassa kokonaiseen luontoretkeen!

Ja ihan kirjaimellisesti pihalla on kasassa vielä jotain muutakin: rakennusjätteitä, jotka on maanneet paikoillaan niin pitkään, että päällä kasvaa sammalta ja pieniä puitakin! Eli tämänkin kaltaista raivausta on tiedossa. Tosin ei tämä pelkästään huono juttu ja löytö ole: tiilistä saa tehtyä vaikka kivijalan kasvihuoneeseen...