tiistai 24. kesäkuuta 2014

Korfulla kesäkuussa

Eipä olisi Korfun reissu sopivampaan aikaan osua! Oltiin siellä juhannuksen alusviikko, lähtö oli perjantaina 13. päivä. Ilmat oli siellä tosi ihanat, kuten odottaa saattoi, vaan täälläpä oli tullut rakeita, räntää, vettäkin tietysti, ja ollut tosi kylmä koko ajan. Kasvihuoneessa rehut voi ihan ok, mutta ulkolavalta oli kuollut pari kurpitsaa, eikä muut ole kasvaneet koko aikana lainkaan. Tulis nyt lämmin!

Tässä nyt vain muutama kuva matkan varrelta...


Oltiin perillä Korfulla, Agios Georgioksessa, ennen puolta yötä, ja parvekkeelle mennessä vastassa oli komea täysikuu :) Mitään muuta ei sitten näkynytkään, sirkat vain sirittelivät lämpimässä illassa... Tuo on yksi parhaista asioista Kreikassa: sirkkojen siritys ja suolaisen meren tuoksu, lämmin ilta....
 
Parhautta on myös hyvä ruoka, kuten tälläkin matkalla. Stifadoa, souvlakeja, moussakaa, viininlehtikääryleitä, oliiveja, fetaa... Jännä juttu, muuten en siedä oliiveja lainkaan, mutta Kreikassa, siis paikan päällä, varsinkin kalamatat ovat herkkua! Ja kotona en ole mikään fetan fani, salaattijuustoista nyt puhumattakaan, yöks! Mutta tuolla, ai nam! Johtuisiko säilytyslämpötilasta? Nytkin fetat olivat lähes tuorejuustomaisen pehmeitä ja suussasulavia, sellaisia kädenlämpöisiä.


Hotelli oli neljän tähden, mallia all inclusive, ja parempi kuin hyvä. Nimeltänsa Aquis Sandy Beach, tarkemmin pääsee kurkistamaan tästä. Finnmatkojen kautta mekin sinne mentiin. Kuvassa näkyvä allas oli kolmesta vaihtoehdosta se meidän "vakkari", toisessa päässä onkin sitten heti meri!
 
Pelkäsin vähän etukäteen, että jos hotelli paljastuukin lapsiperhehelvetiksi. Mutta ei, hyvin siellä oli huomioitu myös lapsettomat matkustajat. Esim. perhehuoneet oli omassa osassaan resortia, ja altaista yksi oli varattu rentoutumista varten. Villein meno oli toki sillä altaalla, jossa oli vesiliukumäet, ja läheisyydessä sijaitsi myös lastenallas. Oltiin yhtenä päivänä tällä ns. vesipuistoaltaalla, mutta meno oli sen verran hiuksia nostattavaa, että myöhemmin valittiin tuo yläkuvan allas, jossa meno oli relax poolin ja pyörremyrskyn välimaastosta.
 

Hotelli sijaitsee saaren parhaaksi tituleeratulla rannalla, ja olihan sitä vaaleaa, hienoa hiekkaa lähes silmänkantamattomiin, ja merivesi todella kirkasta. Mukava siinä oli tassutella, ja auringossa maata, mutta merivesi oli vielä ainakin täällä saaren tuulisemmalla puolella melko vilpoista!

 
 
Jos ei tykkää suorasta auringonvalosta, niin rantapäivää voi viettää myös cabanassa:
 
 
Vaikka hotellialue oli aivan tolkuutoman kokoinen (ilman karttaa emme olisi löytäneet omaa huonettamme saapumisiltana...), niin se oli myös kaunis ja viihtyisä. Istutuksiin ja nurmialueisiin oli panostettu paljon.
 
 
Bougeainvillat kiipeilivät pitkin seiniä eri punaisen sävyissä. Siellä täällä oli palmuja, kukkivia pensaita ja kukkaryhmiä. Harmi, ettei tullut otettua niistä enempää kuvia! Toisaalta paras kukinta taisi olla jo takana päin, mutta kokonaisuus oli silti vielä silmää viehättävän vehreä ja värikäs.


Hotellin ympäristökin oli vihreä ja vehreä. Suurin osa siitä vihreydestä oli peräisin lähikukkuloita peittävistä oliivitarhoista.



Osa tarhoista oli hoidettuja ja hyvässä kunnossa, osa taas aivan rempallaan, puut ylikokoisia, oksat repeilleet rungoista jne. Puiden katveessa saattoi olla vielä hylätty asuinrakennuskin. Ei taida mennä kovin hyvin kreikkalaisilla vieläkään :/

 
Nähtiin muuten tuolla puiden varjoissa myös käärme. Enpä olekaan kärmekseen ennen Kreikassa törmännytkään. Aika iso vonkale se oli, pituutta ehkä metrin luokkaa. Muistini mukaan Kreikan myrkyllisin käärme on kotimaisen kyyn luokkaa, joten eipä tuo isommin hätkäyttänyt. Vaikka eipä sitä mielellään itseään puretakaan.
 

Meillä oli taas moottoripyörä muutaman päivän vuokralla, ja sillä sitten päristeltiin lähiympäristössä. Aivan vieressä oli Korission Sea/Lake/Lagoon. Rakkalla lapsella tuntuu olevan monta nimeä. Joka tapauksessa Korission on vesialue, jonka hienohiekkainen kannas erottaa merestä. Se on luonnonsuojelualuetta, ja mm. merikilpikonnien lisääntymispaikka.
 

Järvi oli päässyt vähän kuivahtamaan toisesta, eli siitä helpommin saavutettavasta päästään. Veikkaan, että sateiseen vuodenaikaan vedenpinta on paljonkin korkeammalla.


Kannas oli tosiaan hienoa hiekkaa, jossa kasvaa siellä täällä kitulias havu tai piikkinen pensas. Auringon paahteessa tunnelma oli kuin autiomaassa konsanaan :P

 
Aivan yllättäen hiekan keskellä jaksoi kasvaa kukkiviakin kasveja.

 
Vastapäisiltä kukkuloilta aukesi rannikolle ja järvelle huikeat näköalat, mitä nyt autereinen ilma sumensi näkymiä hieman.


Varsinkin yllä olevassa kuvassa Korission ja sen kuivunut ranta-alue erottuvat selvästi.

 
Auringonlaskut oli sitten hienoja, ja värit vertaasa vailla! Aurinko ei laskenut suoraan mereen, vaan niemekkeen taa. Horisontti kylpi silti iltaruskon sävyissä.
 



Iltaisin, ja joskus aamullakin, taivalla purjehti pilviä. Ne kuitenkin haihtuivat aina päivän lämmetessä. Oikeasti pilvisiä päiviä sattui viikon ajalle vain yksi. Lisäksi yhtenä yönä oli melkoinen ukkosmyrsky.

Pilvisenäkin päivänä oli tosi lämmintä, joten se oli mitä mainioin päivä pieneen retkeilyyn. Ajeltiin motskarilla saaren pääkaupunkiin Corfuun, tai Kerkyraan. Käytiin mm. vanhalla ja uudella linnoituksella, ja katseltiin muutenkin kaupungin menoa ja meninkiä.


Uuden linnoituksen muurit on tosi jyhkeät, niihin on saanut latoa toisenkin kiven... Näköalat yli kaupungin oli hienot, taustalla näkyy myös vanha linnoitus.




Talojen väleistä nousi yllättäviä väripilkkuja kukkivien puiden muodossa.


Vanhan linnoituksen jykevää muuria ja majakka, joka käsittääkseni on pimeänaikaan toiminnassa edelleen.


Kukat valtaavat sijansa mistä vain voivat, muurin raoistakin.


Laventelia myynnissä eri muodoissaan, mun lempparia!


Ja tässäpä sitten kaunis, helteen ja kävelyn turvottama räpylä! Ihan omani on, ikävä kyllä. Kävin siis hotellin Fish Spassa. Oli ihan uusi kokemus mulle, ja alkuun aika ällön tuntuista. Eihän se tietenkään satu, vaan ennemminkin kutittaa. Ällöimmältä tuntui, kun kalat menivät varpaiden väliin :P Tuntemusta voi parhaiten verrata ehkä pieniin sähköiskuihin. tai kuplintaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti