Viimeksi tuossa papuilin, kun lempparitomaattini green zebra ei ollut innokas lähtemään siemenestä kasvuun. Facebookin puutarharyhmässä kovin mainostettiin siementen idättämistä talous- tai suodatinpaperissa, niin piti tietty kokeilla.
Eli laitoin muovikipon pohjalle palan talouspaperia, siemenet päälle, toinen pala paperia päällimmäiseksi ja kostutus suihkepullolla. Tasaisen kosteuden takaamiseksi laitoin vielä kelmun kipolle kanneksi.
Ja jopa lähti! Siemenet itivät ihan muutamassa hassussa päivässä, ja tilanne meinasi karata jo aivan lapasestakin. Siemenet olisi tarkoitus siirtää paperilta multaan siinä vaiheessa, kun juurta pilkottaa. Näissä on jo sirkkalehtiäkin. Koitin asetella nämä nyt multaan mahdollisimman hyvin, toivottavasti edes joku jatkaa kasvua.
Hankin kotiin vähän lisää vihreää. Lapsuudenkodissani oli iso fiikus eli kumipuu, ja sellaista olen itsellenikin halunnut. No nyt löysin kirpparilta yhden pelastettavan reppanan, joka oli pakko tuoda kotiin.
Ihan terhakkaasti se näyttää jo jaksavan, joten sen uskaltaa varmaan pian siirtää isompaan ruukkuun, nykyinen on jäänyt aika pieneksi. Ja istuu sitten paremmin tuohon koriinkin, kun nousee vähän ylemmäs.
Fiikus olisi hyvä myös latvoa nyt, jos sen haluaa haaroittuvan. Ja tietysti haluan, mutta pitää varoa, ettei nyt pienelle aikaa aiheuta kasville liikaa järkytyksiä.
Lopuksi aiheesta aivan kukkaruukkuun... Kuvassa ei ole mitään huonekasvien vihulaisia, vaan kuivattuja kotisirkkoja, ihmisravinnoksi tarkoitettuja. Hyönteisiä ei ole vielä hyväksytty EU:n alueella elintarvikkeeksi, mutta pääsin silti näitä nyt maistelemaan. Ei ne maistuneet oikein miltään, ei ainakaan epämiellyttävältä. Vähän meinasi kurkussa jarrutella tietoisuus siitä, mitä onkaan nyt nielemässä. Vaikka sirkkoja ehkä jonain päivänä kaupan hyllyltä voi löytyäkin niin veikkaanpa, että nautin jatkossakin proteiinini vähän perinteisemmässä muodossa.
