Pohjois-Karjalan kierroksella, part II

Kuvia tuli sen verran paljon tuohon edelliseen postaukseen, että teen tontilla käynnistä ihan omansa... Välimatkaa Kolilta tontille oli tosiaan noin 80 kilometriä, mutta aikaa matkan taittamiseen kului lähesä 1,5 tuntia. Varsinkin viimeiset reilu 10 kilometriä oli melko kapeaa metsäautotietä. Matkan varrella oli käynnissä olevasta metsästyksestä varoittava kyltti, mikä pisti vähän jänskättämään... Eihän tämmöset kaupunkilaiset osanneet varautua mitenkään, päällä oli vaan mustaa jne. Lanalla sentään oli punaiset valjaat :p Syrjäisimmillä seuduilla liikkuvilla ihmisillä oli näköjään järjestään edes jotain punaista päällänsä, eli paikalliset selvästi osaa hommat ja tietää kuviot.

Tontti löytyi helposti, se (ja ne muutkin) oli selkeästi merkitty, ja navigaattori osasi viedä ihan viereen. Paikka oli kyllä aika hulppea: metsäautotie halkoi niemekettä, ja tien kummallakin puolella näkyi vesi. Tien toisella puolella oli tämä mun tontti, ja toisella puolella sitten vähemmän silmää miellyttävä hakkuuaukea. Aukea ei kuitenkaan tontille näy, maa viettää järveltä vähän ylös päin.

Selkeät on merkinnät, tässä on raja, ja tästä oikealle alkaa mun tilukset :)

Rantaviivaakin pisaa... Veden raja on tuommoista "mukulakiveä", sen jälkeen on vähän kosteampi (vesijättö?) alue, ja sitten alkaa metsä. Metsän pohja on vähän louhikkoinen, päällä kasvaa sammalta ja varpukasveja.

Mun tontin rantaviivaan kuuluu myös nuo kuvan siirtolohkareet, ihan kiva ja persoonallinen yksityiskohta. Noiden suojiin voisi kehitellä vaikka grillaus- tai auringonottopaikan... Jos siis tontin aikoisi pitää...

Kovin oli hiljaista ja rauhallista! Yksittäinen laukaus (hirvestäjiä?) kuului jostain, muuten ei juuri mitään. Toisella puolella naapurissa on kyllä näköjään jo mökki, mutta tontit on sen verran isoja, ettei tarvitse kyhjöttää kylki kyljessä.

Hyvin oli harmaa päivä, vaikka aurinkoista oli luvattu. Ei satanut kuitenkaan. Eikä ollut yhtään hirvikärpäsiä, tai muitakaan pörriäisiä, enää.

Sen verran oli viileää, ettei Lanakaan halunnut kastautua.

Maisemaa rannalta metsikön suuntaan...

Ja rannan kosteammalta alueelta järvelle päin. Pieni saari, ilmeisesti nimeltään Nokansaari, on ihan lähellä. Järvi on siis nimeltään Jäsys.

Tontin oikeanpuoleinen raja, tästä oikealla olevalla tontilla on siis jo mökki.

Ja vielä näkymää järvele päin. Mäntyjä ja varvikkoa piisaa... Tekevälle löytyi myös puutöitä :)

Lana oli hauskan näköinen, kun se tontilla pomppimalla kuin jänis :) Sen verran paljon oli aluskasvillisuutta, että seisovasta koirasta näkyi suunnilleen vain korvankärki.

Tien vastakkaisella puolella on siis hakattu alue, ja järvi siintää sielläkin "ihan rannassa".

Ihan likituntumassa on myös pieni lampi, Vinolampi nimeltänsä.

Vaikka tontti on sinänsä hyvällä paikalla jne, ei mitään mökkikuumetta silti iskenyt. Onneksi! On meiltä kotoa kuitenkin sen verran matkaa, että aika pieneksi jäisi mökin käyttöaste. Luulisi, että joku tuon haluaa ostaa aikanaan pois, kun laittaa vaan kilpailukykyisen hinnan.

Iltapäivällä ajeltiin sitten takaisin Kolille, ja lähdettiin katselemaan vähän uusia maisemia. Mentiinkin alas, sataman suuntaan. Matka ei ollut yhteen suuntaan kuin 2 km, mutta korkeuserot oli taas ihan huimat, ja polku paikoin todella jyrkkä. Pohkeet ja etureidet alkoi tapailla jo hoosiannaa.

 

Harmi, kun korkeuserot ja rinteiden jyrkkyys ei erotu kuvista! Polku vei laskettelurinteiden poikki, ja pakko sanoa, että alas en menisi edes pulkalla, saati suksilla... Paikoin maisemista tuli ihan joku alppiniitty mieleen.

 

Satamassa on ihan kunnon laituri (en ole varma, pysähtyykö joku linjalaiva siellä), ja pieni hiekkaranta uimakoppeineen.

Nyt ei sielläkään ollut enää mitään elämää, ihan saatiin keskenämme katsella ja ihmetellä.

 

Ja takaisin ylös... Polku oli tosi jyrkkä, tosiaan harmi, että se häviää kuvissa. Olin jo vähän huolissani Lanasta, sen sydänvian takia, mutta ihan suotta. Se ei edes hengästynyt, mutta meidän oli pakko pysähtyä puhaltamaan matkalla :) Varsinkin mun, kun unohdin aamulla ottaa sydänlääkkeen... Meinasi rytmit olla heti karkuteillä. Huono kuntohan mulla ei ole ollenkaan ;)

Siinä se sunnuntai sitten jo hurahtikin, yhtään ei ollut ylimitoitettua viettää reissussa kaksi yötä, vaikka alkuun sitä vähän pohdin. Maanantaina lähdettiin ajelemaan kotiin aamiaisen jälkeen, ja perillä oltiin puoli kolmen aikaan. Tullessa pidettiin vain yksi pissatauko, kun takapenkki oli jo sen verran rauhallinen. Viisi ja puoli tuntia siihen kuitenkin kului. Kyllä oli selkä ja persus jumissa, mutta maistuipahan myös uni seuraavana yönä.