Hyvin läks!

Olin huolissani siitä, miten green zebran alut lähtevät kasvuun mullassa, kun niiden siirtäminen idätysalustalta (eli talouspaperilta) meni vähän myöhäiseksi. No tilanne oli vuorokautta myöhemmin tämä:

Eli aivan merkittävää kehitystä on tapahtunut. Kaiken kaikkiaan tosi nopea prosessi, suoraan multaan laitetut siemenet itivät paljon hitaammin ja vaivalloisemmin kuin nämä!

Jollain muulla on kyllä vähän vaikeeta nyt, ja se on kiinanruusu. Lykkäsin sen leikkaamista, koska en halunnut keskeyttää kukintaa. No kukinnallepa ei ollut loppua näköpiirissä, joten kasvilta anteeksi pyydellen leikkasin sen alas, ja tosi raskaalla kädellä. Yhtä pientä sivuhaaraa lukuunottamatta napsin kaikki oksatkin pois. Miehen sanoja lainatakseni, jos se tuosta selviää, niin on kyllä sitkeä pirulainen.

Esikasvatuskokeilua

Viimeksi tuossa papuilin, kun lempparitomaattini green zebra ei ollut innokas lähtemään siemenestä kasvuun. Facebookin puutarharyhmässä kovin mainostettiin siementen idättämistä talous- tai suodatinpaperissa, niin piti tietty kokeilla.

Eli laitoin muovikipon pohjalle palan talouspaperia, siemenet päälle, toinen pala paperia päällimmäiseksi ja kostutus suihkepullolla. Tasaisen kosteuden takaamiseksi laitoin vielä kelmun kipolle kanneksi.


Ja jopa lähti! Siemenet itivät ihan muutamassa hassussa päivässä, ja tilanne meinasi karata jo aivan lapasestakin. Siemenet olisi tarkoitus siirtää paperilta multaan siinä vaiheessa, kun juurta pilkottaa. Näissä on jo sirkkalehtiäkin. Koitin asetella nämä nyt multaan mahdollisimman hyvin, toivottavasti edes joku jatkaa kasvua.


Hankin kotiin vähän lisää vihreää. Lapsuudenkodissani oli iso fiikus eli kumipuu, ja sellaista olen itsellenikin halunnut. No nyt löysin kirpparilta yhden pelastettavan reppanan, joka oli pakko tuoda kotiin.

Ihan terhakkaasti se näyttää jo jaksavan, joten sen uskaltaa varmaan pian siirtää isompaan ruukkuun, nykyinen on jäänyt aika pieneksi. Ja istuu sitten paremmin tuohon koriinkin, kun nousee vähän ylemmäs.

Fiikus olisi hyvä myös latvoa nyt, jos sen haluaa haaroittuvan. Ja tietysti haluan, mutta pitää varoa, ettei nyt pienelle aikaa aiheuta kasville liikaa järkytyksiä.

Lopuksi aiheesta aivan kukkaruukkuun... Kuvassa ei ole mitään huonekasvien vihulaisia, vaan kuivattuja kotisirkkoja, ihmisravinnoksi tarkoitettuja. Hyönteisiä ei ole vielä hyväksytty EU:n alueella elintarvikkeeksi, mutta pääsin silti näitä nyt maistelemaan. Ei ne maistuneet oikein miltään, ei ainakaan epämiellyttävältä. Vähän meinasi kurkussa jarrutella tietoisuus siitä, mitä onkaan nyt nielemässä. Vaikka sirkkoja ehkä jonain päivänä kaupan hyllyltä voi löytyäkin  niin veikkaanpa, että nautin jatkossakin proteiinini vähän perinteisemmässä muodossa.

Missä kevät luuraa...

Okei, myönnän, ilmassa on nyt ehkä turhaa kiirehtimistä ja kiukkuilua... Mutta missä on kevät?? Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi, saisi alkaa jo näkyäkin jossain.

No jotain näkyy sentään esikasvatusikkunalla: tomaatit on taimella. Huonoiten (oikeassa yläkulmassa) menestyy tietysti ne, joita eniten odotan, eli green zebrat. Nämä on nyt luonnonvalon varassa kaikki, eteläikkunalla, mutta valoa on kyllä vielä hieman turhan nirkosesti. Näkyy pitkinä ja honteloina taimina.

Kiinanruusulla sen sijaan menee kovinkin kukkeasti, eli kaksi nuppua aukeamassa ja kolmaskin hyvin tekeillä. Tosi kiva muuten, mutta haluaisin päästä leikkaamaan kiinaria, jotta se vahvistuisi, mutten raski niin kauan kuin se pukkaa kukkaa. Täytyy kai kohta vain kovettaa luontonsa.


Ulkona talvi jatkuu ja jatkuu vaan...

Oikein mukavaa tietysti siinä mielessä, että metsäpolut on tosi hyvässä kunnossa. On aivan ihanaa, kun metsään pääsee suoraan omalta pihalta! Täytyykin tallata polkuja nyt ahkerasti, että niistä jäisi edes joku jälki olemaan sittenkin, kun lumet on sulaneet. Terminen kevät saattaa iltsikan mukaan alkaa jo ensi viikolla. Veikkaan, että maasto on paikoin sitten niin märkää, että kulkemiset täytyy hetkeksi unohtaa, tai hommata kunnon kumpparit.

Ikuinen epäonnistuja

On se nyt ihmeellistä, kun avokadon kasvatus siemenestä ei onnistu sitten millään! Olen kokeillut saattaa kasvua alkuun laittamalla siemenen vesilasiin, multaan osittain, multaan kokonaan... Kokeilematta on vain hammastikkutemppu, jossa siemen tuetaan lasin yläpuolelle killumaan hammastikkujen avulla niin, että vain osa siemenestä on veden varassa.

Nyt on siis menossa kokeilu, jossa siemen on kokonaan mullan peitossa, ja ruukun päällä on lasikupu tasaamassa kosteutta. Kuvussa on ylhäällä reikä, joten ilma pääsee vaihtumaan, eikä kosteutta kerry kuvun alle liikaa. Aikaa on kyllä vierähtänyt jo sen verran, että veikkaisin tästä tulevan epäonnistumisen numero... aika mones.

No paprikaa on kuitenkin tuloillansa! Alkuun on päässeet kumpikin, eli sekä valkoinen että oranssi suippopaprika. Ja eilen oli jo joissakin tomaateissakin vähän vihreää pinnalla.

Hyödynsin Cittarin nipputarjousta ja ostin muutaman viherkasvin lisää. Kuvassa on pari rönsyliljaa ja vesifiikus, joka onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Tarkoitus olisi laittaa nämä riippumaan jossain vaiheessa. Rönsyliljat on musta kivoja tässä vaiheessa, kun ne ovat vielä aika pieniä ja lehdet kiertyvät nätisti kiepille. Isompana ne on helposti kauheita kuhilaita.


Nythän tuntuu olevan menossa oikea viherkasvibuumi, ja kasveilla sisustaminen on trendikästä. Mulle nämä ei kuitenkaan mitään muotijuttuja ole, vaan meillä on ollut viherkasveja aina, mielellään paljon. Varsinkin ensimmäisessä yhteisessä kodissamme oli oikea jungle fever... Silloin ei muuten kukaan vielä tykännyt peikonlehdestäkään, meillä oli ihana iso runkelo, joka jossain muutossa otti sitten itseensä vähän liikaa ja kuoli pois.


Olen tainnut jo kertoakin, että vanhimmat kasvimme, limoviikuna ja kaktus, ovat yli 15 vuotta vanhoja. Toki niitä kasveja aina välillä kuoleekin, huolimatta (tai johtuen...) hellästä huolenpidosta. Harmittaa aina, jos joutuu jonkun kohdalla luovuttamaan, mutta toisaalta, pääsee sitten myös ostamaan tilalle jotain uutta ja erilaista.

Tulppaanit ja neilikat ne yhteen soppii...

Eilen oli torstai ja ostin tulppaaneita, mutta en silti "viettänyt" tulppaanitorstaita. Kaupan vesisoikoissa oli heti tulppaanien vieressä neilikoita, ja ne näyttivät niin kivoilta yhdessä, että siitä se ajatus sitten lähti.

 

On ne niin nättejä että! Tulppaaneita olisi ollut vaikka minkä värisiä ja iloisia sekakimppujakin, mutta en vaan osaa ostaa niitä. Tartun aina valkoiseen. Sama näyttää käyvän pihankin suhteen, eli suurin osa kasveista tulee olemaan valkokukallisia, ehkä vähän aivan tumminta punaista, melkein mustaa joukossa. Ja aavistus kalpeaa vaaleanpunaa, jos aivan hurjaksi heittäydyn.

Kun ei osaa oikein värien kanssa olla, niin sitten ei osaa.



Ensimmäiset esikasvatukset

Laitoin tänään ensimmäiset esikasvatukset aluelle, valkoista ja oranssia suippopaprikaa.

Ufo laskeutui keittiöön... Eli Fiskarsin KitchenGarden käytössä taas.


Tomaatitkin pitäisi laittaa pikapuoleen, niitä onkin vähän enemmän, taisin ostaa neljän eri lajikkeen siemeniä. Green Zebraakin taas kokeilen, vaikka viime vuonna sain siitä peräti yhden tomaatin.

Mä vaan piirrän...

Pihasuunnittelukurssi etenee, ja vihdoinkin olen saanut jollain lailla juonen päästä kiinni. Nyt alkuun piirrän koko tontin olemassaolevine rakennuksineen, istutusalueineen jne, varaan tarvittavat tilat esimerkiksi autotallille ja hyötypuutarhalle, merkitsen poistettavat isot puut... Mittakaava on 1:200, eli ei onneksi ihan pienintä piiperrystä.

Piirros tehdään voipaperia muistuttavalle skissille. Vielä puuttuu vaikka mitä, ja ylimääräisiä apuviivoja risteilee siellä täällä... Jos tämän haluaisi tehdä ihan viimeisen päälle oikein, tulisi piirrokseen merkitä myös korkeuserot, eli korkomerkinnät. Voi olla, että jätän väliin ihan suosiolla.


Kun yleisnäkymä on valmis, on aika piirtää detaljikuvia eli pienempiä alueita, kuten istutusalueita, suuremmassa mittakaavassa. Ajatus on tässä vähän nurinkuriselta kuulostava: mitä pienemmässä mittakaavassa piirros on, sitä suurempaa aluetta se esittää, ja päin vastoin. Detaljikuvat eli yksityiskohdat voidaan piirtää vaikka 1:20, joka on siis suuri mittakaava, vaikka luvut on pieniä. Yksi sentti piirroksessa vastaa 20 senttiä luonnossa. Piirroksen tarkkuus on sitä luokkaa, että esimerkiksi kukkapenkkiin merkitään jokainen istutettava kasvi, ja lasketaan alueelle tarvittava taimimäärä ihan oikeasti.


Kun lyijykynäpiirrokset on valmiita, ne piirretään puhtaaksi tussilla, suunnitelmaan lisätään piirroksessa käytettyjen symbolien selitykset ja listataan istutettavat kasvit. Suunnitelmaan lisätään myös nimiö, josta käy ilmi suunnitelman tekijä. Sitten piirrokset kopioidaan liikkeessä niin, että ne näyttävät Ihan Oikeilta ja Virallisilta Suurilta Suunnitelmilta :)

Pihasuunnitelman tekemisessä hyvä oppikirja on Timo Soinin (ei SEN Timo Soinin!) Viherrakentajan käsikirja. Se on tiukkaa asiaa, eikä mikään nätti selailu- ja katselukirja. Kirjassa käsitellään mm. mittaustekniikkaa, kasvillisuuden ja rakenteiden suojaamista, maanrakennus-, päällyste- ja kasvualustatöitä ja viheralueiden rakenteita. Jos aihe ei kiinnosta, niin opus sopii myös unettoman iltalukemiseksi, toimii takuulla.

Sain mieheltä aiheeseen liittyvän lahjan, joka ilahdutti todella: 50 metrin mitan! Mua on kuulemma tosi helppo miellyttää :)